keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Eläimellistä joulua ♥

joulu7


joulukoira


joulu4



tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulu vuosimallia 2015

Sisko tuli aatonaattona poimimaan mut ja Jaskan Espooseen. Tarkoitus oli tehdä jouluksi leipomuksia, mutta hommahan meni jo alusta alkaen hiukan pipariksi. Ensinnäkin juustokakun täytteistä puolet lensi lattialle. Onneksi mukana oli kaksi melko innokasta siivousapuria, jotka imuroi kitusiinsa suurimman osan sotkusta.

Toisekseen mun piparien teosta ei meinannut tulla yhtään mitään. Jostain syystä uudistettu taikina tykkäsi repeillä, koiran mielestä oli kiva maistella taikinaa ja uuni päätti jättää puolet pipareista raa'aksi ja polttaa toisen puolen. Onneksi piparit voi vuorata sokerikuorrutuksella niin, ettei kukaan arvaa mitään ja kakustakin tuli loppujenlopuksi todella hyvää!

joulu9


pipari



Päätettiin käyttää koikut puistossa ennen kuusen koristelua, jotta ne ei riehuis sisällä ja malttaisivat ehkä nukkuakin joskus, mutta eihän se niin toiminut. Energiaa riitti vielä puistoilun jälkeenkin ja koirat huiski joulupalloja alas sitä mukaa, kun sain niitä ripustettua. Höppänät.

joulu1

joulu2


Aattona heräilin sopivasti aloittamaan Joulun niillä tavanomaisimmilla perinteillä - katselemaan Joulupukin kuumalinjan loppupuoliskoa ja joka joulun pakollista Lumiukkoa. Aamupalaksi riisipuuroa sokerilla, kanelilla, mantelilla ja suureellisilla toiveilla höystettynä.
joulu8
joulu5


Puolen päivän tienoille venyneen aamiaisen jälkeen poikettiin vaarilla kahvilla. Tarjolla politiikkaa ja maahanmuuttokeskustelua kera unelmakäärretortun. Sain vaarin avokilta matkaan parit villasukat ja vähän käytetyt "koirankusetushanskat" ja vältin taas täpärästi selittelyt siitä miten en taaskaan ole töissä, enkä opiskele yhtään mitään.

Neljän jälkeen nokka takaisin kohti Espoota ja ruokapöytää. Ruoan jälkeen on perinteisesti jaettu lahjat. Tänä vuonna ei kuitenkaan tarvinnut kärsiä lahjastressistä ja ylimääräisistä jouluostoksista, sillä lahjoja saivat tänä vuonna vain kaikenkarvaiset kaverimme. Ei uskoisi, että koirat voi ilahtua rapisevista paketeista vähintään yhtä paljon kuin lapset, mutta voi sitä riemun määrää heti kun paketit otettiin esiin!

joulu3
joulu6

Kaikenkaikkiaan joulu sujui todella rauhallisesti. Lähinnä tuli löhöiltyä lämpöisen viltin alla, syötyä ihan liikaa joulutorttuja, pipareita ja suklaata, sekä katseltua läpi kaikki joulun klassikkoelokuvat. Paljon muuta sitä ei joululta toivoisikaan. Paitsi ehkä lunta. Kyllä, ehdottomasti lunta.

Toivottavasti teidän muidenkin joulu sujui rauhallisissa merkeissä!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Väsynyt, turta ja sekaisin

Olen ollut viimeaikoina sairaalloisen väsynyt kaikkeen. Ensimmäiset päivät muuton jälkeen lähinnä nukuin ympäri vuorokauden. Ei sillä, että täällä olisi ollut paljon mitään muutakaan tekemistä. Puhelimessa ei ollut kenttään ja nettiin pääsi vain roikottamalla puhelinta ikkunan ulkopuolella. Hetken sitäkin kesti kokeilla, mutta sitten tuli kamalan kylmä.

netti

Kirjoja olisin voinut lukea, mutta siitä ei taida tulla mitään ennen kuin saan hankittua silmälasit, koska muuten kirjaimet hyppivät ja päätäni alkaa särkeä. En kuitenkaan saa hankittua silmälaseja, ennen kuin osaan tehdä päätöksiä. En pysty nykyään päättämään juuri mitään. Kyllä, vai ei? En tiedä, päätä sinä. En osaa päättää mitä ostan kaupasta, joten en yleensä osta mitään. En osaa päättää mitä pukisin, - ikään kuin sillä olisi edes mitään merkitystä, - joten olen suurimman osan ajasta yöpuvussa. En osaa päättää mitä ohjelmaa katselisin, joten en katso mitään. Söisinkö nuudeleita, vai riisiä? En tiedä, jätän syömättä. Maalaisinko, vai piirtäisinkö? En tiedä, en tee kumpaakaan. Enhän mä olis mitään jaksanut kuitenkaan. Älytöntä. Milloin yksinkertaisistakin asioista tuli näin kamalan vaikeita?

Pari päivää nukuttuani en enää nukkunut juuri lainkaan. Nyt olen viimeiset viikot maannut sängyssä aamu neljään. Nukun muutaman tunnin ja toivon, että ensiyö olisi parempi. Ei se kuitenkaan ikinä ole. 

Kahden aikaa päivällä iskee totaaliväsymys. Sellainen, että, jos sulkisi silmänsä ja laskisi päänsä tyynyyn nukahtaisi heti. En ole kuitenkaan vielä antanut sille tunteelle periksi. Ehkä kuitenkin pitäisi. Olen ajatellut, että jos nukun päivällä, en ainakaan enää nuku yöllä, mutta koska en näköjään nuku yöllä kuitenkaan, olisiko sittenkin parempi, että nukkuisi edes päivällä? Että nukkuisi edes joskus?

En jaksa enää valvoa, mutta uni ei vain ota tullakseen. En jaksa siivota, kokata, syödä, pukea, riisua, käydä suihkussa, seistä, istua, maata, ajatella, puhua, enkä juurikaan edes hengittää. Etenkin hengittämisestä on tullut raskasta. Yritän välillä vetää keuhkot täyteen ilmaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Henkeä alkaa vain ahdistaa entistä enemmän ja keho tuntua entistä raskaammalta.

Elämässäni ei ole tällä hetkellä juuri muuta kuin minä ja masennus ja masennus päättää kaikesta mitä tehdään, tai jätetään tekemättä.Yleensä jätetään kaikki muu tekemättä ja nukutaan vaan. Tai sitten ei nukuta ollenkaan, mutta ollaan niin väsyneitä, ettei mitään jaksa tehdä, joten joka tapauksessa suurin osa ajasta menee sängyssä maaten. Se on turhauttavaa. Se on äärimmäisen turhauttavaa.

Yhdessä vaiheessa tilanne oli se, että olisin kyllä mielelläni tehnyt kaikenlaisia asioita, mutten vain jaksanut ruveta tuumasta toimeen. Nyt minua ei edes huvita tehdä mitään, enkä edelleenkään tiedä kumpi on pahempi. Se, ettei vain jaksa, vai se, ettei edes kiinnosta.

Mun lääkäriäkään ei kiinnosta. Sen piti soittaa pari viikkoa takaperin lääkityksestä, mutta ei koskaan soittanut. En jaksaisi vääntää sen kanssa, enkä uskallakaan nyt, kun se oli jo viimeksi kirjaamassa mua ulos koko psykopolilta.

Nyt lähinnä odotan ihmettä. Sellaista, että jokin päivä heräisin ja tuntisin itseni pirteäksi ja energiseksi. Siihen asti haluaisin vain olla ja maata ilman, että kukaan minua häiritsee ja patistaa jaksamaan. En jaksa. En vaan saatana jaksa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...