tiistai 1. maaliskuuta 2016

Määräaikainen eläke, eli kuntoutustuki

Olen ollut nyt jonkin aikaa kuntoutustuella, eli määräaikaisella eläkkeellä. Oikeastaan oikeuteni kuntoutustukeen alkoi jo viime kesänä, joka aiheutti monenlaista säätöä, koska lääkärini suostui tekemään hakemuksen vasta marraskuussa. Hänen mielestään kuntoutustukea ei ollut mitään järkeä hakea ennen, kuin sairauspäivärahapäivät olivat tulleet täyteen, eikä minusta ollut sanomaan vastaan.

Tästähän seurasi mm. se, ettei minulle myönnetty kesken sairasloman työttömyysetuutta, koska olin aikaisemmin ilmoittanut olevani työkyvytön ja vailla minkäänlaisia tulonlähteitä jouduin menemään töihin pää kainalossa.

Marraskuussa töiden loputtua minulla oli onneksi taas oikeus työttömyysetuuteen, vaikken edelleenkään ollut työkykyinen. Se tuntui järjettömän epäloogiselta, mutta huojentavalta. Useamman kuukauden odottelun jälkeen Kela järjesti minulle lisästressiä ei niin kivojen ylläreiden muodossa.

Helmikuun ensimmäisinä päivinä Kelasta saapui kirje, jossa kerrottiin, että kesäkuussa saamani sairauspäiväraha oli laskettu uudestaan ja tiputettu 9,6:een euroon per päivä. Liikamaksua kertyi 995,80€, joka perittäisiin luonnollisesti takaisin.




Toisessa Kelan kirjeessä taas ystävällisesti ilmoitettiin, ettei minulla ollut oikeutta työttömyysetuuteen, koska olin työkyvytön. (No shit, Sherlock!) Sekin tultaisiin perimään takaisin. Liikamaksua tästä etuudesta oli kertynyt 1638,68€.



Vain pari päivää myöhemmin sain kolmannen kirjeen, jossa ilmoitettiin, että myös asumistuki (1219,20€) perittäisiin takaisin. Selvä. Nyt alkoi nousemaan pienehkö paniikki. Tässä vaiheessa minulla ei siis ollut enää mitään tuloja, minulta oltiin perimässä takaisin useita tuhansia, eikä kuntoutustuki päätöksestä ollut kuulunut vielä mitään. Vaikka paperit antoivat ymmärtää, että minulle oli kuin olikin myönnetty kuntoutustuki, en ollut saanut siitä vielä minkäänlaista päätöstä ja Kelan sivuilla hakemus näkyi olevan edelleen käsittelyssä. Varmistin asian lähettämällä Kelan tädille viestiä ja tämä vahvisti, ettei minkäänlaista päätöstä Kansaneläkkeeni suhteen tosiaankaan ollut vielä tehty. Kiva.  Ilmeisesti Kelan tehtäviin kuuluu muun muassa ihmisten pelottelu ja stressaaminen hengiltä.




Onneksi pian saapui astetta paksumpi kirje Elolta. Eläkelaitos oli myöntänyt minulle työkyvyttömyyseläkkeen. Vihdoin hyviä uutisia. Helmikuun eläkkeestä menisi kuitenkin veroa 40%, koska minulla ei ollut vielä eläkkeesaajan verokorttia. Tällä summalla ei siis maksettaisi edes vuokraa. Tässä kohtaa kiitin itseäni ensimmäistä kertaa siitä, että olin ollut syksyllä töissä. Ilman niitä säästöjä vuokra olisi jäänyt maksamatta. Tämä ei toki vähentänyt stressiäni rahasta. On aivan sama vaikka tilillä olisi säästössä kymppitonni, jos kuukauden menot ovat sentinkin isompia, kuin saman kuun tulot iskee aivan valtava ahdistus. Aina. 



Kela jatkoi vitkuttelua. Tällä kertaa minulta pyydettiin lisäselvitystä. Olinkin odottanut koska he muistaisivat minun käyneen syksyllä töissä. Olin nimittäin moneen kertaan ihmetellyt, kuinka voisin olla oikeutettu kuntoutustukeen jo kesän osalta, kun olin ollut sen jälkeen töissä ja kuntoutustukeakin oli haettu vasta marraskuusta alkaen. Lisäksi olin jo aikaisempien hakemusten yhtydessä selvittänyt Kelalle työhistoriani. Olin totaalisen väsynyt käymään enää yhtään paperisotaa sen enempää Kelan, kuin kenenkään muunkaan kanssa, joten ilmoitin, että he voisivat laittaa eläkkeeni lepäämään töiden ajalta, jos se oli tarpeen, tai ihan mitä tahansa, kunhan vain saisin päätöksen nopeasti ja raha-asiat taas rullaamaan.



Helmikuun toisella viikolla saapui vihdoin ja viimein hyviä uutisia. Kansaneläke oli myönnetty. Huokaisin helpotuksesta. Nyt minulla olisi sentään varaa maksaa vuokra. Tosin koska eläkkeen saajan asumistukihakemukseni on vielä tänäkin päivänä käsittelyssä on sanottava, että vuokran ja laskujen jälkeen sitä rahaa ei sitten oikein mihinkään muuhun jääkkään. Edes siihen ruokaan. Onneksi olen tähänkin asti elänyt lähinnä Pyhällä Hengellä ja paahtoleivällä.

Ystäväni kysyi miltä eläke tuntuu. Hänen mielestään se oli jotenkin pelottava. Toki tuntuu jokseenkin oudolta todeta olevansa eläkkeellä, - vaikkakin vain määräaikasella - alle kolmekymppisenä, mutta minusta on vain huojentavaa, että on edes hetkellisesti säännölliset tulot. Toki vielä huojentavampaa olisi, mikäli pääsisi pysyvälle eläkkeelle, koska silloin ei tarvitsisi jatkuvasti stressata sitä, onko parantunut lääkärin asettamaan määräaikaan mennessä, vai ei ja meneekö jatkohakemus läpi, vai eikö se mene.

Se maksetaanko rahat minulle sairauspäiväraha, päiväraha, vai kuntotustuki nimellä on minulle melkolailla yhdentekevää. Se ei muuta sitä faktaa, että heti voidessani paremmin voin palata työelämään ja jättää eläkkeen joko lepäämään, tai lakkauttaa tarvittaessa kokonaan. 


Ps. Uusi lääkärini on hakenut kuntoutustuelleni jatkoa lokakuun loppuun asti. Nyt voinkin taas stressata nämä pari kuukautta sitä, meneekö jatkohakemus läpi, vai ei.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...