"Jos" on kirosana

Vihaan jossittelua. Harrastan sitä itse aivan liian paljon vihatakseni sitä ja sen hyödyttömyyttä. Sana "jos", on kaiken pahan alku ja juuri. Siinä on samaan aikaan niin paljon toivoa ja epätoivoa, että pää sekoaa. Siinä vaiheessa, kun terapeutti ehdottaa jossittelua minulta meinaa palaa pinna.

Tulin jälleen maininneeksi terapeutille, että ihmiset sanovat, että kaikki helpottaa ajan kanssa. Kysymys lieneekin, että minkä ajan? Kerroin että minua todella pelottaa se, etten ikinä pääse yli ja minusta tulee yhtä katkera, kuin mummistani. Sellainen, etten osaa päästää irti, etten enää ikinä löydä ketään ja jos löydänkin niin vasta eläkkeellä ja sekin mies kuolee ennen kuin pääsemme edes kunnon treffeille, että mietin M:mää vielä kuolinvuoteellani, häntä katkerasti kaivaten, eikä se paskiainen muista läheisiäni edes adressilla. 

"Kuulostaa siltä, että mummisi olisi tarvinnut oman terapeutin". Hymähdin. Tyyppi rohkeni kulkea nyt todella heikoilla jäillä. "Ajatellaanpa, jos mummillasi olisi ollut terapeutti, jos hän olisi päässyt yli... jos, jos, jos..." Teki mieli sanoa, että turpa kiinni NYT! Eikä vain siksi, että minun ja muiden sukulaisten ei olisi tarvinnut kuunnella joka tapaamisella sitä, kuinka vaari teki sitä, tai tätä, eikä edes siksi, että siihen tilanteeseen osasi samaistua liiankin hyvin ja se kaikki tuntui mummin puolesta todella pahalta, vaan etenkin siksi, että mummin elämä olisi maistunut varmasti paljon paremmalta ja huomattavasti vähemmän katkeralta, JOS mummi olisi saanut apua ja tukea ja päässyt vaarista yli.

"Tuntuisiko sinusta erilaiselta, jos mummisi olisi päässyt yli?" EN VOI TIETÄÄ, EIKÄ SILLÄ OLE MINKÄÄNLAISTA MERKITYSTÄ, KOSKA NIIN EI KÄYNYT! On se nyt jumalauta kumma, että terapia-aikani menee sen miettimiseen, kuinka hyvää edesmenneen ihmisen elämä olisi VOINUT olla, kun sille asialle nyt vaan ei voi enää mitään ja pelkästään se suututtaa minua enemmän, kuin tarpeeksi.

Nyt minä olen sitten alkanut jossitella. Lempi jossini on tämä: jos mummi olisi elossa, hän olisi yksi niistä harvoista ihmisistä, joka ymmärtäisi tilanteeni syvästi ja täysin. Eikä se tieto lohduta minua tippaakaan.

Kommentit

Suositut tekstit