Kun mikään ei tunnu miltään

Tänään oli pitkästä aikaa terapiaa. Taisin taas tukeutua vähän liikaa siihen, että saisin oikeasti jotakin apua. Kun sanoin voivani niin huonosti, että toivon kuolevani, terapeutti totesi vain, että on ihan ymmärrettävää tuntea niin. Hetken aikaa teki mieli kysyä olisiko sekin täysin ymmärrettävää, jos oikeasti tappaisin itseni, mutten jasanut, koska jostain syystä minusta ei ole tänään tuntunut juuri miltään. Mikään, ei tunnu tänään juuri miltään. Voisi melkein sanoa, että se on melko lohdullista, mutta ei se ole. Se on yhdentekevää, niin kuin kaikki muukin.



Henkisesti olen siis turta. Enkä tiedä onko se hyvä, vai huono asia. Fyysisesti masennukseni on tänään siinä pisteessä, että mitään ei tee mieli syödä ja parhainkin ruoka maistuu pahville. On niin huono ja oksettava olo, että sitä kuvittelee, ettei huonommaksi voisi mennä, kunnes sitten erehtyy laittamaan jotakin suuhunsa ja tuntuu, että oksennus tekee tuloaan kahta kauheammin.

Väsymykseni on sietämätöntä. Sellaista, että pelkää nukahtavansa, jos laittaa silmät kiinni, muttei kuitenkaan nukahda. Pyörii vain. Ja sitten, kun viimein nukahtaa, säpsähtelee hereille, näkee painajaisia ja vaikka sitä jollain ihmeen kaupalla saisi nukutuksi ilman keskeytyksiä, sitä ei herätessään ole kuitenkaan yhtään sen pirteämpi. Kenties jopa entistä väsyneempi. Mutta aivan yhdentekevää sekin. Tänään mikään ei haittaa, koska mikään ei tunnu miltään.

Haluaisin sanoa, että tämän on oltava pohja, mutta pelkään, ettei se ole.


En jaksa enää
pedata 
syödä 
pukea 
riisua 
herätä 
valvoa 
hengittää 
istua 
Kuin Ramses tahdon maata täysin liikkumatta viljaa vatsassani 
tuhansia vuosia 
satoja tuhansia 
Ja se, joka minua häiritsee 
saa heinäsirkkoja silmänsä täyteen 
- Pertti Salovaara -

Kommentit

  1. Mulla oli sama. Mulla ainakin oli tavallaan vapauttavaa olla aivan turta. Kuinka paljon helpompi maailma olis, jos ei olisi mitään tunteita. Ei vihaa, ei surua eikä rakkautta. Olisiko silloin psykologiset sairaudet, kuten masennus poissa? Ja koska ei ole vihaa, ei olisi sotiakaan?? Ja tuo todellakin on todella väsyttävää... Vieläkin, jos erehdyn ihastusta miettimään, väsyn sekunnissa, ja painun nukkumaan. Se oikeastikkin iskee silmän räpäyksessä. Saatoin olla pirteä kun lähin töissä, mutta junassa kaikki tuntuu taas olevan päin helvettiä. Ei siihen tarvita yksi vahingollinen ajatus ja yksi sekuntti, niin olo voi olla täysin eri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapauttavaa kyllä, mutta eri asia sitten onkin se, kuinka tervettä tämä on pitemmän päälle... Ehkä ei olisi sotia, tai masennusta, mutta jos ei ole iloa, eikä rakkautta, tai mitään muutakaan, niin ihmiset varmaan kuolis sukupuuttoon jossain vaiheessa. En kyllä tiedä olisko sekään välttämättä mikään huono asia. :p Toi on kyllä niin totta. Jännä miten sitä voikin ihan yhtäkkiä lähes lamaantua vain yhden ajatuksen tähden.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit