perjantai 24. heinäkuuta 2015

Tahvo tuli taloon

lettu2b


Viime viikonloppuna olin pitämässä kanivanhukselle seuraa, kun sisko oli noutamassa Kuopiosta koiranpentua. Leevi oli taas vähän oikukkaalla päällä. Ensin se mökötti tunnin verran sängyn alla ja tuli sitten pummimaan rapsutuksia (ja pitsaa). Sitten se mökötti taas, kun ei saanut haluamaansa (rapsuja kyllä, pitsaa ei) ja meni purkamaan agressionsa heinäpaaliin, jota se sitten mielivaltaisesti viskoi ja kiskoi ympäriinsä. Jostain kumman syystä sen mielestä on paljon kivempi syödä sitä heinää suoraan pussista, kuin häkistä.

lettub
Ei Leevi ihan kauhean kauaa malttanut vihoitella kuullessaan karkkipussini rapinan. (Hedelmäkarkit on sen lemppareita.) Annoin sille hetkeksi herkkutangon, mutta koska sillä on herkkä vatsa, jouduin ottamaan sen pian pois. Taas mökötystä. Loppujen lopuksi se taas leppyi ja tuli jälleen puskemaan ja tökkimään, notta rapsuta perkele. Kunnes se sitten sai tarpeekseen ja ärähti, että lopeta nyt saatana.

Lauantaina saapui Tahvo. Pentu oli hirveän reipas ja utelias otus. Se olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta myös Leeviin. Leevi ei ollut samalla aaltopituudella, eikä yhtään ilahtunut siitä, että hänen kotiinsa oli kehdattu tuoda moinen muukalainen. Kaniherran sanoma oli sanomattakin selvä: "haista vittu!"

TAHVO2BMaanantaina kävin uudelleen moikkaamassa sydäntenmurskaajaa. Leevi oli jo hitusen rauhoittunut, mutta oli silminnähden närkästynyt, kun Tahvo yritti osoittaa kiintymystään nuolemalla sen naamaa. YÖK! Pusuja, hyi! Yök, koirabakteereja!

tahvojalettub

Huomenna tuo karvapallero tulee moikkaamaan mökille mun pölvästiä. Vähän naureskeltiin, kun Tahvo oli jo nostellut jalkaa ja Jaska ei oikein hallitse sitä hommaa vieläkään, vaan pissaa edelleen useimmiten niin kuin tytöt. Toisaalta Jaskis on kyllä muutenkin semmonen neiti.

tahvob


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Now you're just somebody that i used to know

Maanantaina suuntasin viimeistä kertaa vanhaan asuntooni laajasaloon. M oli muuttamassa, joten minun täytyi viimein hakea sinne jääneet tavarani. Asiasta oli sovittu jo hyvissä ajoin monta viikkoa etukäteen, eikä se ollut vaivannut minua millään tavalla ennen maanantaita. En ollut juurikaan ajattelut M:ää yli kuukauteen. Kuvittelin, että olin vihdoin pääsemässä hänestä yli.

Maanantaina iski kuitenkin kuvotus, ahdistus ja paniikki. Ne vyöryivät ylitseni, kuin hyökyaalto ja saivat minut melkein oksentamaan. Arvelin, että M olisi minulle yhä vihainen, mutta tiesin, ettei hän voisi näyttää sitä, koska en voinut hakea tavaroitani yksin. M joutuisi teeskentelemään, ettei hän vihannut minua. Minä joutuisin teeskentelemään, ettei minua itkettäisi. Tapaamisesta tulisi varsinainen farssi.

M käyttäytyi liiallisen ystävällisesti ja asiallisesti, kuten olin uumoillutkin. Sanat olivat ystävällisiä, mutta katse oli jäätä. Hän vältteli katsekontaktia, eikä puhunut paljoa. En ollut varma vihasiko hän minua niin paljon, vai eikö hän yksinkertaisesti enää tuntenut yhtään mitään. M oli purkanut pöydän valmiiksi ja tuonut pahvilaatikot ylös. Hän auttoi myös tavaroiden kantamisessa autoon. Olin kiitollinen, mutten voinut olla miettimättä oliko hän tehnyt sen vain siksi, että pääsisi minusta mahdollisimman nopeasti eroon. Minä en olisi halunnut päästä eroon hänestä. Minä olisin halunnut kysellä kuulumisia ja kertoa, kuinka onnellinen olin hänen puolestaan, koska hänellä meni niin hyvin. Kuinka paljon arvostin sitä, että hän pärjäsi erinomaisesti työssään, jota rakasti. En kuitenkaan sanonut mitään. Minulla ei ollut siihen enää oikeutta.

test

Olin lähtenyt hakemaan keittiön pöytää ja tuoleja, paria kellariin jäänyttä pahvilaatikkoa, muumimukiani, joka symboloi suhteemme irvokkuutta ja kattokruunua, mutta kattokruunu oli mennyt. M oli myynyt sen työkaverilleen, mutta sen sijaan sain jotakin muuta. Yllätyksekseni M lykkäsi käteeni hammasharjan ja tahnan. Vaikka tuntui jokseenkin huvittavalta, että hän oli säilönyt hammasharjaani kaapissaan yhdeksän kuukauden ajan, tuskin edes harkitsematta sen pois heittämistä jokin minussa särkyi. Hammasharja ei ollut pelkkä hammasharja, se oli loppu. Lopullinen piste lähes 12-vuotta jatkuneelle soutamiselle ja huopaamiselle.

Pakattuamme auton huikkasin M:n selälle moikat. M vastasi vaisusti ja sulki oven perässään katsomatta enää taakseen. Ne olivat elämäni kylmimmät hyvästit.

muumi

Ikinuori

Viime viikon torstaina vietettiin kanivanhuksen syntymäpäivää. Hankkiessamme tuota pikkuista luppakorvaista otusta, luvattiin sille elinaikaa 6-8vuotta, mutta tämä yksilö se vain porskuttaa menemään ja hyvä niin.

Leevi on ollut koko ikänsä vallan hyvinvoiva otus, eikä sitä ole tarvinnut käyttää lääkärissäkään, kuin pari kertaa koko elämänsä aikana. Ensimmäisen kerran nuorena poikana, kun se kastroitiin ja toisen kerran tämän vuoden alussa saatuaan heinistä hilsepunkin. Eläinlääkäri oli todennut herran olevan ihan priimaa - ei vikaa silmissä, suussa, hampaissa, eikä korvissakaan. Lottovoitto siis koko herra ja todella nuoren näköinen, vaikka ikää herralle tuli jo 12-vuotta. Varsin kunnioitettava ikä, etten sanoisi.

lettu12

torstai 9. heinäkuuta 2015

Kesäkuun viimeiset bileet

Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna oli tiedossa jälleen yhdet pirskeet. Hyvä, kun olin ehtinyt toipua vielä edellisistäkään. Joku yritti selvästi vihjailla, ettei mun ehkä kannattaisi lähteä ollenkaan, koska olin edelleen todella väsynyt, olo oli kamalan tukkoinen ja kyydin löytymisen suhteen oli aluksi ongelmia, eikä oikein kukaan muukaan olisi osallistumassa. Olin kuitenkin missannut juhlakalun aikaisemmat synttäripippalot, joten olin päättänyt tällä kertaa osallistuvani hinnalla millä hyvänsä.

Pienen sumplimisen jälkeen onnistuin saamaan pikkuserkulta kyydin meidän mökille. Matkalla puhuttiin muun muassa siitä, kuinka vietän suurimman osan ajasta yksikseni, koska suurin osa mun ikäsistä kavereista on jo perheellisiä, tai muuten vaan nyhjää mieluumin kaiken aikaa kultansa kainalossa. Meinasin sanoa, että ehkä niistä oli tullut vanhoja, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että ei meidän suvussa vanhempikaan sukupolvi viettänyt viikonloppuja sillä tapaa. Ystävistäni ei ollut tullut vanhoja, heistä oli tullut aikuisia. Eipä sillä, että muakaan ihan joka viikonloppu huvittais rällätä ja kiertää kuppiloita, mutta oishan se kieltämättä välillä ihan kivaa.

Perillä satoi vettä, nokka ja kurkku meni heti sisään päästessä kahta kauheammin tukkoon ja silmät alkoivat vuotaa ja tuntuivat väsyneiltä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että olisi sittenkin pitänyt jäädä kotiin. No se oli myöhäistä nyt ja kotiin pääsisin vasta seuraavana tiistaina. Buranaa, vähän telkkua ja paljon unta.

Lauantaina viihdyin sängyssä mahdollisimman pitkään. Aamupalaksi buranaa ja vitamiineja. Olo oli vähintään yhtä mieluinen, kuin 39 asteen kuumeessa, vaikkei mulla mittarin mukaan ollut edes tavallista enemmän lämpöä. Pitäiskö sittenkin jättää juhlat väliin? No olis ehkä pitänyt, mutten jättänyt. Tietenkään. Sen sijaan päätin juhlia kaikkien menetettyjen juhlien edestä onnistuen siinä niinkin mallikkaasti, että seuraavana päivänä edellisillan ja yön kohdalla oli muistissa pelkkä musta aukko.

188e81e6bd3f6df0f272fbc9130372bc

Äiti tiesi kertoa, että olin vetänyt takaisin omalle mökille kävellessä naamalleni useaankin otteeseen. Ei saatana. Hävetti. En muista koska olisin viimeks vetäny niin hirveet överit. Itseasiassa en tiedä oonko koskaan aikasemmin ees vetäny niin hirveitä övereitä, enkä kyllä ymmärrä miten tässä nytkään pääsi käymään näin, koska edellisviikon perjantaina olin juonut huomattavasti enemmän, huomattavasti lyhyemmässä ajassa ihan samaa tavaraa. Mystistä. No, onneks tän kesän juhlat tais nyt olla tässä ja loppukesän voipi ottaa vähän iisimmin.

Ps. Jos jostain voi olla kiitollinen niin ainakin siitä, että tässä suvussa tuetaan toinen toisiamme, ettei tartte pelätä jäävänsä johonkin ojan pohjalle. Ei nimittäin ole mikään itsestään selvyys, että joku olisi aina saattamassa kotiin.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Juhannus 2015

Meidän suvun juhannus alkaa perinteisesti jo torstaina, joten suunnattiin siskon kanssa Nörrilandiaan hyvissä ajoin keskiviikkoiltana. Ennen lähtöä olin manannut kaverille, kuinka eräs kuspää oli pari vuotta takaperin tapahtuneella kosinnallaan ja sitä seuraavana välinpitämättömydellään pilannut kaikkien tulevien vuosien lempijuhlani - juhannuksen - vuoden kohokohdan. Se oli auttamatta asia, jota ei hevillä unohtaisi. (Alkoholilla ehkä kuitenkin..?)

Torstaina aamupäivän ohjelmassa oli kirpparikierros ja ruokaostosten tekoa Forssassa. Käytiin samalla reissulla viemässä haudalle vähän kukkia. ("Olis pitäny ostaa kaljaa!")

Takasin tullessa olin niin väsy, että olisin ollut valmis nukkumaan. Suunnitelmissa oli ottaa pienet torkut, mutta ei millään ehtiny. Dvd:ltä Speden Pikkupojat ja Turhapuroa. Kummatkin tais jäädä vähän kesken, kun tuli parempaa tekemistä... Loppuilta hengailua ja siideriä Mallorcalla, aka naapurimökin kuistilla sekalaisessa seurassa. 

Perjantaina päivän ohjelmassa oli juhannussauna ja kuudeksi kokolle. Porukkaa sai taas hätyytellä liikkeelle tuntia ennen h-hetkeä ja silti oltiin just ja just ajoissa paikalla. Tai en mä tiedä mitä se kello näytti, mutta kokkomestari oli jo hiukka kärsimättömänä asemissa. "Joko tän saa sytyttää!? No mä sytytän kuitenkin."  

kokko

kannykuvaJossain vaiheessa mun lähimuistini alkoi taas pätkiä. En tiennyt johtuiko se tällä kertaa vammapäästäni, vai alkoholista. Varmaan molemmista. Vessareissujen aikana unohdin mitä olin ollut sitä ennen tekemässä ja kenen kanssa. Jossain vaiheessa olin tajunnut antaa tavarat jollekin talteen, koska tiesin, että unohtaisin muuten mihin olin ne jättänyt. Ongelma vaan oli, etten muistanut antaneeni niitä kenellekään ja sitten etsin niitä ihan hädissäni. (Voi äly ja väläys.) Mulla on muistikuva, että pääsin takasin meidän mökille jonkun kyydissä, mutta ei mitään hajua kenen. Yhtenä hetkenä vaan olin autossa ja seuraavassa rämmin meidän mökin pihaan. Tarttis varmaan hommata sellanen kamerakyperä, että pysyis ittensä perässä.

Loppuyö karaokea ja notskilla istumista. Meikä luovutti leikin taas harvinaisen aikasin kesken. Yleensä en millään malttais mennä nukkumaan ja murehdin mistä kaikesta jään paitsi vetäessäni sikeitä, mutta jotenkin meidänkin juhannuksesta on tullut viime vuosina sen verran rauhallinen, ettei ees vituttanut mennä aikaisin nukkumaan. Hauskaa oli kuitenkin ollut, kuten aina!
vaskajaskab


Lauantai tuntui sunnuntailta. Krapulasta ei ollut tietoakaan, mutta väsymys oli armoton. Vettä satoi koko päivän enemmän, tai vähemmän, joten ei yhtään harmittanut, että lähdettiin siskon kanssa kotio jo lauantaina. Juhannuksen vietto jäi tältä vuodelta tavallista lyhyemmäksi, mutta en mä olis varmaan enää yhtää päivää jaksanutkaan. Kotiuduttuani vedin 20 tunnin unet ja olin muutenkin tavallista väsyneempi koko viikon, mutta niin se on ollut aina. Mökiltä palautuminen vie aina oman aikansa.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Vihreää boolia ja muutama vesiperä

13.6 vietettiin Jaanan synttäreitä hänen luonaan kilossa. Mulla oli taas hirveä ulkonäkökriisi, kuten tavallista ja mun itsetuntoni tuntui sillä hetkellä riippuvan kadonneista balleriinoista, joita ei lopultakaan löytynyt yhtään mistään. (Aivan pöljää, tiedän!) Lenkkarit ei sopineet asuun ja korkkarit ei tuntuneet hyvältä idealta kivusta päätellen mahdollisesti nyrjähtäneen nilkan takia. Lopulta lähdin matkaan numeroa liian suurissa kiilakoroissa, joilla kuvittelin pärjääväni, koska Jaana oli luvannut heittää mut seuraavana päivänä kotiin.

miij
Juhlissa oli lähinnä Jaanan sukulaisia, joten olin aluksi hiukan varautunut, enkä tiennyt miten pitäisi olla, kuten tavallista. Ja aivan turhaan, kuten tavallista, sillä Jaanan sukulaiset osoittautuivat todella mukaviksi ja rennoiksi tyypeiksi. Puolet porukasta tahtoi seurata kuninkaallisia häitä ja siinä vaiheessa mä totesin tarvitsevani paukun. (Olen edelleen allerginen kaikelle näkemälleni romantiikalle.)

booliParin rohkaisevan boolilasin jälkeen tunsin oloni yllättävän rennoksi, enkä enää miettinyt mitä muut minusta mahtoivat ajatella, jolloin uskalsin puhua ihmisille. Innostuinpa jopa laulamaan karaokea, vaikka tiesin ääneni kuulostavan tukkoisuudesta johtuen kahta kauheammalta. Pitkästä aikaa tunsin oloni hyväksi - elin kerrankin hetkessä murehtimatta koko maailmaa.

tarjoilu

Iltasella karattiin Jaanan kanssa kahdestaan Sankarittareen. Ovella törmäsin vanhaan tuttuun. Se on muuten siitä jännä kaveri, että olin mä menossa mihin lepuskin baariin tahansa, niin se on aina siellä. AINA! Maksoin Jaanan sisään ja tarjosin sille lonkeron. Alkuperänen suunnitelma oli lähteä sieltä tanssaamaan, mutta todettiin, että ehkei meidän jalkavammat ilahdu moisesta. Niinpä laulettiin yhdessä yksi Kaija Koon biisi ja lähdettiin sitten grillin kautta nukkumaan. Ajattelin mennä lepuskista bussilla suoraan porukoille yöpymään, koska kohmelosta on kivempi herätä omasta sängystä, mutta koska Jaana edelleen lupasi heittää mut seuraavana iltana kotiin päädyin sen luokse.

siskotSunnuntai kului hitaasti. Heräsin kylmyyteen nenä ja kurkku tukossa, pää ja nilkka kipeänä. Vettä satoi koko päivän kuin aisaa. Illalla ilmeni, etten saiskaan kyytiä ja saisin seikkailla busseilla. Ei muuta kuin kaatosateeseen ohuessa mekossa ja kiilakoroissa ilman sateenvarjoa kaverin naureskellessa vieressä. Voi vittu. 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Perinteikkäästi pikaisia välikuulumisia

Morjensta! Porukoilla alkoi pari viikkoa sitten loma, jota ne lähti viettämään mökille, eli se tarkoitti kesälomaa myös mulle. Minä kun en tunnetusti pysty lataamaan akkuja ja ottamaan oikeasti rennosti, jos en ole ihan oikeasti pidemmän aikaa ihan yksin, enkä ole ollut yksinäni sitten tammikuun. Mun kesäsuunnitelmiini olikin alusta alkaen kuulunut vain rennosti ottaminen ja akkujen lataaminen syksyä varten, mutta kuten tavallista elämässä ei mikään tunnu menevän ikinä niin kuin on suunnitellut.

Kesäkuun viikonloput tulikin sitten vietettyä jos jonkinlaisissa pirpaloissa ja arkipäivät niiden välissä onkin sitten mennyt tosi kivasti lähinnä juhlista toipumiseen. Lisäksi mulla on joko joku tosi sitkeä flunssa, tai sitten olen allerginen jollekin, koska oon ollut ihan tukossa Sambakarnevaaleista lähtien. Yritän nyt kiriä ja koota tapahtumat tässä parin päivän sisään siltä osin, kun niistä mitään muistan (ja luoja tietää, etten muista..).

Palataan siis ihan pian! ♥ Sitä ennen mun pitäis puunata tää kämppä, ennen kuin porukat palaa tän viikon lopulla kotiin... Pelkkä ajatuskin väsyttää.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...