torstai 8. tammikuuta 2015

Iske vihdoinkin, iske kovemmin puukko mun rintaan, en enää palaa

On kulunut kolme viikkoa siitä, kun viimeksi näin hänet. Noin kolme tuntia siitä, kun hän on viimeksi laittanut viestin ja aivan liian vähän aikaa siitä, kun minä olen laittanut viestin hänelle.

M antoi minulle armon iskun. Minä ripustauduin ja olin rasittava, mutta hän oli asiallinen ja vastasi kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiini. Hän kertoi, ettei ole rakastanut minua kokonaiseen vuoteen. Hän kertoi, että halusi minut pois elämästään, koska kaikki hänen tekemänsä paha ei antanut hänelle rauhaa. Hän on kertonut naiselleen kaikki tekemänsä vääryydet, vaikka häntä pelotti. Hän on kertonut kaiken siitä, kuinka huonosti hän minua kohteli, mutta jättänyt kertomatta syövästäni ja masennuksestani. Saisin kuulemma itse kertoa, jos haluaisin.


Hän on todella muuttunut. Hänestä on tullut hyvä mies. Aivan kuten olen aina sanonut: kun se mies rakastuu, niin wau! Kyllähän se kirpaisee, että minä yritin lähes 11-vuotta saada häntä pitämään itsestäni, luottamaan minuun ja puhumaan minulle ja hän muuttuu, kuin taikaiskusta unelmieni mieheksi tavatessaan uuden naisen. En voi kiistää, etteikö sattuisi, että toinen nainen saa elää minun elämääni ja unelmaani. Ja minä saan M:n ostaman kattokruunun. Jotain kai sekin.

M:stä on tullut onnellinen. Vaikka emme ole tavanneet, emmekä jutelleet edes puhelimessa sen aistii hänen kirjoituksistaan. Hän on onnellinen ja minä yritän olla onnellinen hänen puolestaan. Minun kanssani hän oli vain onneton. Hän ansaitsee olla onnellinen. Toivottavasti jonakin päivänä voin sanoa itsestäni samaa.

Toivon heille kaikkea hyvää. Ehkä jonakin päivänä tarkoitan sitä täysin sydämin ja vilpittömästi. Aivan kuten M toivoo vilpittömästi minun löytävän jonkun, joka tukisi minua vilpittömästi.

Nyt pitäisi vain lakata rakastamasta. M:lle se oli helppoa. Hänen rakkautensa vain kuoli. Hänen uusi rakkauden kohteensa oli sanonut, etten selvästikään osaa päästää irti. Kuinka voisin? Minun eroprosessinihan alkoi vasta noin viisi minuuttia sitten. Pyydän: antakaa minulle aikaa.



4 kommenttia:

  1. Sori, että oon näin tyly, mutta mua raivostuttaa se miten paskasti sua on kohdeltu. Mun kyyninen analyysini:

    ”Hänen uusi rakkauden kohteensa oli sanonut, etten selvästikään osaa päästää irti.” Siis kertoiko M ihan täysin rehellisesti sille uudelle tytölle kuinka pitkä historia teillä on ja että kuinka pitkään se on ihan järkyttävän epäreilusti sua pompottanut? Mä kyllä vahvasti epäilen. Pitkään sun kirjoituksia seuranneena epäilen myös, että se olis muuttunut ihmisenä yhtään - veikkaan, että uudesta tyttöystävästäkin tulee jossain vaiheessa heittopussi, jota se alkaa kohdella kylmästi ja välinpitämättömästi sitten kun suurin ihastus haihtuu. Veikkaan myös, että ”kaikki hänen tekemänsä paha ei antanut hänelle rauhaa” on täyttä kukkua ja hyvä tekosyy, jolla se sai karistettua sut jaloistaan. Sori. :P Mutta sä ihan aikuisten oikeasti ansaitset parempaa. Toivottavasti saat ajan myötä suunnattua katseesi ihan muihin maisemiin, ettei koko elämä mene hukkaan yhden kakkapään takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin väittää tehneen. Mulla ei ole mitään syytä uskoa mitään muuta, tai sitten siitä on vaan tullut entistä vakuuttavampi. Ainakin se tyttöystävä on sen verran tärkeä tyyppi, että kun se käski M:ää katkasemaan välit muhun, niin se teki niin. Kaks tuntia aikasemmin M vielä halus yrittää olla mun ystävä. Että tämmöstä tänään. Tais jäädä nyt kattokruunu saamatta...

      Sitä parempaa odotellessa...

      Poista
  2. "Minä ripustauduin ja olin rasittava, mutta hän oli asiallinen ja vastasi kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiini." Tunnistan itsenikin tästä. Joskus myös kaverisuhteissa. Huono piirre, i know, mutta minkäs teet kun ei kaverisuhteetaan ole juurikaan olleet pysyviä...
    "Toivon heille kaikkea hyvää. Ehkä jonakin päivänä tarkoitan sitä täysin sydämin ja vilpittömästi. Aivan kuten M toivoo vilpittömästi minun löytävän jonkun, joka tukisi minua vilpittömästi" Toivon tätä samaa myös minun kohdalla...

    Tekisi mieli sanoa "kyllä se siitä" ja yms. kliseisä, mutta itteäni ni se jossain vaheessa lähninnä ärsytti...
    Vaikea sanoa muuta kuin tsemppiä... Kyllä se siitä. Ei ehkä lähikuukausina, mutta joskus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se tosiaan lienee ainoa syy edes yrittää jaksaa, että ehkä se tästä joskus. Toivonmukaan ainakin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...