tiistai 12. elokuuta 2014

Noin 12 apinaa ja pari pentua

Tää kesä on mennyt taas yhdessä hujauksessa. Vastahan mä yhtenä aamuna heräsin ja vein koiraa ulos huomatakseni, että ulkona oli jo niin lämmintä, ettei takkia enää tarvita. Nyt on jo elokuu. Kohta on joulu. Kesän ja joulun loppumisessa on jotain samaa. Kumpaakin tulee aina ihan kamala ikävä ja jää tunne, ettei ole ehtinyt tehdä tarpeeksi niitä kaikkia ihania ja kivoja juttuja mitä piti, eikä nauttia tarpeeksi hetkestä, vaikkei se ole vielä kunnolla ohikaan.

Sillä aikaa, kun mä olen murehtinut omien murheideni lisäksi koko maailmaa, kaveri on yrittänyt pitää mua elossa. Se varmistaa, että syön edes jotain ja keksii kaikkea kivaa tekemistä, vaikka mua huvittais vaan pysyä sängyssä vähintään ensi kevääseen. Käytiin leffassa kattomassa Kesäkaverit ja viime torstaina vietiin yksi ihastuttava 4-vuotias korkeasaareen katsomaan apinoita. Se oli hämmentävää. Sain siltä pikkuselta kehuja varmaan enemmän, kun olen saanut koko elämäni aikana. Olin tosi ihana ja kiva ja kaunis. Ja mä tarvitsin lapsen sanomaan sen mulle, ennen kuin mä uskoin sen.  (Saankohan mä ikinä lapsia..?)

Ajatus kai oli, että mäkin saisin jotain muuta ajateltavaa, mutta mun pää ei vaan toimi niin. Mä en pystynyt lakata ajattelemasta, vaikka mä kuinka yritin keskittyä niihin eläimiin ja 4-vuotiaaseen lapseen, joka roikku mun kädessä ja ihaili mua, kuin joku todella sinnikäs fani. (Salaa mä taisin vähän pitää siitä.)

Räpsin kuvia kahdesta apinasta, jotka halaili toisiaan. Yhtäkki niille tuli kuitenkin tappelu ja lopulta toinen kyllästy ja lähti menemään ja jäljelle jäänyt jäi raapimaan päätään, ikään kuin ei olis yhtään ymmärtänyt mitä juuri tapahtui. No, mitä mä voin sanoa? Tervetuloa kerhoon!



Itse en ole kovin kiinnostunut apinoista. Ne on omituisia ja virnistelee rumasti, kuin ilkkuakseen. "Mä olen ehkä häkissä, mutta mulla pyyhkii aika helvetisti paremmin kuin sulla!" Sen sijaan pikkupandat on enempi mun juttu. Harmittaa vieläkin, etten onnistunut näkemään niistä yhtäkään. Taaskaan. Saletisti se häkki on oikeasti tyhjä.

Ainoa asia, joka kuitenkin sai mut hetkeksi unohtamaan kaiken muun oli leijonanpennut ja niiden ylpeä äiti. "Mä taisin just rakastua", kuiskasi 4-vuotias ja mä taisin vähän kans.



Sitten tuli sade ja ikävä. Leijonauros karjui komeasti omassa häkissään, mutten koskaan ennättänyt sen luo tarpeeksi ajoissa. Viime kerralla kävin korkeasaaressa M:n kanssa. Silloinkin satoi. (Enkä silloinkaan nähnyt pikkupandoja.) Tiedän, ettei pitäis vatvoa näitä juttuja, mutta joka kerta kun tajuan, etten tule tekemään sen kanssa enää ikinä tätäkään asiaa, se on kuin puukonisku rintaan. Tällä kertaa puukko iski myös kylkeen. Se on kivuliasta ja ahdistavaa. No, ens maanantaina on syöpäkontrolli ja vaikka todennäkösesti mussa ei ole mitään vikaa ja kenties saan jonkin varsin inhimillisen syyn näille pistoille, pelkään sitä käyntiä kuollakseni.

Riikinkukot on kuitenkin ehkä edelleenkin parhaita. Lähinnä siis niiden komean ulkomuodon takia, ei niinkään niiden luonteen. Koiraat kävelivät itsekseen missä lystäsivät. Mikään ei estänyt tekemästä niitä juuri niin kuin niitä itseään huvitti. Ei edes siinä tapauksessa, että niitä sattui huvittamaan marssia ravintolan terassille, jossa ihmiset söivät. Sillä aikaa, kun koiraat pröystäilivät omillaan, naaraat kulkivat pienissä laumoissa poikastensa kanssa. Niille järjestely näytti sopivan oikein hyvin. Voi kuinka helppoa olisikaan olla riikinkukko.




6 kommenttia:

  1. Yritä nyt ihmeessä löytää asunto, oletko tosiaan hakenut stadin asuntoja, pakkohan niitten on joku järkkää, entä sit psyk. polin puolelta? Ei kenenkään tarvii jäädä roikkumaan noin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeap. Arvaa mitä ne sanoo... "Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja välitetään vuodessa noin 3000 ja aktiivina on jatkuvasti noin 27 000 hakemusta. Erittäin kiireellisessä asunnon tarpeessa on hakijoista lähes 70 prosenttia. Vuosittain asuntotarjouksen saa vain noin viisi prosenttia kaikista hakijoista." Että ei niitten vissiin oo pakko...

      Poista
  2. Hae asuntoa nuorisosäätiöltä, siellä on aina vapaita ja ne on edullisia, en tiedä tykkäätkö Espoosta, mutta kaveri kertoi, että Leppävaarassa on Selloa vastapäisessä talossa ollut yksi yksiö kuukauden tyhjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollu tarkotus, mutten oo vielä onnistunu raahautumaan maistraattiin hakemaan sitä kotipaikkatodistusta jonka ne vaatii... Espoo on ihan ehdoton nounou. Espoo tietää Jorvia ja sinne mä en suostu menemään edes henkihieverissä.

      Poista
  3. Ei nuo stadin jonot ole todellisia, sieltä voi saa päivässä saada asunnon, itku soitto jollekkin, joka on siinä asunnon valitsija ryhmässä, niin kyllä järjestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinkohan... Itkusähköpostit ei ainakaan auta, tuskin yks puhelukaan...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...