Väsynyt, turta ja sekaisin

Olen ollut viimeaikoina sairaalloisen väsynyt kaikkeen. Ensimmäiset päivät muuton jälkeen lähinnä nukuin ympäri vuorokauden. Ei sillä, että täällä olisi ollut paljon mitään muutakaan tekemistä. Puhelimessa ei ollut kenttään ja nettiin pääsi vain roikottamalla puhelinta ikkunan ulkopuolella. Hetken sitäkin kesti kokeilla, mutta sitten tuli kamalan kylmä.

netti

Kirjoja olisin voinut lukea, mutta siitä ei taida tulla mitään ennen kuin saan hankittua silmälasit, koska muuten kirjaimet hyppivät ja päätäni alkaa särkeä. En kuitenkaan saa hankittua silmälaseja, ennen kuin osaan tehdä päätöksiä. En pysty nykyään päättämään juuri mitään. Kyllä, vai ei? En tiedä, päätä sinä. En osaa päättää mitä ostan kaupasta, joten en yleensä osta mitään. En osaa päättää mitä pukisin, - ikään kuin sillä olisi edes mitään merkitystä, - joten olen suurimman osan ajasta yöpuvussa. En osaa päättää mitä ohjelmaa katselisin, joten en katso mitään. Söisinkö nuudeleita, vai riisiä? En tiedä, jätän syömättä. Maalaisinko, vai piirtäisinkö? En tiedä, en tee kumpaakaan. Enhän mä olis mitään jaksanut kuitenkaan. Älytöntä. Milloin yksinkertaisistakin asioista tuli näin kamalan vaikeita?

Pari päivää nukuttuani en enää nukkunut juuri lainkaan. Nyt olen viimeiset viikot maannut sängyssä aamu neljään. Nukun muutaman tunnin ja toivon, että ensiyö olisi parempi. Ei se kuitenkaan ikinä ole. 

Kahden aikaa päivällä iskee totaaliväsymys. Sellainen, että, jos sulkisi silmänsä ja laskisi päänsä tyynyyn nukahtaisi heti. En ole kuitenkaan vielä antanut sille tunteelle periksi. Ehkä kuitenkin pitäisi. Olen ajatellut, että jos nukun päivällä, en ainakaan enää nuku yöllä, mutta koska en näköjään nuku yöllä kuitenkaan, olisiko sittenkin parempi, että nukkuisi edes päivällä? Että nukkuisi edes joskus?

En jaksa enää valvoa, mutta uni ei vain ota tullakseen. En jaksa siivota, kokata, syödä, pukea, riisua, käydä suihkussa, seistä, istua, maata, ajatella, puhua, enkä juurikaan edes hengittää. Etenkin hengittämisestä on tullut raskasta. Yritän välillä vetää keuhkot täyteen ilmaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Henkeä alkaa vain ahdistaa entistä enemmän ja keho tuntua entistä raskaammalta.

Elämässäni ei ole tällä hetkellä juuri muuta kuin minä ja masennus ja masennus päättää kaikesta mitä tehdään, tai jätetään tekemättä.Yleensä jätetään kaikki muu tekemättä ja nukutaan vaan. Tai sitten ei nukuta ollenkaan, mutta ollaan niin väsyneitä, ettei mitään jaksa tehdä, joten joka tapauksessa suurin osa ajasta menee sängyssä maaten. Se on turhauttavaa. Se on äärimmäisen turhauttavaa.

Yhdessä vaiheessa tilanne oli se, että olisin kyllä mielelläni tehnyt kaikenlaisia asioita, mutten vain jaksanut ruveta tuumasta toimeen. Nyt minua ei edes huvita tehdä mitään, enkä edelleenkään tiedä kumpi on pahempi. Se, ettei vain jaksa, vai se, ettei edes kiinnosta.

Mun lääkäriäkään ei kiinnosta. Sen piti soittaa pari viikkoa takaperin lääkityksestä, mutta ei koskaan soittanut. En jaksaisi vääntää sen kanssa, enkä uskallakaan nyt, kun se oli jo viimeksi kirjaamassa mua ulos koko psykopolilta.

Nyt lähinnä odotan ihmettä. Sellaista, että jokin päivä heräisin ja tuntisin itseni pirteäksi ja energiseksi. Siihen asti haluaisin vain olla ja maata ilman, että kukaan minua häiritsee ja patistaa jaksamaan. En jaksa. En vaan saatana jaksa.

Kommentit

  1. Oliko sulle tuo oma asunto pettymys? vai mikä ajoi sinut tuohon pimeyteen, eikö ole kiva olla omillaan? Oliko väärässä paikassa, jotenkin pettyneeltä kuulostat, muuttiko hauveliini kanssasi, jaksatko enää sitä hoitaa? Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun se on nimenomaan tää pimeys. Ja lääkäri. En tiedä jatkuuko mun hoito, mulla ei ole lääkitystä, kuntoutustukea haettiin vaan huhtikuulle, enkä tiedä meneekö sekään läpi, niin, että raha asiat ja aikataulu paranemiselle painaa päälle... Ja muutenkin aina töitten jälkeen menee se puolisenvuotta aikaa toipua ennen kuin jaksan yhtään mitään. Hauveli on täällä. Sitä jaksan kyllä hoitaa, koska on pakko. Itteäni en.

      Poista
  2. Olen alkanut tunnistaa itsessänikin tota päätöksenteon vaikeutta. En osaa päättää, missä järjestyksessä teen asiat, en osaa päättää missä kaupassa käyn, tai kun päädyn johonkin kauppaan, mitä ostan sieltä jne...Tosi rasittavaa. Sitä se unettomuus teettää. Aivot toimii hitaalla, mutta onneksi toistaiseksi aamukahvi on vielä tehonnut aika hyvin. Sillä selviytyy just töissä, vaikkakin se tekee toisaalta kovin levottomaksi. En kyllä tiedä, miten pystyisin tekee enää 8h töitä päiväs. Oon niin tottunut noihin 5-6h päiviin, eikä siltikään tunnu jäävän liikaa vapaa-aikaa, kun kotihommia sun muita asiointejakin on jatkuvasti. Voikun voisi välillä ottaa rennommin, ja nukkua vaihteeksi kunnolla. Ei se vaan tunnu onnistuvan.
    Jaksamista sullekin, ja hyvää joulua! Onneksi se on kohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Se on tosi rasittavaa varsinkin silloin, kun on kyse päätöksistä joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Esim. minkä t-paidan puen, tai minkä merkkistä maitoa ostan kaupasta. Pitäisköhän munkin opetella juomaan kahvia, jos se auttaa. :D Toivottavasti ehtisit edes jouluna vähän rentoutua. Jaksamisia ja hyvää joulua sinullekin! :)

      Poista
  3. Olen alkanut tunnistaa itsessänikin tota päätöksenteon vaikeutta. En osaa päättää, missä järjestyksessä teen asiat, en osaa päättää missä kaupassa käyn, tai kun päädyn johonkin kauppaan, mitä ostan sieltä jne...Tosi rasittavaa. Sitä se unettomuus teettää. Aivot toimii hitaalla, mutta onneksi toistaiseksi aamukahvi on vielä tehonnut aika hyvin. Sillä selviytyy just töissä, vaikkakin se tekee toisaalta kovin levottomaksi. En kyllä tiedä, miten pystyisin tekee enää 8h töitä päiväs. Oon niin tottunut noihin 5-6h päiviin, eikä siltikään tunnu jäävän liikaa vapaa-aikaa, kun kotihommia sun muita asiointejakin on jatkuvasti. Voikun voisi välillä ottaa rennommin, ja nukkua vaihteeksi kunnolla. Ei se vaan tunnu onnistuvan.
    Jaksamista sullekin, ja hyvää joulua! Onneksi se on kohta!

    VastaaPoista
  4. Kyllä suosittelen kahvia. Siitä tulee aika hyvä adrenaliinipiikki. Kyllä se ainakin minua auttaa jaksamaan. Tosin se voi tehdä myös laskun (siis kun verensokeri laskee), mutta en mä kyllä ilman sitä pääsisi alkuun hommissani, enkä olisi niin tehokas. Kahvin on myös joskus väitetty auttavan masennukseenkin, etenkin naisia. Niin ja muistia sen pitäisi auttaa, että on siinä paljon hyviä ominaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoo miinus, että se maistuu kamalan pahalta. Mut niin kai ne lääkkeet aina. :D

      Poista
  5. Niinhän ne usein maistuu. Tosin itse pidän kahvin mausta. On niissäkin kyllä paljon eroja, mutta hyvä kahvi on hyvää. ;)

    VastaaPoista
  6. Niinhän ne usein maistuu. Tosin itse pidän kahvin mausta. On niissäkin kyllä paljon eroja, mutta hyvä kahvi on hyvää. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit