DON GIOVANNI

Ilmoittauduin jokunen aika sitten hulluuttani avustajaksi oopperaan. Ilmoituksessa puhuttiin hauskasta kokemuksesta hyvässä ja rennossa porukassa. Se tuntui olevan juuri sitä mitä kaipasin. Jotakin hauskaa.

Kyseessä on siis Ville Saukkosen ohjaama Don Giovanni. Koko projekti kestäisi avustajien osalta noin kaksi viikkoa. Aikataulu tuntui aluksi hiukan hurjalta ihmiselle, joka tarvitsee päiväunet jo kaupassa käynnin takia, mutta kyseessä oli kuitenkin once in a lifetime - kokemus, tilaisuus jota ei vain voisi jättää väliin. Tämä tuntui myös miellyttävältä tavalta yrittää poistua omalta mukavuusalueelta, tavata uusia ihmisiä ja tehdä ylipäätään jotain millä olisi edes pientä merkitystä.

Ilmoituksessa toivottiin mukaan myös naisia, jotka olisivat valmiita olemaan lavalla vähän vähemmissä vaatteissa. Juuri muuta en tiennyt ilmoittautuessani vapaaehtoiseksi tähän projektiin. Heräsi kuitenkin kysymys, mikä se sellainen ooppera on, jossa kekkuloidaan puolialasti? Pikaisella googletuksella sain selville, että kyseessä on Mozartin sävellys, jonka italiankielisen libreton on kirjoittanut Lorenzo da Ponte. Tämä selvä, mutta mistä se sitten kertoo? 

Kyseisen teoksen omilla sivuilla Don Giovannia kuvaillaan näin:
Mozartin Don Giovanni muuntuu Saukkosen ohjauksessa tiivistunnelmaiseksi draamaksi vallankäytöstä, jossa raja aidon ja epäaidon välillä hämärtyy. Saukkosen ohjaus haastaa pohtimaan, onko toisen ihmisen välineellistäminen kertakäyttökulttuurin aikakaudella enemmän jo tapa kuin poikkeus. Ovatko narsismi ja kyynisyys piirteitä, joita vaaditaan menestymiseen? Onko ihmisen sisimmällä enää arvoa kiiltokuvia ja pintaa palvovassa ajassa?

Energinen, nuori ja lahjakas laulajakaarti ei säästele itseään heittäytyessään draaman pyörteisiin jossa kaikki on sallittua – vai onko sittenkään?"
Lyhyesti sanottuna Don Giovanni kertoo naistenmiehestä ja hänen "palvelijastaan" Leporellosta, joka muuten on tässä versiossa naisten vaatteisiin pukeutunut mies. (Täydet propsit roolisuorituksesta Toomakselle, sillä hän mm. kävelee korkokengillä paremmin, kuin allekirjoittanut ikinä.) Mukana on tietysti myös liuta muita hahmoja, kuten Don Giovannin entinen rakastettu Donna Elvira, nuori kirkollinen teinityttö Donna Anna, tähän vähän turhan tykästynyt Pastori Don Ottavio, sekä nuoripari Zerlina ja Masetto.

Don Giovannista lukiessani mieleeni tuli Casanova, joka ei sinänsä ole ihme, sillä hänen huhutaan antaneen libertistille vinkkejä siitä, kuinka elostelijan elämää tulisi kuvata. Toki toisin kuin Casanovalle, Don Giovannille kelpaavat kaikki naiset sen enempää ikään, kuin ulkonäköönkään katsomatta.

Leporello (Kuva: Pia Lasonen)
Tiistaina suuntasin ensimmäistä kertaa Aleksanterin teatterille harjoituksiin. Vihdoin tehtävämme alkoi valjeta. Saimme tietää osallistuvamme oopperan loppukohtaukseen ja olevamme, mitäs muutakaan, kuin elostelijamme Don Giovannin naisia. (Story of my life.) Itse Don Giovannia emme valitettavasti päässeet vielä siinä vaiheessa tapaamaan, sillä hän oli jo ehtinyt painua helvettiin. En paljasta tämän enempää, jos joku haluaa tämän tulla katsomaan, mutta lupaan, että loppukohtaus on vaikuttava! (Itselläni meni ensimmäisellä kerralla kylmät väreet, vaikken edes nähnyt kokonaisuutta.)

En ole koskaan ollut mikään suuri oopperan ystävä, mutta täytyy sanoa, että Ville Saukkosen versio Don Giovannista on mielestäni aivan hulvaton ja on aivan mahtavaa päästä osallistumaan näin upeaan produktioon, vaikka avustajien osa onkin hyvin pieni ja vaatimaton. Se on niin hyvä, että olen ollut katsomassa läpimenoa kolmesti, vaikka tekstitykset eivät ole vielä toimineet kunnolla, enkä siis ole ymmärtänyt toisesta näytöksestä tähän mennessä sanaakaan. Näytöksen seuraaminen on kuitenkin ollut mielenkiintoista ja huvittanut minua suuresti. Tämä ei todellakaan ole mikään perinteinen ooppera, ellei niissä sitten yleensäkin juosta konekiväärin ja pesäpallomailojen kanssa, ryypiskellä ja pöllytellä "kokaiinia" ympäriinsä.

Minulle luvattiin hauska kokemus ja voi pojat, sitä tämä on kyllä ollut ja tulee varmasti vielä olemaankin! En muista koska olisin viimeksi ollut näin innoissani yhtään mistään. Tämä projekti voittaa kyllä kaikki terapiat ja kuntoutuskurssit mennen tullen! On myös ollut ylipäätään hieno kokemus päästä katsomaan ja seuraamaan mitä ns. kulissien takana tapahtuu.

Ensi-ilta on ensi viikolla ja esityksiä on vain kolme. Tulkaa ihmeessä katsomaan! Suosittelen Don Giovannia kaikille, jotka haluavat huvittua ja ehkäpä hiukan liikuttuakin. Tämä on ehdottomasti ooppera, jonka menisin itsekin mieluusti katsomaan. Kannattaa myös tutustua Don Giovannin facebook sivuihin ja instagramiin, sillä niistä löytyy mm. työryhmän videoesittelyjä ja kuvia harjoituksista.

Lisätietoja: ♦ Viralliset sivut ♦ Facebook ♦ Instagram ♦



Kommentit

  1. Kerro sitten ihmeessä ensi-illan jälkeen lisää siitä teiän kohtauksesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen vastauksen kestoa. Se kohtaushan ei kuulosta kirjoitettuna yhtään miltään, mutta täältä pesee. :D Loppukohtauksessa, Don Giovannin jouduttua helvettiin saavuttiin lavalle dramaattisen musiikin saattelemana. Peruutettiin hitaasti lavan taka alalle, nostettiin toinen käsi ja kenkä ilmaan tuijottaen halveksivasti helvetin kuiluun ja musiikin loputtua paiskattiin kengät täysiä lattiaan. The End.

      Poista
  2. Kuulostaa tosi hauskalta! Arvasin, että joku tollanen projekti/harrastus (mitä tuokin tavallaan on) tekis sulle hyvää! Hienoa, että pääsit tohon mukaan!

    VastaaPoista
  3. Hei, eksyin sun sivulle joltain linkiltä ja eipä ollu muutakaan tekemistä, (pitää muistaa muuten käydä vaikka kirjastossa seuraavaksi), kun lukea tuota sun elämäntarinaa. Tulipahan mieleen että onko sulle ihan varmasti toi psykiatrisetä/täti/henkilö tehnyt täysin oikean diagnoosin? kun vaikuttais vaan siltä että sulla ois kaksisuuntainen mielialahäiriö(bipolaarinen, ent. maanis-depreessiivinen), kaverin touhuja sivusta seuranneena oon huomannu että sillä oli ihan samat oireet,ja on aika paha juttu jos et saa siihena ajoissa oikeaa lääkitystä.Sulla vaikuttai olevan nyt menossa toi hypomania/mania vaihe pitkän depressiovaiheen jälkeen.Kun et nyt vaikuta kovinkaan masentuneelta? vai onks se oikeesti niin että kun sairis lähenee loppua niin mieliala laskee (oikeet hulluthan ne työtä tekee) ja isket päälle maskeeratun masennuksen eli letti paskassa, ilman meikkii itkemään paskaa elämää lekuriin? ku niis testeissä pystyy huijaamaan ihan perusjärjellä varustettu ittesä toosi pikkupisteille eli sitten kärsiikin todella pahasta masennuksesta.kun noi sun touhut ei vaikuta siltä, jaksat muodonmuutos/meikkileikkejä, kapakkakierroksia ja otella kuvia itestäs vähä joka kulmasta. NO mut anyway, toivon sulle mukavaa kesää, onneks ja toivottavast oot päässy kaikesta siitä vanhasta painolasti paskasta eroon ja laitat uuden vaiheen päälle. Maailma kun on täynnä oikeesti kunnollisia miehiä, ja itse asiassa: kuka niitä oikeesti edes tarttee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei! Eiköhän ne psykiatrisedät ja -tädit ole mua sen verran monta kertaa tavanneet, että osaavat diagnoosinsa tehdä. Mistähän päättelet, että minulla olisi maaninen vaihe? :D Käsittääkseni silloin energiaa riittäisi vaikka muille jakaa, eikä minulla todellakaan ole näin. Tuo parin tunnin teatterilla roikkuminen ja sinne ja kotiin matkustaminen veivät kaikki voimani ja muun ajan käytinkin voimien palauttamiseen ja nukkumiseen. Mullahan se itse masentuneisuus ei ole koskaan ollut se isoin ongelma, vaan väsymys, joka aiheuttaa masennusta. Masentuneillakin on btw. myös parempia kausia ja päiviä, joten kannattaa ehkä perehtyä asiaan ennen kuin alkaa muita diagnosoimaan. :) Kesä nyt ehti jo vierähtää, mutta kiitos kuitenkin ja hyvää syksyä sinulle.

      Poista
  4. Hah, on juu kuvattu valitettavasti sitä NENÄÄ joka kulmasta...siinä se keskellä kuvia iskee kuin nyrkki silmään..

    VastaaPoista
  5. Hei Tintti! Mitähän sulle kuuluu nyt näin kesän ollessa jo heinäkuun puolessa välissä ja miten voit? Olen käynyt aina välillä kurkkimassa josko jotain uutta postausta olisi tullut. :-) Kovasti samantyyppisiä juttuja kuin sulla on myös ollut omassa elämässäni, että tutulta tuntuu monet asiat, joista kirjoitat. Vertaistuki on parasta! <3 Toivon sulle kauniita kesäpäiviä ja kaikkea mahdollisimman hyvää eloosi kaikista vaikeuksista huolimatta. Koitetaan jaksaa ja kestää vaikka päivä kerrallaan vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! :) Kesä vierähti äkkiä ja oli raskaampi, kuin olin toivonut. Olen itsekin toivonut, että olisin saanut uutta postausta aikaiseksi. Valitettavasti jäänyt toistaiseksi toiveen tasolle, mutta ehkä tämä tästä taas lähtee. :D Kiitos kovasti ja kaikkea hyvää myös sinulle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit