Yksivuotiskontrolli ja uusi nappikokoelma

Tänään oli sellanen tehopäivä, että oksat pois. Ensin menin neljän tunnin yöunilla tapaamaan psykiatria. Sain unettomuuteen vanhaa ystävääni tenoxia ja masennukseen uuden tuttavuuden Sertralinin. Pakkausseloste lupaa seuraavaa:

Sertralin Orion ‑tableteilla voidaan hoitaa

• masennusta ja estää masennuksen uusiutumista (aikuisilla)
• sosiaalisten tilanteiden pelkoa (aikuisilla)
• traumanjälkeistä stressireaktiota (aikuisilla)
• paniikkihäiriötä (aikuisilla)
• pakko-oireista häiriötä (aikuisilla ja 6–17-vuotiailla lapsilla ja nuorilla).

Kuulostaa siis oikein hyvältä ainakin paperilla. Ajattelin ensin, että jätän haittavaikutukset kokonaan tsekkaamatta, koska silloin niitä yleensä vasta tuleekin, mutta vilkasinpa niitä nyt kuitenkin. Listasta löytyivät tutut jutut: unettomuus, heitehuimaus, uneliaisuus, päänsärky, ripuli, pahoinvointi, suun kuivuminen, siemensyöksyn epäonnistuminen(!!!) ja väsymys. Musta on aina yhtä hauskaa, että lääkkeet, joiden pitäis muka jotenkin piristää, väsyttävät vaan entistä enemmän.

Vastaanotolta tullessa olin taas kuukahtamispisteessä. Onneks mulla oli suunnitelma valmiina ja kävin hakemassa ylimäärästä energiaa mun uudelta-vanhalta-"ystävältäni". (Tästä lisää tuonnenpana.) Vierailu toimi, koska olin yhtäkkiä energisempi kuin vuosiin. Surkuhupaisaa.

 

Seuraavana koitoksena olikin sitten yksivuotiskontrolli. Vuosi ilman toista munasarjaa ja mikä tärkeintä: ilman Teuvoa! Kahvia ja kakkua kaikille! Elimet sai taas kehuja. Kohtu oli kaunis ja munsarja suorastaan täydellinen. Ei mitään ylimäärästä. Valitin kuitenkin nipistelyistä ja puukoniskuista alavatsaan, joten sain lähetteen labraan. Niissä kokeissa ei kuulemma tule näkymään mitään, koska kaikki näytti oikein hyvältä ja mun arvot oli normit silloinkin, kun mulla oli syöpä. Kivaa. Mun kehonikin kettuilee mulle. (Aattelin ensin, että laitan tähän kuvan arven nykytilanteesta, mut sit aattelin, et ketä sellanenkin muka oikeesti kiinnosta? Ei ketään.)

 

Naistenklinikalta suuntasin maistraattiin noutamaan kotipaikkatodistusta. Loppuillan oonkin  skannaillu tarvittavia papereita nuorisosäätiön asuntohakemusta varten. Huomenna saan varmaan lähetettyä hakemuksenkin ja sit ei auta kuin toivoa parasta.

Mulla on ihan liikaa energiaa. Ihan epää, että mun tarttee mennä nyt nukkumaan! No, ei auta itku markkinoilla, niinpä nappaan tenoxin naamariin, nukun toivottavasti aamuun asti ja menen sitten luovuttamaan ihan liikaa verta ennen töihin menoa. Hyvää yötä!