sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tää on meille kiellettyä huumaa, tää on voima kaikkein suurin


M laitto maanantaina viestiä ja kyseli mitä teen torstaina. Ilmeisesti siltä oli mennyt kokonaan ohi sellanen pikkuseikka, että olin alottanut työt, joten pienen venkslaamisen jälkeen sovittiin, että nähään mieluumin perjantaina. Kerroin asiasta kaverille ja se kysyi onko se varmasti hyvä idea? Tietenkään se ei ollut. Se oli helvetin huono idea, mutta omapahan on elämäni.

Perjantaina M:ltä tuli viestiä, että pitäis yhtä kaveriakin nähä, joten tavataan sitten keskustassa. Olin vähän hämilläni, koska olin kuvitellut tietäväni mitä herra musta halusi, eikä se sen kaveri ja niiden kahden oluen kittaamisen kattominen oikein sopinut siihen kuvioon. Eipä aikaakaan, kun tulee uutta viestiä, että ennen puolta ysiä ei liikuta minkään, joten voisin halutessani tulla sitä kautta.

Terapia varttia vaille kuus. Vilkuilin koko ajan kelloa. Puhuttiin taas M:stä ja sen kanssa leikkimisestä. Tiedän kyllä, ettei tässä ole mitään järkeä, mutten vaan osaa lopettaa, koska kyllähän se huomion saaminen imartelee. Terapeutti ja ne ihmiset jotka ei ymmärrä tätä kuviota voivottelee ja yrittää lohduttaa sanomalla, että toivottavasti saadaan asiat selvitettyä. Ikään kuin me sellasta edes yritettäis. Se ei vaan mee niin. Mä väitin, ettei mulla ollut hajuakaan mitä M musta haluaa, tai mitä mä menen sieltä hakemaan, vaikka sehän on ihan päivän selvä asia. Mua ei vaan ihan hirveästi kiinnostanut puhua asiasta, mua ei olis kiinnostanut olla koko terapiassa.

Puol kasilta istuttiin M:n sohvalla ja se kyseli mun kuulumisia ja vointia ja tuntu niin hyvältä ja epäreilulta, että sitä kiinnosti ja että se välitti. Ensimäisen suudelman ajan kyseenalaistin homman kysymällä mitä me oikein tehdään, mutta oikeastaan ihan sama, joten annoin vaan mennä. Sen puhelin piippaili jatkuvasti, mutta se hautasi sen tyynyn alle ja oli hetken vaan mun...

Seuraava etappi oli kallio. Sitä oli venattu siellä viimiset kaks tuntia. Mikä juttu tää nyt oli? Se oli antanut kaverinsa venata mun takia. Mistä lähtien mä olin mennyt minkään, etenkään oluen tai kavereiden edelle? Jos mä olisin tiennyt, että sitä odotettiin, mä en olis antanut niin tapahtua, mutta tuntuhan se nyt hitto vie helvetin hyvältä, että olin sen pienen hetken ajan tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.

Olin juuri saanut luvan yökyläilylle, kun mun jalkaa naputettiin. Busted. Sain pienen muistutuksen siitä, että oon väärässä seurassa, mutta hei, nää on näitä...

Pitsaa ja kebabia. Puhuttiin siitä kuinka kumpikaan ei syö, eikä nuku. Sairasta meininkiä, mutta me kai ollaan muutenkin vähän hulluja. Ikuisuudelta tuntuva bussimatka, kainalopaikka ja keskustelua tunteista. Mua verrattii palapelin palaseen joka tavallaan sopii siihen, muttei sit ihan kuitenkaan. Tiesin tasan tarkkaan mitä se tarkotti. Mä en voinut olla kysymättä, miksei me toimittu. Miksi se oli niin mukava ja ihana ja huomaavainen ja kaikkea sitä mitä mä halusin, silloin kun me ei seurusteltu? Miksei se voinut olla ihana sillon kun me seurusteltiin ja kusipää sillon kun ei seurusteltu? Miksei elämä vois olla niin yksinkertasta?

M väitti taas, ettei mulle riittänyt mikään, että halusin aina vaan enemmän ja mä väitin, että se muuttu aina hetken päästä välinpitämättömäks ja lakkas olemasta mukava, mutta ei se kai ihan niinkään mene. Mähän halusin vaan, että se olis kiinnostunut mun asioista, että se välittäis, että se ottais mut mukaansa, kun näki kavereitaan. Mä halusin kaikkea sitä mitä olin sinä iltana saanut, enkä ois tarvinnut sen enempää ennenkään. Sen mielestä se taas oli (melkein) aina mukava. Oltiin tutussa umpikujassa, joten ratkastiin asia vaihtamalla puhuminen pussailuun.

Nukuin sen kainalossa taas paremmin, kuin missään muualla. Taisin herätä suudelmiin. Kunpa oltais voitu jäädä siihen sänkyyn iäksi. Meidän ikuisuus kesti kuitenkin vain puoli neljään. Sen jälkeen todelliisuus alkoi taas pikku hiljaa avartua.

Mentiin yhtä matkaa Espooseen. Junassa vastapäätä istuva nainen totesi kaverilleen kuinka hienoa oli ollut viettää exänsä kanssa aikaa ilman tunteita ja tuumaili, että kai niistä vois joskus jotain ystäviäkin tulla. Multa meinas pokka pettää.

Asemalla tiet vei eri suuntiin. "Katellaan" ja siinä se. En mä paljon enempää ollut odottanutkaan, koska tää oli pelin henki. Kyllähän mä tiedän, että kun tää leikki ennemmin, tai myöhemmin taas loppuu se olen minä johon sattuu.

M oli soittanut perjantaina kappaleen, jonka se oli kuullut radiossa ja joka oli jäänyt soimaan sen päähän. Nyt Tuure Kilpeläinen ja Yona lauloivat vuorostaan mun päässäni: "Minä tahtoisin tahtoisin tahtoisin sut kokonaan. Minä tahtoisin tahtoisin niin, mutta en saa."


10 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää sulle, elä elämääsi niin. kuin hyväksi itse näet, olet vielä niin nuori, että ehdit tehdä vaikka mitä!

    VastaaPoista
  2. Sinäpä sen sanoit. Kyseessä on sun elämäs, joten elät sen ihan niinkuin itse haluat. Jos haluat kiusata itseäsi, ja jatkaa loputonta on off-suhdetta, (kuten vaikuttaa,) silloin teet niin. Valinta on todellakin sinun! Kunhan kyllästyt tarpeeksi tuohon jahkailuun, (oletettavasti niin jossain vaiheessa käy, kun ette luultavasti tuolla menolla naimisiinkaan päädy), silloin suhde loppuu. Pitäkää hauskaa siihen asti, nuoria kun kai olette molemmat. Ottakaa ilo irti elämästä! Kun kerran tunnut tietävän, että suhde ei johda mihinkään, ei kannata ottaa sitä liian vakavasti, muuten tuollainen on aivan liian repivää, ja vie mahdollisuuden löytää ihminen, jonka kanssa se todella olisi mahdollista. Tuhlaat vain tunteitasi ja aikaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jep. Mä melkein toivoisin kyllästyväni, mutta aina kun luulen, että nyt riittää, niin sitä oloa kestää ehkä pari päivää ja sit on taas niin hirvee ikävä. Mut ei kai tämmönen soutaminen ja huopaaminen voi ikuisuuksia jatkua... kai? Eihän tässä oo mennykään kun vasta vähän vajaa 11vuotta. :p

      Poista
  3. Missä sun koira on nykyisin, kun muutit pois, vai jätitkö sen ns. eksällesi?

    VastaaPoista
  4. Olen sun uusi lukija, mitä kattelin tuota sun tilannetta, tulee väistämättä mieleen seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena, se oireilee tismalleen samalla tavalla, kuin sulla, kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei! Nyt on kyllä pakko kysyä, että miten se tarkalleen ottaen oireilee...? (Ja ei, minua ei tietääkseni olla lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi...)

      Poista
  5. miten ei oo tullut pitkään aikaan uutta tekstiä? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoitteluni! ♥ Itteäkin ärsyttää, kun ei oo pitkään aikaan ehtiny kirjottaa, kun oon ollu niin kiireinen! :( Huomenna koitan ennättää!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...