tiistai 17. helmikuuta 2015

Kaipaus on liian suuri

Ajan pitäisi kuulemma parantaa, mutta minusta tuntuu edelleen, että tämä menee vain päivä päivältä pahemmaksi. Olen yrittänyt olla purkamasta näitä juttuja enää tänne, koska  minua alkaa itseänikin jo ärsyttää tämä kaipauksen hiipumattomuus, mutta nyt on kai annettava periksi, etten tee jotain vielä tyhmempää.

Minulla on edelleen ihan sietämätön ikävä M:mää. Edelleen joka kerta, kun puhelin piippaa sydämeni jättää yhden lyönnin välistä, vaikka tiedän, ettei se ikinä ole hän. Se ei enää koskaan tule olemaan hän.


On kulunut yli viisi piinallista viikkoa siitä, kun M pisti välit poikki. Viime viikko oli erityisen vaikea, koska jos olisimme yhä yhdessä, silloin olisi ollut 11:sta vuosipäivämme. Ystävänpäiväkään ei varsinaisesti ollut mitään herkkua sekään. Tänään ei kyllä tunnu yhtään paremmalta. Mietin jatkuvasti mitä hänelle kuuluu ja vihaako hän minua yhä yli kaiken, vai onko hän kenties jo unohtanut nimenikin. Otan jatkuvasti puhelimeni käteen näppäilläkseni hänelle viestin ja pyyhkiäkseni sen sitten taas pois. Ei hän kuitenkaan vastaisi. Pahimmassa tapauksessa suuttuisi vain entisestään, jos vain mahdollista. Turpaan tulisi ja kovaa joka tapauksessa. Lupasinhan olla ottamatta enää yhteyttä. Tämä on elämäni vaikein lupaus.


Välillä ajattelen, että olisi helpompaa, jos hän olisi kuollut. En tietenkään tarkoita, että haluaisin hänen olevan kuollut. En missään tapauksessa! Tarkoitan vain, että olisi helpompaa, kun häneen ei edes voisi ottaa yhteyttä, vaikka haluaisi. Nyt voin, mutten saa ja se on vielä pahempaa.

On mutenkin ihan hullua, että hän on vihainen minulle. Minunhan tässä pitäisi olla vihainen! Hänhän se tässä on viimeiset vuodet kohdellut minua kaltoin, Haukkunut ja huutanut, pettänyt ja valehdellut ja saanut uskomaan valheisiinsa. Hän se sai minut viimeiseen asti uskomaan, että meistä voisi vielä tulla jotakin, kunnes yhtäkkiä olikin parisuhteessa toisen naisen kanssa. Hän särki sydämeni, eikä ollut siitä yhtään pahoillaan.



Tämä on tuskastuttavaa. Nukun, jotta en ajattelisi häntä, mutta ei se auta. Hän tulee uniini. Hänen naisensakin tulee uniini. Se ei tosin ole mitään uutta. Olenhan joka kerta nähnyt vähintään kerran unta, jossa M pettää kulloistakin naisystäväänsä jonkun toisen kanssa. Tästä unesta teki erilaisen vain se, että hän katui tekoaan niin paljon, että kertoi siitä itkien nykyiselleen ja sai kaiken anteeksi, koska kolmas osapuoli oli ollut "vain joku nainen", enkä minä. Miksi minun täytyy aina olla se, joka ottaa turpiinsa, jopa omissa unissani? Alitajuntanikin on ilmeisesti minua vastaan. Mahtavaa.

Lisäksi minulla on ihan h****tin hirveä ikävä kaikkia sen sukulaisiakin. (Terkkuja vaan, jos joku eksyy tätä lukemaan. <3) On onni, jos tulen koskaan löytämään edes puoliksi yhtä rakastettavaa miestä, kuin M, mutta yhtä ihanaa ja lämminhenkistä sukua ei kyllä taatusti ole kellään. (Ei millään pahalla ketään kohtaan.)

Olen katkera, enkä pidä siitä. Voisiko joku viedä tämän tunteen pois. Viekää vaikka kaikki tunteet pois. Tehkää jotakin. Auttakaa. Olen loukussa, enkä tiedä miten täältä pääsee pois.

8 kommenttia:

  1. Olet kai paljon kotona? Älä jää sinne, vaan lähde ulos kaverisi kanssa. Muuallakin voitte käydä, mutta kuitenkin suosittelen ravintolaa, koska siellä tapaat muita miehiä. Juttele siellä ainakin yhden miehen kanssa, tai useamman, jos eka ei ole kiinnostava. Jos ketään sopivaa ei löydy, vaihtakaa paikkaa. Ei tuo ehkä heti auta, mutta jos toistat sen joka viikonloppu, niin varmasti löytyy lopulta joku, jonka avulla unohdat M:n. Ei se ensimmäinen välttämättä ole vuosisadan rakkaustarina, mutta ainakin auttaisi ylimenovaiheessa...ja varmasti se oikeakin löytyy aikanaan. Ole avoin, äläkä torju heti jokaista (kuten olet tainnut tehdä). Anna muille miehille mahdollisuus, ja tutustu kunnolla johonkuhun, joka edes vähänkin kiinnostaa, mutta rauhassa. Ei se M sentään niin ainutlaatuinen voi olla, että olisi ainut rakastettava mies maailmassa. Moni muukin ihminen on eronnut, ja löytänyt silti uuden. Ei se mahdotonta ole, pikemminkin päinvastoin. Oudompaa olisi, jos et noin nättinä, herkkänä tyttönä ketään löytäisi, kunhan vain pysyt avoimena!
    Voisikohan allaoleva haastelinkki yhtään auttaa. Sinähän voisit toteuttaa tuota ainakin niitä uusia miehiä tavatessasi, jos tuo tuntuu muuten mahdottomalta.
    https://tanssitytto.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Ensin pitäisi varmaan löytää sellainen kaveri. Sitten pitäisi löytää voimia laittaa itsensä ihmisennäköiseksi ja jaksaa eksyä sellaiseen ravintolaan. Ja sitten pitäisi kai olla ylimääräistä rahaakin, jos aikoo käydä ulkona useammin, kuin kerran kuussa. Tiedän, että tarkoitat varmasti vain hyvää ja halluat auttaa, mutta kuulostaa erittäin uuvuttavalta ajatukselta. Jos olisin terve ja minulla olisi enemmän ystäviä tuo olisi varmasti juuri se asia, jota tekisinkin.

      Olen yrittänyt pitää ihmisistä vähän liikaakin. Jos viidennellä tapaamiskerrallakaan ei ole mitään tunteita, siis yhtään mitään kiinnostusta edes ystävyystasolla ja on aivan samantekevää, vaikka ko. tyyppi katoaisi elämästäni kokonaan samantien, niin on erittäin vaikeaa kuvitella, että se siitä ajan kanssa muuttuisi yhtään miksikään.

      Jospa nyt vaan keskittyisin hoitelemaan tätä masennusta ja murehtimaan tätä asunnottomuus asiaa ja lakkaisin etsimällä etsimästä sitä rakkautta. Toivonmukaan se herra oikea tulee vielä joskus vastaan ja vie jalat alta.

      Poista
    2. Ainakin se kaveri kannattaa valita tarkkaan. Halusin ajatukset muualle, mutta kaveri otti kuitenkin esille, ja oli erittäin likellä etten ruvennu keskellä ikeaa pillahtaa itkuun. Jos olisin suuni avannut niin olisin varmasti pillahtanut. Päädyin sit vaan antamaan pienen hymyn. Joka seki oli vaikeeta. Itellä ystävänpäivänä pyöri mielessä, kun siitä oli vuos kun ekan kerran hänet tapasin. Mielessä sitten pyöri se koko viikon reissu ja kaikki pienet eleet ja sanat mitä oli sanonu. Itekkin kovasti haluisin vielä olla yhteydessä, mutta samalla voisi palaa sinne syvimpään helvettiin. Noi tunteet tulee aina ärsyttävän vahvasti uniin. Mulla vaan Hän haluaisi olla vielä yhteydessä ja kavereita. Kauankohan siihen menee että mä pystyn siihen...

      Poista
    3. Toi on kyllä totta! Suurin osa kavereista osaa onneks olla puhumatta asiasta... Sekään ei oo kiva, jos kaveri on koko illan, että mun poikaystävä sitä ja mun poikaystävä tätä... Vimeks kun olin baarissa kaverin kanssa niin kaveri lähti menee... Että kyllä taas kannatti käyttää koko päivän energiavarat siihen reissuun. Toi on kyllä niin ärsyttävää, kun kaikki tapahtumat ja yksityiskohdat pyörii mielessä, vaikkei yhtään tekis mieli ajatella niitä... :/ Ah... voisin kyl mielelläni vaihtaa sun kans päittäin näitä rooleja. Oisin mieluusti välillä se, joka ei halua pitää yhteyttä. :D Vaikka toisaalta ei mustakaan olis M:ää tapaamaan, vaikka sen kanssa oliskin välillä kiva vaihtaa kuulumisia.

      Poista
  2. Niin, en tarkoittanutkaan, että pitäisi etsimällä etsiä rakkautta. Hauskaa voi silti pitää, tutustumalla ihmisiin, ja siinä sivussa ehkä löytää jonkun. Jos on liian raskas ajatus tehdä tuota usein, voit kai aloittaa edes yhdellä kokeilulla, silloin kun on parempi päivä. Mistä sitä tietää miten paljon siitä saisi irti. Elämässä kun on se hyvä puoli, että ikinä ei voi tietää, mitä tulee eteen.
    T: Tanssityttö (ei hyväksynyt tunnuksia)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mä vaan oon sen verta ujo, että uusiin ihmisiin tutustuminen on mulle lähinnä kidutusta, eikä hauskanpitoa. :D Näinpä, ikinä ei voi tietää... siinä voi käydä joko hyvin, tai huonosti, tai todella huonosti, tai todella hyvin. Oon tullu siihen tulokseen, että on parempi olla odottamatta mitään, niin ei tuu ainakaan pettymään.

      Poista
  3. Anna itsellesi aikaa. Tollasesta yli pääseminen vie aikaa, voi viedä pitkäänki, mutta kyllä se helpottuu. Itse näin paljon unia exästäni ja hänen nykysestään ja näen edelleen vieläkin joskus.. Se on kyllä rasittavaa, mutta unien avulla myös käsittelet asioita :) voimia !!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei kai tässä auta kuin aika. Tietäis vaan kuinka pitkä aika. Oon lukenu, että joillakin on menny viis vuotta, eikä vieläkään helpota. Ei ehkä pitäis lukea noita juttuja...

      Kiitos, niitä tarvitaan! :)<3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...