lauantai 29. elokuuta 2015

2-vuotis syöpäkontrolli

Viime maanantaina oli Teuvon 2-vuotis muistotilaisuus, eli toisin sanoen kontrollikäynti onkologian poliklinikalla. Kuten tavallista, mulla oli päivän ensimmäinen aika, joten istuin hämärässä alakerran käytävässä aikalailla yksikseni tunnelman ollessa parhaimmillaan, kuin b-luokan kauhuelokuvassa. Ne muutamat kattovalaisimet, jotka olivat päällä välkkyivät, kuin olisivat morsettaneet kilpaa S.O.S.
 
Käytävä oli autio, mutta muualta rakennuksesta kantautui askeleiden ääniä. Putket kohisivat ja jostakin kantautui paukkeen kaiku. Remontti oli ilmeisesti yhä kesken. Askeleet lähestyivät. Sydän hakkasi kiivaammin. Portaista laskeutui mieslääkäri ja heti perään toinen. Voi vi**u. Kirjaimellisesti. Olihan tämä sentään Naistenklinikka, joten missä kaikki naislääkärit olivat?
 
 
 
 
Purin stressiä jakamalla ahdinkoni likoille ja sehän tepsi. Ei mennyt edes viittä minuuttia, kun yksi oli letkauttanut, että alakerran käytävä kuulosti ihan omalta tutkittavaltani. Repesin totaalisesti, koska hei, sehän on ihan totta. Sillä käytävällä ei kyllä varmaan nauretakaan turhan usein.
 
Vihdoin ja viimein hoitaja kutsui minut huoneeseen. Naislääkäri ja vieläpä ennestään tuttu. Voi luojan kiitos! Paino putosi harteiltani samantien. Pystyin taas hengittämään normaalisti. Lääkäri näytti keskittyessään jotenkin huolestuneelta, mutta ultrassa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Kaikki oli juuri niin kuin pitääkin. Munasarjakin oli tällä kertaa kiltisti lepotilassa. Vähän toivoin, että olisin saanut Teuvon varjolla pillerireseptiin kelakorvauksen, mutta sentään sain uusittua reseptin 15 kuukaudeksi. Kuvia ultrasta en sentään kehdannut pyytää, vaikka läpällä meinasin. Olisi ollut tavallaan hauskaa esitellä kaikille kuvaa tyhjästä kohdustani.
 
Vuoden päästä seuraava ja viimeinen kontrolli. Mun tuurilla syöpä uusii heti salakavalasti sen jälkeen, mutta ei nyt ihan vielä maalailla piruja seinille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...