Pitkä ihana leikki

Pitkä ihana leikki
Ihan oma runokirja. Vähän niin kuin hirnyrkki. #Palasielua
Mainitsin aikaisemmin runokirjastani ja koska kyseessä on minulle aika merkittävä asia monessakin mielessä, ajattelin omistaa sille ihan oman postauksen.

Mikä?

Pitkä ihana leikki on runokokelma, joka kertoo elämästä ja kuolemasta, kasvukivuista ja sairauksista, rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta, sen kokemisesta ja menettämisestä, alusta ja lopusta, ilosta ja surusta, jälleen näkemisestä ja jäähyväisistä, vihasta ja katkeruudesta ja ehkä myös vähän toivostakin.

Se on sensuroitu ja osin kaunistelu versio n. kymmennen vuoden onnesta ja onnettomuudesta. Päiväkirja runomitassa.

Miksi?

Olin jo pitkään halunnut saada runot itselleni säilöön yksien kansien väliin. (Tähän asti olen säilönyt yksittäisiä runoja puhelimessa, tietokoneella, netissä ja epämääräisillä lippulappusilla ympäri asuntoa.) Mediapinta tarjosi 100-vuotisen Suomen kunniaksi oivan mahdollisuuden julkaista runokirja ilmaiseksi ja ajattelin kokeilla onneani. Minullahan oli runoja valmiina useamman kokoelman verran, kuinka vaikeaa runokirjan kokoaminen siis muka olisi?

Ajatus runokokoelmasta tuntui kuitenkin paljon yksinkertaisemmalta, kuin se lopulta oli. En yleensä lue runojani jälkikäteen, koska ne ovat usein vain keino purkaa ulos sen hetkiset tuntemukset ja keventää oloa. Niiden uudelleen kohtaaminen tuntui siis hiukan ahdistavalta varsinkin, kun yhtäkkiä edessäni oli kronologisessa järjestyksessä muistoja ja tunteita n. 10 vuoden ja reilun 300 runon verran. Muistoja, jotka olin parin viime vuoden aikana vain halunnut unohtaa. Runojen läpikäyminen oli todella raskasta, mutta myös hyvin terapeuttista. Se oli myös yksi syy miksi koin tärkeäksi tehdä tämän juuri nyt. Jokainen runo toimi aikaportaalina hetkeen, josta kyseinen runo kertoi. Niiden parin päivän aikana joina runokirjaani työstin kohtasin ja käsittelin asioita enemmän, kuin olin käsitellyt viime vuosina yhteensä. (Myönnettäköön, että suurimman osan ajasta vain itkin.)

Miten?

Ensin luonnollisesti kasasin kaikki runot yhteen ja valitsin itselleni merkittävimmät runot, jonka takia ulkopuolisen silmään saattaakin näyttää siltä, ettei osa runoista sovi kokoelmaan ollenkaan. (Esimerkiksi runo josta kaikki sai alkunsa, tai runo jonka pohjalta innostuin kirjoittamaan kokonaisen romaanin.) Sitten karsin kokoelmasta pois pahimmat sanaoksennukset ja turhan tarkat henkilökohtaisuudet muita ihmisiä koskien. Runojen valikoimisen jälkeen ne oli vielä jaettava selvempiin ja lukijaystävällisempiin kokonaisuuksiin, koska tunteiden ääripäistä toisiin pomppiminen ja takaisin sai itsenikin taas ihan sekaisin. Nyt loppu tuntuu hiukan huijaukselta, mutta ainahan sitä saa haaveilla ja toisaalta, jos lopusta siirtyy takaisin alkuun on noidankehäni aikalailla valmis.

En ole ennen lähettänyt kustantamoihin mitään, joten en ollut yhtään varma siitä miten asiat tästä etenisivät. Hetken aikaa ehdin sekä pelätä, että toivoa, ettei kokoelmaani edes hyväksytä, tai ainakin joku paremmin runoja ymmärtävä karsisi huonoimmat runot pois. Pian kävi ilmi, että käsikirjoitus hyväksyttiin sellaisenaan. Silloin iski pieni paniikki. Olin ihan yksinäni vastuussa kirjan sisällöstä. Mitä jos kukaan ei halua lukea runojani?

Ei mennyt kauaa, kun sain käsikirjoituksen oikoluettavaksi. Kirja odotti pöydälläni varmaan kaksi viikkoa kahdesta syystä: 1. En ollut valmis käymään sitä tunnemyräkkää heti uudelleen läpi ja 2. Minun teki pahaa tehdä merkintöjä kirjaan. Olen aina ollut tarkka kirjoista. Niitä käsiteltäessä ei samaan aikaan syödä, eikä juoda, sivuja ei taitella hiirenkorville, eikä niihin varsinkaan tehdä minkäänlaisia merkintöjä! Ikinä.

Niiden kahden viikon aikana mietin monesti, että perun koko homman. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos en nyt vie tätä asiaa päätökseen, se vainoaa minua vielä lopun ikääni. Niinpä tartuin vihdoin kynään ja onnistuin palauttamaan oikoluetun ja korjatun version. Siinä missä olin alussa pelännyt, ettei kukaan halua lukea runojani, pelkäsin nyt vielä enemmän sitä, että joku lukisi.

viestib
Kummatkin pelot osoittautuivat lopulta turhiksi. Tähän mennessä saamani palaute on ollut ainoastaan positiivista.

Runokirjan voi halutessaan tilata täältä.

Kommentit

Suositut tekstit