sunnuntai 8. marraskuuta 2015

I'm Back!

Heipsan! Tauon jälkeen on aina yhtä vaikeaa palata kirjoittamaan. Juttuja piisaisi, mutta tuntuu hölmöltä vain yhtäkkiä kirjoittaa usean viikon hiljaisuuden jälkeen niin kuin mitään taukoa ei olisi ikinä ollutkaan. Koen jälleen kerran tarvetta selitellä.

Kuten jo aikaisemmassa postauksessani kerroin, työ ja uni ovat vieneet suurimman osan ajastani. Niin ne veivät kaiken aikani vielä viime viikkoon asti. Sitten Tenoxeista loppui teho ja lakkasin nukkumasta. Uni oli katkonaista ja sitä kertyi korkeintaan 4 tuntia per yö. Se oli turhauttavaa. Mitä enemmän asiaa stressasin, sitä vähemmän nukuin. En kuitenkaan osannut olla stressaamattakaan, koska tiesin mitä univajeesta seuraisi. Olin kello 12-14 välillä niin valmis nukkumaan, että jos olisin sulkenut silmäni edes hetkeksi olisin tipahtanut siihen paikkaan. Kun sitten vihdoin olisin töiden jälkeen päässyt nukkumaan oli väsymys mennyt yli ja kävin jatkuvan kiireen takia sen verran kierroksilla, ettei nukkumisesta tullut enää mitään. Koko viikko oli yhtä itkun pidättelyä ja hammasten kiristelyä, mutta selvisin huijaamalla joka päivä itselleni, että seuraavana aamuna soitan psykiatrille. Perjantaina oli viimeinen työpäivä ja hyvä niin. 

Olen viime aikoina tuntenut itseni dementikoksi. Saatan kesken jonkin asian suorittamisen unohtaa mitä olen sillä hetkellä tekemässä. Se on käsittämätöntä. Miks mun kädessä on hammasharja? No varmaan pesen hampaita neropatti. Oonkohan pessy näitä kauankin, vai alotinko vasta? Miks mun kädessä on hammasharja...? Hella on jäänyt päälle pelottavan usein ja ruokaa mennyt roskiin ihan vaan siksi, etten yksinkertaisesti ole muistanut laittaa mitään jääkaappiin. Tiedän, että on normaalia unohdella asioita joskus, mutta nyt suurin osa päivästä menee miettiessä mitä olinkaan tekemässä ja yrittäessä muistaa asioita, jotka olen unohtanut tehdä.

Työt eivät kuitenkaan ole ainoa syy väsymykseen ja pahaan oloon. Pari viikkoa sitten mummo nukkui pois. Itkin kolme tuntia putkeen ja sitten blokkasin koko asian mielestäni. Jotain hyvää siis huonomuistisuudessakin on. Nyt voin sen asian tiimoilta hyvin niin kauan, kun kukaan ei muistuta asiasta.

On tässä tapahtunut myös paljon kivojakin juttuja. Kivatkin jutut ovat vieneet hirveästi energiaa, ja aikaa palautumiseen ei ole juurikaan jäänyt, mutta se on ollut sen arvoista. Käytiin kaverin kanssa Sellon 10-vuotis synttäreillä, viime viikonloppuna oli serkun synttärit ja halloween pirskeet ja maanantaina kävin kattomassa yhtä Niemikotisäätiön jälleenvuokrausasuntoa, johon pääsen muuttamaan jo ensi viikolla! Mulla on tässä työn alla postauksia edellä mainituista aiheista, jotka pyrin postaamaan ensi viikon aikana. Kiitos kärsivällisyydestänne ihanat! ♥

6 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...