Can i just die now...?

En voi hengittää. Kurkkua kuristaa ja rintaa puristaa niin, etten kestä. Sattuu niin, että haluaisin vain kuolla. Haluan, että tämä tuska loppuu. Jokainen hengenveto on myrkkyä, joka lisää vatsassa vellovaa pahaa oloa. Nyt se on virallista. Elämäni rakkaus on parisuhteessa. Ja minä haluan kuolla.

Siitä on vain kaksi viikkoa, kun viimeksi nukuin hänen kainalossaan. Vain kuukausi siitä, kun asuin pari viikkoa hänen luonaan. Niin vähän aikaa siitä, kun hän vannoi, että olisi mennyt kanssani naimisiin, vain hetki siitä, kun hän pyysi minua muuttamaan takaisin luokseen. Aivan liian pieni hetki siitä, kun vannoi rakastavansa.



Ja minä olin tyhmä ja naivisti uskoin kaiken. Ja nyt kaikki on pilalla. Luultavasti tapailivat toisiaan jo silloin, kun makasin viimeksi hänen kainalossaan ja katsoin hänen nukkuvan, enkä minä aavistanut mitään. Varastin hetken heidän onnestaan, luullen hänen olevan onnellinen minun takiani. Voi kuinka tyhmä olenkaan ollut.  Nyt he syövät aamiaista minun keittiönpöytäni ääressä, nainen juonee kahvinsa minun muumi rakkaus mukistani. Siitä, jonka M osti minulle vuosia sitten joululahjaksi tapaillessaan selkäni takana yhtä yksinhuoltajaa. Olisi pitänyt paiskoa tuo muki seinään jo silloin. Nyt on liian myöhäistä. Nyt on liian myöhäistä millekään.


Pitäisi unohtaa, mutta miten unohtaa elämänsä rakkaus? Miten unohtaa elämänsä merkittävin ihminen? Miten unohtaa lähes 11 vuotta elämästään? Miten hän pystyi siihen? Miten hän pystyi unohtamaan minut parissa viikossa ja rakastumaan toiseen naiseen tuosta vain?

Minä en koskaan lakannut rakastamasta häntä, enkä todennäköisesti koskaan lakkaakaan. Olen valvonut ja itkenyt lähes jokaisena yönä, joita en ole ollut hänen vieressään. En ole voinut lakata ajattelelmasta häntä edes hetkeksi, eikä hän ole kaivannut minua hetkeäkään. En voi olla miettimättä mikä minussa on vikana. Miksen minä voinut olla se oikea? Mikä tekee juuri hänestä niin erityisen?

Nyt taidan oksentaa. Sitten haluan kuolla.

Kommentit

  1. Mitkään sanat ei auta eikä varsinkaan klisee "ansaitset niin paljon paremman" mutta sanon silti. Siinä vaiheessa kun pääset vaikeimman yli ymmärrät. Siihen kuluu oma aikansa. Voimia sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sehän mua tässä hirvittääkin, että mikään aika ei riitä viemään tätä oloa pois.

      Poista
  2. Tää teksti herätti mussa paljon tunteita. Mulla itsellä oli pitkä parisuhde, josta mulla meni pari vuotta selvitä. Niin, että pystyin jatkamaan elämääni, rakastumaan uudelleen ja luottamaan. Se on jännä jollai ihmisillä, kun eka sanotaan rakastavansa ja halutaa olla vain sun kanssa ja muutaman viikon päästä onki jo toinen!? Mulle itselle oli suuri apu lemmikeistä, terapiasta sekä ajasta. Toivon sulle paljon voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Toivottavasti nuo kolme auttais muakin. "Hienoa" huomata, että on olemassa muitakin, jotka ovat kokeneet saman ja mikä tärkeintä selvinnyt siitä. Mä en kans ymmärrä miks piti antaa toivoa ja johdattaa harhaan, jos sillä ei ollut enää mitään tunteita mua kohtaan. En vaan käsitä miten joku voi olla niin tunteeton...

      Poista
  3. Ei se silloin ollut elämäsi rakkaus, jos hän kohtelee sinua noin. Enkä tarkoita vain tätä, vaan kaikkea mitä olet vuosien aikana joutunut kestämään. Jos kyse olisi ollut elämän suuruisesta rakkaudesta, olisi se ollut sitä myös hänelle.

    Oma neuvoni on, jos yksin ollessasi mietit vain häntä: etsi uusi mies. Uusi parisuhde, uusi tapailukaveri, uusi yhdenyön juttu, vaikka lyhyt laastarisuhde. Etsi joku joka näyttää sinulle, että maailmassa on muitakin miehiä, ja parempia. Joku joka tekee sinut onnelliseksi, mutta myös opettaa sinua olemaan onnellinen silloin kun olet yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei poista sitä tosi asiaa ettenkö rakastaisi häntä ja ettenkö tulisi todennäköisesti aina rakastamaan, välitti hän sitten minusta yhtään, eli ei.

      Sitä on vaan kamalan vaikea tavata ketään, kun miettii vaan sitä rakastamaansa miestä ja mikä meni vikaan ja miksen voi olla hänen kanssaan ja kun koko ajan on niin paha olla, kun tietää hänen olevan jonkun toisen kanssa. Vertaan kaikkia häneen kaiken aikaa ja sitten tulee vaan tuplasti pahemp ikävä. Ei sellainen ole reilua kellekään. Ja kuten tuossa edellisessä postauksessakin totesin en osaa tykästyä niihin mukaviin ja parempiin miehiin, joista olisi järkevää tykätä.

      Poista
  4. Multa se kiltti, kuunteleva, tsemppaava, mukava, yms. tyyppi, meni nenän edestä. En puhuisi "pelkstä" ihastumisesta, koska siitäkin meni se 6kk päästä yli. Minäkin kyllä iha kirjaimellisesti oksensin (kaksikin kertaa. Auttoi se sen verran että pystyin yrittämään taas nukkumista) kun ihastukseni kertoi että seurustelee. (Vaikka oli 1-2kk sitten eronnut vuoden suhteesta, ja tyttöystävä jätti hänet. Taidan olla tuntellinen idiootti, jos mielestäni tuo on lyhyt aika vuoden suhteenkin jälkeen, ja jos itse on se, kenet jätetään.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eih! Tosi ikäviä tilanteita tollaset. No jos 2viikkoa on lyhyt aika niin on kyllä 1-2 kuukauttakin! Itestä tuntuu etten pääse yli ikinä ja ihan realistisestikin ajateltuna tuskin ainakaan moneen vuoteen. Toisaalta osalla miehistä (ja varmaan naisistakin, en tiedä) näyttää olevan tapana vaihtaa kumppania lennosta. Varmaan sikäli kätevää, ettei tartte hetkeäkään olla yksin ja käsitellä asioita, mutta en mä vaan pystyis. Mun tekee niin pahaa tavata musta kiinnostuneita miehiä, kun päässä pyörii vaan se yksi.

      Poista
  5. Mä en osaa sanoa mitään muuta, kuin että iiiiso voimahali ja rutosti tsemppiä sulle! <3 Tollanen tilanne on ihan hirveä, voimia niiiin paljon!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä sulle ja oli kyllä tunteita herättävä postaus! Voimia <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit