Perjantai 11.7.2014 - Tuuli muuttaa suuntaa

Perjantai 11.7 klo: 12.00

Pian on kulunut kolme viikkoa siitä, kun päätin lähteä. Naivisti kuvittelin pääseväni täältä pois viikon sisään, mutta yhä vain olen vankina muuttolaatikoiden ja jätesäkkien keskellä. Lakkasin pakkaamasta viikko sitten, koska olen nytkin jatkuvasti purkamassa laatikoita ja kaivamassa tarvitsemiani asioita. Homma seisoo. Mikään ei etene.

Takapakkia sen sijaan on tullut otettua. Yksi askel eteen vie kaksi taakse. Mikäli kolme viikkoa sitten pursusin vihaa M:ää kohtaan, nyt en enää edes muista miksi olin alunperin lähdössä. Lähtemisen puolesta puhuvat vain nurkassa odottavat laatikot. Aika alkaa kulumaan vähiin. Mikäli joku ei kohta auta niin jään tänne ainiaaksi. Se on fakta. 

Tilanteen vakavuudesta kertonee M:n aidosti hämmentynyt kysymys miksi nukuin yhtenä yönä sohvalla ja se, että ainoa rehellinen vastaukseni oli se, ettei sängyssä ollut tilaa, koska sekä mies, että koira makasivat keskellä sänkyä asennossa X.

Vielä pöljempää on se, että oon taas ruvennu kyselemään sen perään, jos se ei oo tullu töistä päästyään puolentoistatunnin sisään kotiin ja antamaan sille enemmän huomiota, kuin kuukausiin. (Yritin tehdä pitkään pesäeroa ja kovettaa itteäni leikkimällä, ettei mua kiinnosta, koska sitäkään ei kiinnostanut.) Kai se on taas tää "nyt pitää käyttää kaikki aika hyödyks kun pystyy" - ajattelumalli joka mulle iskee aina kun jostain pitäisi luopua, tai lähteä pois. Kummasti asioihin ja ihmisiin kiintyy eniten silloin, kun niistä pitäisi osata päästää irti. Tämän todistaa myös järjetön tavaramäärä kellarissa. Kertaakaan oo niitä kaivannu, mutta poiskaan ei voi heittää.

Kaikista ihaninta ja inhottavinta on herätä aamuisin toisen kainalosta lukuisiin pusuihin. Ole siinä sitten vahvana.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Perjantai 11.7 klo: 16.32

Ihmeitä on sittenkin olemassa! Pääsen pois täältä! Vai joudun!? Pääsen...!? Joudun..? EI, PÄÄSEN! Kohta iskee pakokauhu!

Ei muuten oo hirveesti tarvinnut lukea horoskooppeja ("jos haluat päästä pitkälle, nyt on hyvä hetki lähteä"), tai pohtia radioennustuksia. Suomipop ei tyytynyt vain hiennovarasesti vihjailemaan, vaan suorastaan karju mielipiteensä. Kesärallatusten välistä biisilistalta on tullut mm.

Stella - Piste
Neon2 - Tässä talossa
Cheek ft. Samuli Edelmann - Parempi mies
Irina - Älä sano mitään
Laura Närhi - Mä annan sut pois
Mariska ja Pahat sudet - Liekki
Sanni - Me ei olla enää me
Chisu - mun koti ei oo täällä

Mikäli uskoisin kohtaloon, niin tämän selkeämpää merkkiä en kai voi enää saada. Nyt soi Jenni Vartiaisen - Nettiin. Toivottavasti se ei tarkoita mitään.

Kommentit

  1. Onnea sulle uuteen elämään, teit oikean ratkaisun.

    VastaaPoista
  2. Voi, että kirjoitat hyvin, pääset noilla lahjoilla vielä pitkälle, kun saat arjen asiat kuntoon. voimia sulle!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä muuttoon! Kun vaan saat kaikki tavarat pois sieltä ja avaimen palautettua niin uusi parempi elämä voi alkaa :) Onnea sen johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Homma hoidettu, parempaa elämää odotellessa...

      Poista
  4. Wuhuu hyvä Tintti! Sieltä se vahva, upea, lahjakas ja itsenäinen nainen vielä kuoriutuu!

    VastaaPoista
  5. Kysymyshän ei ole siitä ettetkö kelpais kelle vaan. Tärkeintä ois kun kelpaisit nyt kaikkein tärkeimmälle. Itsellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä onkin sitten hommaa loppu elämäksi :D

      Poista
  6. Hienoa, vihdoin uskalsit, nyt alkaa sun omakin tervehtyminen, olen ajatellut, kun tuo sinun miehesi ei arvosta naisia yhtään, josko ei välitäkkään naisista ja on bi, koska tykkää mennä kaveriporukassa, haluaisi pitää sut vaan kulissina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on kyllä aika villi teoria, mut eihän sitä koskaan tiedä... :D

      Poista
  7. Onnea, onnea uuteen elämään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit