Melankolia ja toivo

Sain tässä eräänä päivänä kuulla olevani kamalan melankolinen ihminen. Naurahdin, koska masentuneen ei kai noin yleensäkään oleteta jatkuvasti hymyilevän, kuin naantalin aurinko. Toisekseen toteaja on itse ikuinen pessimisti, joten en tiedä onko siinä vaiheessa hirveästi varaa huomautella. Myönnän kyllä olevani melankolinen, en todellakaan väitä kuuluvani ihmisiin, jotka syövät aamiaiseksi sateenkaaria ja kakkivat perhosia. En tosin edes haluaisi olla sellainen ylipirteä ja kestohymyllä varustettu ihminen, jolle elämä on pelkkää piikittömien ruusujen päällä tanssimista ja vaaleanpunaisten lasien läpi katsomista. Minä haluan koko tunneskaalan ja rosoja elämääni. Jos kaikki olisi aina kivaa, niin lopulta mikään ei olisi.  

En tietenkään haluaisi olla myöskään melankolinen, enkä masentunut. Masentuneisuuteni, tai melankolisuuteni eivät edelleenkään ole mitään synnynnäisiä luonteenpiirteitäni, vaan sairaus. Sitäpaitsi jos en olisi näin optimistinen, näin älyttömän täynnä toivoa ja järjenvastaista uskoa paremmasta, en todennäköisesti enää olisi tässä. Se on fakta. Olisin luovuttanut ja hypännyt tästä oravanpyörästä lopullisesti jo aikoja sitten.

Ihmiset sanovat usein haluavansa jonkun olevan onnellinen, mutta eivät kuitenkaan tahdo tehdä toista onnelliseksi. Se saattaa kuulostaa karulta, mutta kenellekään ei voi antaa vastuuta toisen onnellisuudesta, sillä kukaan ei voi tehdä yksinään toista ihmistä onnelliseksi. Ihmisen on itse päätettävä olla onnellinen. Lopulta ihminen on kuitenkin juuri niin onnellinen, kuin itse päättää olla. Onnellisuus on mielentila, se on asenne. Tietenkään tunteisiinsa ei voi vaikuttaa, mutta jokainen voi itse päättää miten asioihin suhtautuu. Siksi maailmassa on olemassa iloisia köyhiä ja onnettomia rikkaita. Kaikki riippuu omasta perspektiivistä.

Minut yllätettiin yhtenä päivänä kysymällä mikä tekee elämästäni onnellisen. Sen enempää miettimättä aloin luettelemaan päivittäisiä ja lähes päivittäisiä, vallan arkisia ja yksinkertaisia asioita:
aurinko, luonto, kiireettömyys, hiljaisuus, ystävät, läheisyys, halaukset, lämpö, hymy, eläimet, pitkät aamut, huolettomuus, musiikki, terveys, rakkaus, hyvä ruoka, hyvä kirja, villasukat...

Toisinaan onnellisuus on juuri niin yksinkertaista. Toisinaan masennus pistää hanttiin. Minä kuitenkin todella uskon, että asioilla on tapana järjestyä, vaikka toisinaan siihen meneekin ikuisuus ja asioiden eteen täytyy toisinaan nähdä älyttömiä määriä vaivaa ja olla luovuttamatta, vaikka tuntuisi, ettei vaivannäkö johtaisi mihinkään.

Olen itse aina ollut jäärä ja kun olen saanut päähäni haluta jotakin, olen usein valmis taistelemaan asian puolesta loppuun asti, vaikka päämäärän saavuttaminen tuntuisi kuinka toivottomalta. Olen valmis yrittämään aina vain uudelleen, vaikka olisin ottanut turpaani kuinka monta kertaa ja vuodattanut lukemattomia määriä verta, hikeä ja kyyneleitä. Kukaan ei ole sanonut, että elämä olisi helppoa, tai että sen pitäisi olla sellaista. Mitä enemmän asioiden eteen näkee vaivaa, sitä ylpeämpi voi itsestään olla saavuttaessaan ne. Minusta olisi aika tylsää, jos elämässä saisi kaiken sormiaan napsauttamalla. Sillä tavalla ei opi arvostamaan mitään, eikä ketään.

Pessimisti ei ehkä pety, mutta tuskin saavuttaakaan mitään. Aion siis tästä eteenpäinkin ottaa riskejä ja vain toivoa parasta.

"Ollaksesi onnellinen unohda sanat "kunpa olisin" ja sano niiden sijaan "ensi kerralla". — Smiley Blanton

Kommentit

Suositut tekstit