perjantai 5. joulukuuta 2014

Uusin ystäväni Sony

Sain synttärilahjaksi vanhemmilta uuden puhelimen ja niin Iphone 4 vaihtui vuosien jälkeen Sonyn Xperia Z1 Compactiin. Voi haikeus! Kiinnyn puhelimiini usein niin, että käytän samaa puhelinta niin kauan, että siihen tulee jokin vika jonka korjaaminen maksaisi usein enemmän, kuin uuden puhelimen hankkiminen. Vielä sittenkin puhelimesta on hankala luopua. (Siksi kai pidän yhtä kaapin nurkkaa vanhojen puhelinteni hautausmaana. Ei niillä mitään tee, mutta poiskaan ei voi heittää.)

Omenapuhelin palveli hyvin vuosia. Voitin sen aikanaan yhdestä valokuvauskilpailusta. Se on nähnyt ja kokenut paljon. Se on pomppinut sängyltä, juonut viiniä, levännyt kesäyön ulkona, tehnyt lumienkeleitä ja puuhaillut kaikkea muutakin kivaa, mitä puhelimilla nyt on yleensäkin tapana tehdä. Kerran se otti osaa sukelluskilpailuun vanhan Nokialaisen kanssa ja selviytyi voittajana. Nokia ei sen sijaan ollut enää koskaan entisensä. Valitettavasti vanhuus ei tule yksin, eikä Omenapuhelinkaan jaksa ikuisesti. Tämäkin yksilö alkoi näyttää vanhenemisen merkkejä loppukesästä. Se ei enää muistanut toimintoja ja simahteli itsestään vähän väliä. Raasua tulee ikävä.



Ennen puhelimen vaihtaminen oli paljon helpompaa. Korkeintaan piti siirtää yhteystiedot puhelimelta muistikortille, parhaimmassa tapauksessa ne olivat kortilla jo valmiiksi. Latauksen jälkeen puhelin oli heti käyttövalmis. Toisaalta se oli sitä aikaa, kun puhelimen innostavin ominaisuus oli matopeli, soittoäänet olivat monofonisia ja puhelimen kestävyys oli sitä luokkaa, että ne olisivat selvinneet jopa maailmanlopusta.

Nyt puhelimen vaihtoon meni useampi päivä. Toki tätäkin projektia olisi voinut nopeuttaa, jos ei olisi näin laiska ja saamaton. Puhelin köllötteli laatikossaan pöydällä noin viikon verran ennen kuin tilaamani suojakotelo saapui, koska enhän halua, että uusi lapsoseni saisi kolhuja. Olin kuullut, että puhelimessa on valmiina suojakalvo, joten ajattelin, ettei sellaista tarvitse erikseen hommata, kunnes keskustelupalstoilta selvisi, että se naarmuuntuu helposti ja on käytännössä ihan yhtä tyhjän kanssa. Puhelin takaisin pöydälle ja suojakalvoa siis hommaamaan!

Olen aina ollut huono päällystämään mitään. Aina jää rumia ilmakuplia, vaikka kuinka asettelisi ja lastalla pyyhkisi, mutta onpahan nyt kuulkaas ihan armeijatasoinen suojaus, notta pitäisi kestää niin uv-säteilyt, kuin kivet ja männynkävytkin!

Hirvee homma yhden puhelimen käyttöön oton kanssa, mutta jee nyt pääsen vihdoin käyttämään - ei kun hetkinen mitäs hemmettiä!? Kalvon täytyy antaa kuivua 12 tuntia asentamisen jälkeen. Ei ole kyllä kiireisen ihmisen hommaa tämä puhelimien vaihtelu.

Odottamisen (eli yhden unettoman yön) jälkeen haasteellisin osuus oli ehdottomasti tiedon siirto. Kädettömälle blondille ei nimittäin ole mikään itsestäänselvä homma saada siirretyksi edes yhteystietoja puhelimesta toiselle, varsinkaan, kun molemmissa on ihan eri käyttöjärjestelmät. Pienen kikkailun ja googlettelun, ohjelmien asennuksen ja epämääräisen ähellyksen jälkeen odotus kuitenkin palkittiin.


Nyt on olo kuin lapsella jouluna. Vielä kun oppis käyttämäänkin tätä. Kamera tässä on ainakin oikein kiva. Sitähän mä olin tietysti testaamassa heti ekana kun sain puhelimen päälle. Niillä yhteystiedoilla niin väliä...




2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...