lauantai 1. marraskuuta 2014

Rakkauden hullu pakkomielle

Elämme hulluja ja epätoivoisia aikoja mitä miehiin tulee. Tuntuu siltä, että olemme valmiita tyytymään yllättävän vähään. Oikeastaan mikä tahansa on tyhjää parempi. Tyydymme yllättävän vähään tunteaksemme olomme hyväksi edes pienen hetken. En tiedä itseni lisäksi vain yhtä, tai kahta naista, vaan lukuisia tapauksia, jotka roikkuvat toivottomina miehissä, joista ei ole oikeaan parisuhteeseen. Mikä meitä naisia oikein vaivaa? Olemme fiksuja ja itsenäisiä naisia, mutta epätoivoisesti rakastuessamme hukkaamme helposti paitsi moraalimme, myös itsemme.  Miksi me olemme valmiita mitä epätoivoisimpiin tekoihin saadaksemme miehet pitämään meistä?

Uskomme, että sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Tiedän naisia, jotka ovat valmiita palaamaan suhteeseen ensimmäisestä vihellyksestä, vaikka nainen olisi vasta pari päivää sitten häväisty ja heitetty ulos yhteisestä kodista. Tiedän naisia, jotka ovat auttaneet miestä pettämään tämän nykyistä kumppania siinä toivossa, että mies kuitenkin lopulta valitsisi hänet. Tiedän naisia, jotka suostuvat harrastamaan seksiä julkisilla paikoilla vain, koska mies kaipasi elämäänsä "vähän jännitystä". 

Unohdamme helposti kaikki parisuhteessa olleet huonot puolet, selitämme ne parhain päin ja syytämme lopuista virheistä vain itseämme. Jos on kirosana, joka alkaa toistumaan mielessämme. "Jos en olisi valittanut..." ja "jos en olisi ollut niin riippuvainen" ja "jos olisin tehnyt niin, tai näin" emme olisi eronneet. Vahtaamme puhelintamme ja sen soidessa toivomme joka kerta, että soittaja olisi hän. Itkemme monta kuukautta, eikä sille tule loppua vaikka kuinka yrittäisi. Eikä itkemisestä ole edes mitään hyötyä, päin vastoin siitä saa itselleen vain kurjemman olon. Olen niin kyllästynyt itkemään pääni ja silmäni kipeiksi, mutta kyynelille ei vain näy loppua.

Miksi me roikumme näissä miehissä, vaikka tiedämme ettemme tule ikinä saamaan heiltä sitä mitä oikeasti haluamme? Vaikka mies sanoisi suoraan, ettei ole kykeneväinen parisuhteeseen, ei halua ikinä naimisiin, eikä ole valmis perustamaan perhettä - siis ainakaan sinun kanssasi - me jaksamme aina uskoa ja toivoa parasta. Vaikka mies haukkuisi ja kiroiaisi meidät alimpaan helvettiin, kuvittelemme, että kyllä se silti rakastaa. Kuten turmiollinen sanonta on meille opettanut: rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Kyllä me tiedämme, että mahdollisuus onnelliseen loppuelämään miehen kanssa, joka on juuri puukottanut meitä selkään ja repinyt sydämemme riekalaeiksi on alle prosentin mahdollisuus, sillä emmehän me tyhmiä ole, hitto vie. Me emme vain suostu uskomaan totuutta, koska rakastamme näitä miehiä niin paljon, ettemme pysty käsitämään mikseivät miehet tuntisi samoin. 

Mitä enemmän mies pistää hanttiin, sitä kovemmin yritämme saada hänet pitämään meistä. Rakkaus on niin epätoivoista ja hyväksytyksi tulemisen tarve on niin suuri, että sitä tekee kaikkensa saadakseen edes pienen palan rakkaastaan. Niinpä roikumme löysässä hirressä, kidutamme itseämme ja toivomme, että, jos oikein tarpeeksi yritämme ja olemme tarpeeksi varovaisia ja jatkuvasti varpaillamme ja mielinkielin mies kyllä lopulta muuttaa mielensä. Elokuvissa ehkä. Tosielämässä mies muuttaa mielensä vain rakastuessaan oikeasti. Johonkin toiseen nimittäin.

Olen oikeasti kateellinen niille naisille, jotka ovat löytäneet vierelleen tasavertaisen kumppanin. Kunnioitan niitä naisia, jotka osaavat pitää rajansa, eivätkä usko toisiin mahdollisuuksiin. Suorastaan jumaloin niitä naisia, jotka voivat pistää suhteen kerrasta poikki ja olla pitämättä exäänsä yhteyttä enää ikinä. Minäkin haluaisin olla sellainen nainen.

8 kommenttia:

  1. Höpö höpö! ei todellakaan pidä paikkaansa, se vaan johtuu siitä, kun nämä ihmiset, jotka elävät epätäydellisessä suhteessa pitävät suurinta meteliä itsestään, suuri osa elää onnellista elämää ilman mitään huomion hakua, voithan taas keksiä syyn olla eksäsi kanssa; kun meitä reppanoita on niin paljon! Sääli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en kyllä valitettavasti ymmärtänyt yhtään mitään... mikä tässä nyt ei tarkalleenottaen pidä paikkaansa? Ja miten muut "reppanat" nyt liittyy mihinkään?

      Poista
  2. Toisaalta taas viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä, niinkun sanotaan. Kyllähän rakkaus voi olla myrskyisää (kuten meillä), mutta ei se välttämättä tee siitä sen huonompaa, tai tarkoita että rakkautta ei olisi. Kun kuitenkin joka suhteessa on ylä-ja alamäkiä. Jos on jonkun kanssa oikein pitkään, niin kyllä tulee varmasti huonojakin aikoja. Silloin monet just eroaa, mut sekin voi olla eräänlainen rakkauden puntari. Anteeksiantohan on parasta mitä on. Eri asia sitten, jos tuntee itsensä hyväksikäytetyksi...Oletko ihan varma, että kaikki ystäväsi ovat pelkkiä uhreja? Siis eikö ole mitenkään muka mahdollista, että he olisivat jotenkin loukanneet miestä. Joskus sen voi tehdä huomaamattaankin, ja jos asioista ei keskustella kunnolla, vaan toimitaan vain hetken mielijohteesta, voi tulla pahoja väärinkäsityksiäkin. Sinähän olet kuullut (kai) vain toisen puolen tarinasta. Toisaalta taidatte olla vielä aika nuoriakin. Silloin ei aina tiedä mitä haluaa, eikä osaa hoitaa suhdettaan oikein (pojat varsinkaan, hehän kehittyvät niin hitaasti). Pojat ovat lapsia pitkään, (ehkä tavallaan ikuisesti). Onneksi meillä naisilla on niin voimakas hoivavietti, varmaan avioliittoja ei muuten edes syntyisi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin kaikissa suhteissa on ylä- ja alamäkiä. Sehän on itsestäänselvää. Anteeksiantokin on erittäin hieno asia, mutta kun kyse on nimenomaan hyväksikäytetyistä naisista, naisista joita on petetty, naisista, jotka ovat kokeneet väkivaltaa, naisista, jotka odottavat päivätolkulla miestä kotiin tietämättä missä nämä ovat, naisista, jotka ovat valmiita antamaan anteeksi aivan kaiken, koska rakastavat näitä miehiä niin epätoivoisesti. Miehet kohtelevat meitä huonosti, koska me annamme heidän tehdä niin. Mikäli yksikään nainen ei suostuisi kynnysmatoksi, ehkä nämä miehet joskus oppisivat jotakin, mutta aina löytyy joku hyväuskoinen, joka on valmis kestämään suhteessa mitä tahansa.

      Tietenkin jokaisella tarinalla on kaksi puolta, enkä missään nimessä yritä väittää, etteikö naisissakin olisi mitään vikaa. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Tämän kirjoituksen pointti oli kuitenkin se, että kun mies haluaa erota siitä on turha järjestää äänestystä, oli syy mikä tahansa. Eron jälkeen käy usein niin, että naiset jäävät pohtimaan mitä he ovat itse tehneet väärin ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. He syyttävät itseään suoraan sanottuna kaikesta. Sen sijaan miehet kuvittelevat edelleen olevansa täydellisiä ja kaiken olevan naisen syytä.

      Tiedän, että tässä maailmassa on olemassa myös niitä miehiä, jotka eron jälkeen ymmärtävät omat virheensä, kantavat vastuun teoistaan, ovat oikeasti pahoillaan ja yrittävät tehdä kaikkensa saadaksen naisen palaamaan luokseen ja saadakseen suhteen toimimaan. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan koske näitä miehiä. Nämä miehet ovat poikkeus sääntöön ja syy siihen, miksi me niin epätoivoisesti yritämme uskotella itsellemme, että meidänkin rakkautemme kohteet vievät meidät vielä alttarille.

      2/3 näistä naisista on eron jälkeen suoraan sanottu, ettei mies halua palata enää yhteen. Silti nämä naiset odottavat puhelimen soivan ja koska miehille sattuu erinomaisesti käymään sellainen pikku järjestely, että he saavat suhteen kaikki hyvät puolet (eli lähinnä kerjätä seksiä silloin kun sattuu huvittamaan), mutta heidän ei tarvitse ottaa minkäänlaista vastuuta, he myös sillion tällöin soittavat. Se, että mies sanoo ikävöivänsä on paitsi balsamia haavoille myös se toivon kipinä, jota pidämme yllä. Miehet voivat samaan aikaan tapailla vaikka kymmentä naista, eikä meillä ole mitään oikeutta loukkaantua asiasta. Miehet voivat kadota kuukausiksi, tai vaikka loppuiäksi, mutta emme saa loukkaantua siitäkään. Järkevät ihmiset tuskin suostuisivat miesten pompoteltaviksi. Epätoivoisesti rakastuneet ja miehiin ripustautuneet sen sijaan turhan usein suostuvat. Ja vaikka mies sanoisi mitä, tai katoaisi kokonaan me jaksamme silti uskoa ja toivoa, että kyllä me vielä palaamme yhteen, vaikka kaikki muut ovat jo kauan tienneet, ettei sellaista ihmettä tule ikinä tapahtumaan.

      Olisi siis kaikille niin paljon helpompaa, jos me vain osaisimme päästää irti ja jatkaa elämässä eteenpäin. Silloin olisi edes pieni mahdollisuus löytää elämämme rakkaus. Sen sijaan, jos jäämme iäksi roikkumaan yksipuoliseen rakkauteen emme tule ikinä löytämään itsellemme ketään ja pahimmillaan katkeroidumme loppuiäksemme, eikä sillä ole mitään tekemistä iän kanssa.

      Poista
  3. Huono tuuri käynyt teillä, jos kaikilla on sama tilanne, mutta elämänsä suuntaa voi vain itse muuttaa. Minun ystävistäni ei varmaan kukaan suostuisi tuollaiseen, eli ei voi yleistää että me kaikki naiset ollaan alistuvia reppanoita, tai kaikki miehet alistajia (vaikka suomalaisissa miehissä onkin tutkitusti venäläistä temperamenttia). Kaikkihan me joskus törmätään sikoihin (sen verran paljon niitä Suomessa on). Niistä täytyy vain osata päästää irti. Ei pidä jäädä liikaa kiinni yhteen. Jos kuljet mieli avoinna, ja suuntaat tulevaan, voit löytää vaikka mitä. Meidän mielemme kahlitsee meitä liikaa, ja estää usein nauttimasta elämästä täysillä. On niin käynyt minullekin. Näin jälkeenpäin ymmärrän, miten typerää se oli. Eihän elämä ole yhdestä miehestä kiinni. Maailma on täynnä ihania, rakastettavia miehiä. Nuoren ihmisen kannattaa mennä, ja tavata paljon ihmisiä. Silloin voi löytää uuden onnen, ja jättää vanhan helpommin taakseen. Nuorena ei vielä tarvitse pelätä edes yksin jäämistä, vaikka itsekin tyhmänä tein niin. Äidilläni oli tapana sanoa minulle: "Miehiä tulee ja menee kuin raitiovaunuja". :) Hän oli aivan oikeassa, vaikka en niinä pettymyksen hetkinä lauseen merkitystä niin hyvin ymmärtänytkään. Olin liian lukossa olemaan avoin uudelle, mutta jos sydän tietää, että on muutoksen aika, silloin se on tehtävä, vaikka se ei olekaan koskaan helppoa! Jos minäkin olen siihen kaikesta kivusta huolimatta pystynyt, tekin pystytte! Tietenkin mitä pidempään asiaa pitkittää, sitä vaikeampaa siitä tulee. Nyt on teidän aika toimia, ennenkuin huomaatte kadottaneenne koko nuoruutenne, ja elämänne menneen menojaan. Älkää vaan antako sen tapahtua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentistasi! :) Näin on. Olet ihan oikeassa, että vain itse voi muuttaa elämäänsä. Tarkoitus ei todellakaan ollut yleistää ja kuten lopussa totesinkin, niitä ns. parempia päätöksiä tekeviä fksuja naisiakin on olemassa ja minä todella haluaisin kuulua heihin. :)

      Yksin jäämisen pelko varmasti näyttelee suurta osaa, unohtamatta tietenkään rakkautta, jota on vaikea saada hengiltä, vaikka miehet kohtelisivat miten huonosti. Varsinkin jos sellaiseen kohteluun on joutunut tottumaan aikaisemmassa elämässään. On kyllä ihan totta, ettei sellaista ihanaa ja rakastettavaa miestä voi koskaan löytääkään, jos roikkuu aina vain vanhassa.

      Poista
  4. Huomasin juuri tekstistäsi, että joku kavereistasi on toisen naisen asemassa. Älyttömintä mitä tiedän, on siihen lähteminen! Paitsi että se on itsekästä, kaikkiin sattuu, ja pahasti! Itseäsikin kidutat siinä mukavasti! Siinä tilanteessa ei voi ainakaan asettaa odotuksia kovin korkealle. On ihan turha toivoa mitään suurempaa, jos on toinen nainen. Harvoin ne kovin onnellisesti päättyvät (ainakaan sen toisen naisen kannalta). On muutenkin tosi väärin yllyttää toista pettämään. Miltähän ystävästäsi tuntuisi olla sillä toisella puolella. Nainen, joka odottaa miestään kotiin, ja toivoo tältä rehellisyyttä. Onkohan hän ajatellut sitä ollenkaan. Onkohan hän ajatellut ollenkaan sitä kumppania, jolle mies alunperin on uskoutunut, ja tämän kipua. Naiset usein selittävät, kuinka mies itse halusi pettää, mutta nainen voi silti laittaa pelin poikki. Itseään, ja toisia kunnioittava nainen tekeekin niin. Minä en ainakaan haluaisi olla syyllinen toisten eroon. Toki moni mies on valmiina pettämään tilaisuuden tullen, mutta miksi suostua, jos odottaa jotain kestävää? Surullista jos ystäväsi tyytyy kakkosvaihtoehdoksi. Se ei ole minkään arvoista elämää! Toivon että hän älyää lopettaa ajoissa, ennenkuin monen ihmisen elämä on tuhoutunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväni on ollut myös sillä toisella puolella, joten eiköhän hän tiedä ihan hyvin miltä se tuntuu. Se on niin hirveän helppoa aina etukäteen moralisoida ja ajatella että itse ei ikinä tekisi mitään sellaista, kunnes se sitten osuu omalle kohdalle... Enkä nyt tarkoita vain toiseksi naiseksi suostumista vaan asioita ylipäätään. Toisaalta tiedän myös ihmisiä, jotka ovat olleet ns. toisia naisia ja päätyneet lopulta naimisiin ko. miehen kanssa. Nämä lienevät toki poikkeustapauksia, eivätkä missään tapauksessa oikeuta ketään pettämään, mutta näinkin voi siis käydä.

      Olet ihan oikeassa siinä, että itseään kunnioittavat naiset eivät lähde tällaiseen leikkiin. Miehet pettävät, koska me annamme heidän tehdä niin. Miehet ovat yleensä sen verran kieroja, etteivät yleensä heti paljasta olevansa jo suhteessa ja siinä vaiheessa kun olet korviasi myöten rakastunut ja totuus paljastuu, voi olla hankalaa enää lähteä, vaikka olisi kuinka toinen nainen. Tietenkään se ei edelleenkään oikeutta pettämistä, mutta ymmärrän miksi lähteminen on vaikeaa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...