Sello 10 vuotta

Lauantai aamu 24.10. Olin taas herännyt turhan aikaisin katkonaisiksi ja lyhyiksi jääneiltä yöuniltani ja yritin epätoivoisesti saada uudelleen unen päästä kiinni - turhaan. Kello 9.27 saapui viesti jonka sisällön tiesin jo ennen sen lukemista. Olin odottanut ja pelännyt sitä jo useamman päivän. Mummo oli nukkunut pois.

Joidenkin mielestä tuollaiset asiat pitää kertoa vähintään puhelimessa ja mieluiten kasvotusten, mutta olin vain kiitollinen, ettei kukaan ollut todistamassa romahdustani. Tuntui, etten pystynyt hengittämään ja halusin kuolla. Tuska tuntui tukahduttavalta, mutten saanut purettua sitä ulos. Kurkkuani kuristi. Teki mieli huutaa ja itkeä, mutta mitään ei tullut ulos. Minun olisi itkettävä keinolla millä hyvänsä, jotta olo helpottaisi. Tiesin mitä oli tehtävä, vaikka se oli viimeinen asia minkä halusin tehdä. Etsin youtubesta Johanna Kurkelan Prinsessalle, vedin syvään henkeä ja painoin play. Se tepsi, kuten aina. Itkin kaikki elämäni surut samaan aikaan. Se vei aikaa kolme tuntia.

Illalla lähdin Jaanan kanssa Selloon saadakseni jotakin muuta ajateltavaa. Diandran keikka, tulishow ja ilotulitus kuulostivat piristäviltä asioilta ja hyviltä syiltä raahata kamera mukaan. Bussimatkalla iski kuitenkin inhottava aavistus siitä, ettei tämä olisikaan niin hyvä idea.

Tunnelma oli hyvä, pikkuiset fanit olivat innoissaan ja Diandra ihanan pirteä ja iloinen itsensä. Alkuun pari menevää rallia ja innostuksesta kiljuvia faneja. Annoin kameran laulaa ja unohdin hetkeksi huoleni. 
diandra1DIANDRA5
DIANDRA6

diandra2

Sitten tapahtui se mitä olin pelännyt. Prinsessalle. Voi vittu. Vihaan sitä kappaletta. Se on kaunis, mutta mummin kuoleman jälkeen se on saanut minut aina itkemään. Aina. Ja mitä tekee kaveri? Nauraa. "Et kai sä vaan itke?" No vittu en. Mä kuolen. En kuollut, ainakaan kirjaimellisesti. Henkisesti olin kuitenkin poistunut toviksi paikalta. Se oli kehoni ainoa tietämä keino välttyä aamuiselta tuskalta uudelleen. 

Keikan jälkeen poistuttiin nimmareita hakevien tieltä takavasemmalle ja siirryttiin pikku hiljaa ulospäin katsomaan seuraavaa esitystä. Nää oli taas niitä hetkiä, kun olisi tarvinnut mukaansa jalustan ja tikkaat, jotta olis saanut kuvattua, tai ylipäätään nähtyä jotakin. Kiivettiin pokkana lastn viereen istutuspenkkiin ihastelemaan tulishowta ja napsimaan taidekuvia, koska mulla ja kameralla ei focus riittänyt muuhunkaan. 

plajausb

Illan kruunasi aivan mielettömän upea ja vaikuttava  ilotulitus. Sitä en halunnut katsella kameran läpi, varsinkaan, kun tiesin, ettei ilman jalustaa saisi kuitenkaan kunnon kuvia. Siispä nappasin ilotulitteista vain nopeasti pari kuvaa ja keskityin loppuajan nauttimaan esityksestä. Sen parempaa lopetusta sille päivälle en olisi voinut kuvitella.

ilotulitusb


Kommentit

Suositut tekstit