perjantai 19. joulukuuta 2014

Ahdistava asunnottomuus

Olo alkaa olla melko toivoton. Olen ollut asunnoton pian puoli vuotta, eikä muutoksesta näy merkkiäkään. Olen väsynyt selaamaan asuntoilmoituksia päivästä toiseen. Turhaan. Aina, kun luulen löytäväni jotakin on kyse vain kuukauden, tai kahden vuokrasuhteesta, asunnossa ei sallita lemmikkejä, tai hinta on aivan liian korkea. Olen täyttänyt asuntohakemuksia niin moneen paikkaan, etten enää muista niistä puoliakaan. Olen lähettänyt Stadin asunnoille niin monta sähköpostia, että he ovat lakanneet vastaamasta.

Kyllä minä tiedän, etten ole ainoa asunnonhakija ja että alle 5% hakijoista saa kaupungilta asunnon. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että miksi ne, joilla on jo asunto saavat asunnon täysin asunnottomia ihmisiä aikaisemmin. Miksi asuntoja saavat ihmiset, joilla olisi varaa yksityiseenkin vuokra-asuntoon? Miksi asuntoja saavat ihmiset, jotka eivät jaksa matkustaa puoltatuntia pidempää matkaa kouluun, tai töihin? Miksi asunnottomat ovat niitä, jotka saavat jonottaa vuosikausia ja asunnolliset niitä, jotka saavat asunnon parissa viikossa? Alan pian uskoa, että asunnon saaminen on silkkaa arpapeliä. He ovat jopa myöntäneet sen. "Asuntoja ei jaeta järjestyksessä", kuului vastaus kysyessäni kerran kiireellisyysluokituksista ja jonkinlaista arviota siitä, kuinka monta tuhatta ihmistä on kanssani. ns. samalla viivalla. Tieto ei lohduta. Yhtään.

Tämä on toivotonta. Minulla ei ole varaa yksityiseen vuokra-asuntoon, koska olen työtön ja niin kauan, kun minulla ei ole asuntoa, ei töistä tarvitse edes haaveilla. Pää olisi saatava ensin kuntoon, mutta sehän ei onnistu ennen kuin perusasiat ovat kunnossa, eli ei  ennen kuin minulla on asunto. En voi myöskään muuttaa solu- tai kimppakämppään, koska minulla on koira. Miksei kukaan sanonut, että tämä olisi näin vaikeaa. Tuhat kertaa mieluumin olisin miehen alistettavana, kuin ilman asuntoa. Kyllä. Olen tosissani.

Kelan tukemaa psykoterapiaa on jäljellä vuosi. Siinäpä mukava aikaraja parantumiselle. Viimeiset puolivuotta terapia on mennyt täysin harakoille stressatessani asunnottomuuttani. Se on turhauttavaa, koska minähän siitä terapiasta maksan. En voi mitään sille, että murehdin kellon ympäri sitä mistä minulle löytyisi asunto ja milloin se mahdollisesti tapahtuisi. Mitä sitten, kun yksikään ystävä, tai sukulainen ei pysty enää majoittamaan minua? Muutanko koiran kanssa vakituisesti sillan alle? Tapanko itseni? Itsehän asuisin vaikka katuojassa, mutta kun on tuo koira. Se ansaitsee kodin. Terapeuttini on kirjottanut minulle puoltavan lausunnon asunnon tarpeestani, mutta eipä sekään mitään merkitse. Ihan hukkaan menivät nekin rahat. Kun asuntoja ei ole, niin niitä ei vain ole.

Psykiatrini ja terapeuttini ovat jopa ehdottaneet, että voisin mennä jokisikin aikaa osastolle. Ihan vain, että minulla olisi joku katto pääni päällä. Tähänkö tämä maailma on mennyt? Että asunnottomia asutetaan osastoille, joissa on muutenkin täyttä. Jätetään sitten ne itsemurhaa hautovat, itsetuhoiset, harhaiset ja muuten osastohoitoa oikeasti tarvitsevat ilman hoitoa. Ei saatana. Toisaalta, kohta saatan oikeasti olla minäkin osastohoidon tarpeessa. BDI-pisteet keikkuvat edelleen uhkaavasti 59/63:ssa. Stressi on sietämätöntä. 24/7 univaikeuksia, päänsärkyä, huimausta, heikotusta, pahoinvointia, ahdistusta, harvinaisen kovaäänistä ja villiä sydämensykettä, vatsavaivoja... Välillä tuntuu, että olisi vain helpompi luovuttaa. Pitäkää asuntonne. En enää yhtää ihmettele miksi huumeiden käyttö ja alkoholismi liitetään usein asunnottomiin. Ei kai tätä kukaan selvinpäin kestä.

Pian aletaan olla siinä pisteessä, että kyse on elämästä ja kuolemasta. En minä tahdo kuolla, en vain jaksa elää.

10 kommenttia:

  1. Toi on kyllä todella ahdistava tilanne :/ Itsellä _onneksi_ asunto, mutta nyt työttömänä olen joutunut vuokraamaan sitä eteenpäin ettei itse tarvitse maksaa kallista vuokraa ja olen asunut sitten ne ajat kavereiden nurkissa tai porukoilla 400km päässä Helsingistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! :< Kurjalta kuulostaa tuo sinunkin tilanteesi. Hyvä, että oot kuitenkin päässy muiden nurkkiin, vaikkei se tietenkään ole yhtään sama asia, kuin oma rauha omassa kodissa.

      Poista
  2. Etkö saisi asumistukea, jos hankkisit yksityiseltä asunnon? Ainakin moniin asumismuotoihin sitä saa. Yksityisestä en ole varma. Ilman sitä ei itselläni olisi varaa yhteenkään asuntoon (ainakaan pääkaupunkiseudulla). Yksinäisen ihmisen on kyllä tosi vaikeeta saada kaupungin asuntoa. Mekin avomiehen kanssa jouduttiin jonottamaan kauan, mutta nyt se vihdoin saatiin, sopivasti ennenkun piti tästä muuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No laskeskelin kelan laskurilla, että tuki olisi noin 400€. Työttömyyskorvaus on jotain 700€ luokkaa, jos jään saikulle tulot tippuu about 400€:n kk. Pelkästään terapiaan menee 200€ kuussa. Että vaikka millä laskukaavalla laskisi, niin mulla ei ole varaa 700€:n vuokriin ja sitä halvemmalla ei tunnu mitään irtoavan. Ja mua suoraan sanottuna kismittäis maksaa 700€ alle 30:n neliön kämpästä, kun kaksio makso saman verran... Ei sillä, että olis varaa valita, kun ei ole... Mä haen kaupungilta ensisijaisesti kaksiota, kun niitä tuntuis olevan enempi, kuin yksiöitä mutta eipä niillä ole mitään tarjota.

      Poista
  3. Minä kun luulin, että kaksioita tarjotaan pareille, ja yksiöitä yksinäisille. Kaksio on tietenkin yhdelle kalliimpi. Minusta sun kannattais hakea molempia. Mitä laajempi haku, sitä paremmin osuu kohdalle. Olet varmaan alle 30v. joten voisit myös hakea Nuorisosäätiön asuntoa. Siellä me on asuttu pitkään, mutta aletaan olla jo yli-ikäsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinäiset saa kaksioita ja yksiöitä, mutta tilastot näyttää siltä, että yksiötä saa odotella loppuelämänsä, niin laitoin sen vasta kakkos vaihtoehdoksi. Tokihan se kaksio on kalliimpi, mutta kun kaupungilta saa kaksioita vähän syrjemmältä vissiin jopa 400€:lla, niin sellasessa olis varaa asuakin. Mulla on nuorisosäätiölle (ja ties kuinka moneen muuhun paikkaan) kyllä hakemus vetämässä, mutta eipä ole sieltäkään mitään kuulunut. :/

      Poista
  4. Voi pyhä yksinkertaisuus, miltä planeetalta olet tipahtanut kun ilmeisesti et ole kuullut sellaisesta paikasta kuin sosiaalivirasto josta voi hakea toimeentulotukea. Tai sitten toi sun valitusvirsi veloista ja rahojen riittämättömyydestä on aivan pelkkää paskaa. Kyllä sun ikäisen ihmisen luulisi jo tietävän tuonkin asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä olen kuullut, mutta toisin, kuin ihmiset ehkä kuvittelevat sieltä ei ihan noin vaan sitä rahaa joka asiaan ja jokaselle jaella.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...