Määräaikainen eläke, eli kuntoutustuki

Olen ollut nyt jonkin aikaa kuntoutustuella, eli määräaikaisella eläkkeellä. Oikeastaan oikeuteni kuntoutustukeen alkoi jo viime kesänä, joka aiheutti monenlaista säätöä, koska lääkärini suostui tekemään hakemuksen vasta marraskuussa. Hänen mielestään kuntoutustukea ei ollut mitään järkeä hakea ennen, kuin sairauspäivärahapäivät olivat tulleet täyteen, eikä minusta ollut sanomaan vastaan.

Tästähän seurasi mm. se, ettei minulle myönnetty kesken sairasloman työttömyysetuutta, koska olin aikaisemmin ilmoittanut olevani työkyvytön ja vailla minkäänlaisia tulonlähteitä jouduin menemään töihin pää kainalossa.

Marraskuussa töiden loputtua minulla oli onneksi taas oikeus työttömyysetuuteen, vaikken edelleenkään ollut työkykyinen. Se tuntui järjettömän epäloogiselta, mutta huojentavalta. Useamman kuukauden odottelun jälkeen Kela järjesti minulle lisästressiä ei niin kivojen ylläreiden muodossa.

Helmikuun ensimmäisinä päivinä Kelasta saapui kirje, jossa kerrottiin, että kesäkuussa saamani sairauspäiväraha oli laskettu uudestaan ja tiputettu 9,6:een euroon per päivä. Liikamaksua kertyi 995,80€, joka perittäisiin luonnollisesti takaisin.




Toisessa Kelan kirjeessä taas ystävällisesti ilmoitettiin, ettei minulla ollut oikeutta työttömyysetuuteen, koska olin työkyvytön. (No shit, Sherlock!) Sekin tultaisiin perimään takaisin. Liikamaksua tästä etuudesta oli kertynyt 1638,68€.



Vain pari päivää myöhemmin sain kolmannen kirjeen, jossa ilmoitettiin, että myös asumistuki (1219,20€) perittäisiin takaisin. Selvä. Nyt alkoi nousemaan pienehkö paniikki. Tässä vaiheessa minulla ei siis ollut enää mitään tuloja, minulta oltiin perimässä takaisin useita tuhansia, eikä kuntoutustuki päätöksestä ollut kuulunut vielä mitään. Vaikka paperit antoivat ymmärtää, että minulle oli kuin olikin myönnetty kuntoutustuki, en ollut saanut siitä vielä minkäänlaista päätöstä ja Kelan sivuilla hakemus näkyi olevan edelleen käsittelyssä. Varmistin asian lähettämällä Kelan tädille viestiä ja tämä vahvisti, ettei minkäänlaista päätöstä Kansaneläkkeeni suhteen tosiaankaan ollut vielä tehty. Kiva.  Ilmeisesti Kelan tehtäviin kuuluu muun muassa ihmisten pelottelu ja stressaaminen hengiltä.




Onneksi pian saapui astetta paksumpi kirje Elolta. Eläkelaitos oli myöntänyt minulle työkyvyttömyyseläkkeen. Vihdoin hyviä uutisia. Helmikuun eläkkeestä menisi kuitenkin veroa 40%, koska minulla ei ollut vielä eläkkeesaajan verokorttia. Tällä summalla ei siis maksettaisi edes vuokraa. Tässä kohtaa kiitin itseäni ensimmäistä kertaa siitä, että olin ollut syksyllä töissä. Ilman niitä säästöjä vuokra olisi jäänyt maksamatta. Tämä ei toki vähentänyt stressiäni rahasta. On aivan sama vaikka tilillä olisi säästössä kymppitonni, jos kuukauden menot ovat sentinkin isompia, kuin saman kuun tulot iskee aivan valtava ahdistus. Aina. 



Kela jatkoi vitkuttelua. Tällä kertaa minulta pyydettiin lisäselvitystä. Olinkin odottanut koska he muistaisivat minun käyneen syksyllä töissä. Olin nimittäin moneen kertaan ihmetellyt, kuinka voisin olla oikeutettu kuntoutustukeen jo kesän osalta, kun olin ollut sen jälkeen töissä ja kuntoutustukeakin oli haettu vasta marraskuusta alkaen. Lisäksi olin jo aikaisempien hakemusten yhtydessä selvittänyt Kelalle työhistoriani. Olin totaalisen väsynyt käymään enää yhtään paperisotaa sen enempää Kelan, kuin kenenkään muunkaan kanssa, joten ilmoitin, että he voisivat laittaa eläkkeeni lepäämään töiden ajalta, jos se oli tarpeen, tai ihan mitä tahansa, kunhan vain saisin päätöksen nopeasti ja raha-asiat taas rullaamaan.



Helmikuun toisella viikolla saapui vihdoin ja viimein hyviä uutisia. Kansaneläke oli myönnetty. Huokaisin helpotuksesta. Nyt minulla olisi sentään varaa maksaa vuokra. Tosin koska eläkkeen saajan asumistukihakemukseni on vielä tänäkin päivänä käsittelyssä on sanottava, että vuokran ja laskujen jälkeen sitä rahaa ei sitten oikein mihinkään muuhun jääkkään. Edes siihen ruokaan. Onneksi olen tähänkin asti elänyt lähinnä Pyhällä Hengellä ja paahtoleivällä.

Ystäväni kysyi miltä eläke tuntuu. Hänen mielestään se oli jotenkin pelottava. Toki tuntuu jokseenkin oudolta todeta olevansa eläkkeellä, - vaikkakin vain määräaikasella - alle kolmekymppisenä, mutta minusta on vain huojentavaa, että on edes hetkellisesti säännölliset tulot. Toki vielä huojentavampaa olisi, mikäli pääsisi pysyvälle eläkkeelle, koska silloin ei tarvitsisi jatkuvasti stressata sitä, onko parantunut lääkärin asettamaan määräaikaan mennessä, vai ei ja meneekö jatkohakemus läpi, vai eikö se mene.

Se maksetaanko rahat minulle sairauspäiväraha, päiväraha, vai kuntotustuki nimellä on minulle melkolailla yhdentekevää. Se ei muuta sitä faktaa, että heti voidessani paremmin voin palata työelämään ja jättää eläkkeen joko lepäämään, tai lakkauttaa tarvittaessa kokonaan. 


Ps. Uusi lääkärini on hakenut kuntoutustuelleni jatkoa lokakuun loppuun asti. Nyt voinkin taas stressata nämä pari kuukautta sitä, meneekö jatkohakemus läpi, vai ei.

Kommentit

  1. Päädyin blogiisi, kun googlettelin töissä silmät ristissä juttuja kuten "vuosia kestänyt väsymys". Hyvin pystyin samaistumaan joihinkin juttuihin joista olet kirjoittanut. Mulla on lisäksi pitkäaikainen masennus, mutta jotenkin en usko, että se väsymystä aiheuttaa (toisinpäin pikemminkin).

    Jotenkin itse elättelen toivoa, että tälle joutuisi joku "helppo" ja järkevä selitys. Diagnoosi. Mielellään joku muu, kun vaikka krooninen väsymysoireyhtymä. Että tää kaikki johtuisikin huonosta ruokavaliosta, raudanpuutteesta... Jostakin. Ärtynyt suoli mulla on diagnosoitu, mutta en varmasti syö aina itselleni sopivaa ravintoa. En kyllä tiedä, voiko ärtynyt suoli selittää mitään. Rautakuureilla kohenee hemoglobiini, mutta ei olo. Kävellessä hengästyttää, liikunta vie voimat. Mulla on ollut tää olo oikeesti vuosia, yli 5 vuotta. Välillä iskee epätoivo ja mä mietin, onko tämä edes ihmisen arvoista elämää. Tässähän menee elämä ihan hukkaan. Mä unelmoin reppureissaamisesta ja oon kuukauden reissun pari vuotta sitten heittänytkin. Reissun ekoina päivinä iski riemu; mua ei väsytä! Onko se tää aurinko ja lämpö ja iloiset ihmiset? Myöhemmin väsymys iskee ja tajuan, että hetkellinen pirteys johtuu vaan siitä, että oon toisella puolella maailmaa ihan yksin, ekaa kertaa elämässäni. Eli siitä, että mua jännittää ja oon innostunut. Toivon pääseväni poikaystäväni kanssa reissuun ens talvenakin, mutta välillä mietin, onko siinäkään mitään järkeä, jos a) oon näin väsynyt b) oon poistullessa persaukinen.

    Työtkin ahdistaa. Ahdistaa, jos niitä ei ole (taloudelliset syyt ja tuntuu, kun syrjäytyisi kotiin) ja ahdistaa olla töissäkin, kun tuntuu ettei mitään jaksa.

    Tästä tuli ihan hallitsematon avautuminen. Jään seurailemaan blogiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan! Musta tuntuu kanssa, että väsymys aiheuttaa masennusta, eikä päinvastoin ja mun uusin lääkäri olikin ensimmäinen joka tämän ymmärsi. Se pohti mun kohdalla juurikin tuota kroonista väsymysoireyhtymää, muttei toisaalta ottanut kantaa siihen onko koko sairautta edes olemassa. Se on kyllä kans vihoviimeinen diagnoosi mitä haluan.

      Jotain puutostilaa mäkin olen lähinnä toivonut. Se olis niin hirveen helppoa, kun vois vaan napsia vähän lisiä purkista ja olis taas energinen ja normaali. Ei tosin oo toistaseks mistään lisistä mitään merkittävää hyötyä kyllä löytynyt. E-epa vähentää ehkä vähän sitä aivojen sumuisuutta, mutta ei sekään kyllä mitään ihmeitä ole tehnyt. Mulla tää on kans kestänyt jotain viitisen vuotta, ehkä vähän enemmänkin. Kaikki sanoo, että kyllä se siitä vielä paremmaks muuttuu, mutta toistaseks tuntuu, että tää on vuosien aikana vaan pahentunut. Tosi ikävää, että sinäkin joudut kärsimään käsittämättömästä väsymyksestä, mutta silti jotenkin hirveän lohdullista, että kerrankin törmää ihmiseen, joka ymmärtää! Tää on kyllä niin syvältä, kun yleensä kuitenkin haluais tehdä juttuja, mutta ei vaan yksinkertasesti jaksa ja kuten sanoit, tuntuu että elämä menee vaan ihan hukkaan.

      Toi ahdistuminenkin on niin tuttua. Teki niin, tai näin, niin mikään ei ole hyvä. Älä nyt vaan kuitenkaan tee sitä virhettä, että vedät ittes ihan piippuun, kuten allekirjoittanut. Täältä nousemisesta saattaa taas mennäkin tovi.

      Välillä on ihan hyvä vaan antaa mennä ja avautua. Voimia sinulle! :)

      Poista
  2. Tiedoksi: Et voi laittaa määräaikaista eläkettä lepäämään.Lisäksi lukemani perusteella syyllistyt petokseen jos et ilmoita eläkeen maksajalle (eläkeyhtiö) että olet työskennellyt eläkkeen mksamisen aikana (syksyllä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedoksi kyllä voin ja niin tehtiinkin, kuten tuosta lappusesta huomaakin. (Eläke laitettu lepäämään syyskuusta joulukuuhun.) Toisekseen, kuten tuossa yllä myöskin mainitsin tiedot syksyn työskentelystä oli lähetetty jo aikasemmin hakemuksen yhteydessä, jonka takia tota ylimäärstä säätöä ihmettelinkin.

      Poista
  3. Päädyin blogiisi tässä keskustelussa olevan kommenttisi kautta:
    http://www.cosmopolitan.fi/keskustelu/7001530/ketju/parhaat_paikat_tavata_miehia

    Minulle on myös myönnetty kuntoutustuki tänä keväänä, alle kolmikymppisenä (traumatisoitumisesta toipumisen tukemiseen). Erosin talvella ja olen nyt rakentamassa elämääni uudelta pohjalta. Olen vähän hämilläni elämäntilanteestani.

    _En ole_ parisuhteeseen pyrkimässä tms. seksuaalista, mutta ajattelin että olisiko sinua kiinnostanut keskustella nuorena työkyvyttömyyseläkkeellä elämisestä jne. sähköpostitse tai jollain muulla tavalla ja vaihtaa kokemuksia?

    - mies 25v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heitäppä mulle sähköpostia, niin katsotaan millainen keskustelu saadaan aikaiseksi. :)

      Poista
  4. Hei, eksyin blogiisi ja pysähdyin lukemaan tätä, koska itsekin jouduin kauheaan kamppailuun Kelan ja lisäksi tietysti myös sossun kanssa siinä vaiheessa, kun siirryin noin vuosi sitten sairauspäivärahalta kuntoutustuelle. Se oli ns. "vittu mitä paskaa" -tilanne. Vähän samankaltainen kuin tämä. Nämä tällaiset tapaukset olisivat milteipä hauskoja juttuja, jos eivät olisi totta.

    Olen siis itsekin masentunut, työuupumuksen takia, tosin nyt olen jo menossa huomattavasti parempaan suuntaan. Olen myös erityisherkkä, ja tykkään lukea toisten samankaltaisten juttuja, joten jäänpä seurailemaan blogiasi. :)

    Terkuin,
    Varpuslintu
    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Noi on kyllä niin rankkoja juttuja. Masentuneena kun ei muutenkaan jaksaisi mitään ylimääräistä.

      Ihana kuulla, että sinulla menee jo paremmin! :)

      Ilmestyn vastavierailulle. ^^

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit