Ja kasvainbingon voittaja on...

Minä.

Pahoittelen, että olette joutuneet odottelemaan. Ajattelin, että kerron teille vasta sitten, kun tiedän onko ylipäätään mitään kerrottavaa. En kuitenkaan voi enää padota tätä kaikkea sisälleni. Tämä kuukausien odottelu ei ole ollut helppoa minullekaan. Juuri, kun olen uskonut asioiden selviävän olen joutunut odottamaan vain lisää. Vointini on taas romahtanut entisestään lyhyessä ajassa. En pysty syömään, enkä nukkumaan. Ruoka ei juurikaan maistu, kaikki etoo ja suurin osa siitä mitä saan kurkusta alas tulee hetken päästä jommasta kummasta päästä ulos. Ja kun olen juuri meinaamassa nukahtaa säpsähdän takaisin hereille. 

Ahdistaa. Ahdistaa niin helvetisti, että tunnun jatkuvasti tukehtuvani ja olen vaan niin väsynyt... niin väsynyt! Ja on niin paha olla, että tunnun olevan niin pahassa umpikujassa, että olen viime viikot vain toivonut lakkaavani olemasta. On niin paha olla, että haluaisin vain olla yksin, mutten uskalla, koska saatan tehdä itselleni jotain todella typerää. Toissa viikonloppuna melkein teinkin. Onneksi minua ei päästetty yksin kotiin siinä tilassa.

Pysyin poissa Naistenklinikalta vain reilu vuoden. Tänä vuonna olen ehtinyt käymään siellä kolmesti ja joka kerta olen kuollut vähän sisältä. En pelkää sitä, että minulla olisi syöpä johon voisin kuolla. Pelkään kuollakseni sitä, että minulla on syöpä, joka estää minua saamasta lapsia.


SOS!

Kävin Naistenklinikalla mammografiassa ja rintojen ultrassa, joissa ei onneksi näkynyt mitään poikkeavaa. Voitin kuitenkin taas kasvainbingossa, sillä vatsan ultrassa löytyi sattumalöydöksenä muutoksia maksasta. (Olisipa minulla edes joskus yhtä hyvä onni rahapeleissä!) Niitä epäiltiin ensin hyvälaatuisiksi hemangioomiksi, mutta asia piti kuitenkin tarkistaa. Niinpä sain lähetteen Meilahden vatsakeskukseen, josta se siirrettiin Malmin sisätautipolille. Taas odoteltiin, kunnes sain sieltä lähetteen ylävatsan magneettikuvaan ja sitten taas odoteltiin.

Samoihin aikoihin Naistenklinikalla selvisi, että koska lääkäri oli tehnyt lähetteen Ruoholahteen Naistentautien poliklinikalle, josta minua oltiin neuvottu itse soittamaan Naistenklinikalle oirepuhelimeen, - juuri siihen, mihin meinasin alunperinkin ensin soittaa, kunnes kuitenkin päädyin ottamaan yhteyttä terveysasemalle - oli soitostani seurannut se, että läheteketju katkesi, eikä Naistenklinikalla ollut mitään tietoja sen enempää ultristani, kuin labratuloksistakaan. Oh lord.

Sisäultrassa ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeavaa, mutta kipujen ja muiden oireiden, sekä tietysti aikasemman syövän takia asia piti tutkia tarkemmin. Lähete alavatsan magneettiin. Taas stressattiin ja odoteltiin. Magneetissa ei ilmennyt mitään syöpään viittavaa, tai oireita selittävää. Sen sijaan löytyi vaikutelma kohdussa olevasta väliseinäistä, josta lääkäri ei vaivautunut minulle edes mainitsemaan. Google tiesi kuitenkin kertoa, että ne aiheuttavat usein keskenmenoja. Hienoa. Mikäli siis vielä ennättäisin joskus raskautumaan, se menisi todennäköisesti kuitenkin kesken. No, se ei ole tämän ajan murhe. (Eipä. Ikään kuin en olisi vuoden ajan itkenyt katkerana jokaiselle raskauteen ja lapsiin liittyvälle mainokselle, kaikesta muusta lapsiin liittyvästä puhumattakaan.)

Tämän ajan murhe ovat maksassa olevat pesäkkeet. Ylävatsan magneettikuvista nimittäin selvisi, että maksassa on neljä pesäkettä ja että ne EIVÄT ole hemangioomia, vaan joko etäpesäkkeitä, tai vuotamaan päässeitä adenoomia. Tarvittaisiin näyte asian varmistamiseksi. Lääkäri olisi taas mielellään sanonut, että koska olen näin nuori, se ei todennäköisesti ole mitään vakavaa. Sen sijaan sain kiireelliset lähetteet tähystykseen ja biopsian ottoon. (Arvostan!) Täystykseen sain onneksi ajan jo tämän viikon torstaille, mutta maksan biopsiaa saa vielä odotella. Taas.

Odottaminen on syvältä. Sekin on syvältä ja äärimmäisen vaikeaa, että joutuu kokemaan ja kestämään kaiken yksin. Valvomaan yöt yksin ahdistavien ajatusten estäessä nukkumisen, kohtaamaan vastaan tulevat perheet ja odottavat äidit yksin, käymään lääkärissä yksin, kokemaan tutkimukset yksin, odottamaan tuloksia yksin, kuulemaan tulokset yksin. Yksin, yksin, yksin... Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, koska tunnen tarvitsevani jonkun kärsimään tämän kaiken kanssani. Toisaalta olen kuitenkin onnellinen olemattoman poikaystäväni vuoksi, ettei hänen tarvitse.

Kaipaan järjen ääntä. Sitä ihmistä, joka ei hössötä ja lupaa, että kaikki järjestyy, koska kukaan ei voi luvata toiselle sellaista, vaan rauhoittaa minua esittelemällä faktat faktoina, kun tunteeni ja ajatukseni käyvät ylikierroksilla ja teen kärpäsistä härkäsiä.

Kommentit

  1. Moi Tintti
    En lähde surkuttelemaan, mutta jos pähin toteutuu niin voimia taisteluun, sinulla on ollut liikaa esteitä.
    Niin että:
    Iloisella mielellä sotaan kaunis silmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kaikki olisi nyt parempaan päin. Huspois fuc..ing pesäkkeet. Tsemppiä sinulle Tintti!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit