Oops!... I Did It Again

Kävin maanantaina hakemassa M:ltä sinne jääneitä tavaroita. Hirmu tärkeitä, niin kuin koiran shampoo ja kasa sukkia. ("Onkohan nää sun..?") Jotenkin olin ajatellut, että se olis pakannut ne kamat edes valmiiksi ja voisin vain vastaanottaa kassini ja häipyä. Toisaalta sehän ois ollu ihan liian kypsää ja yksinkertasta ja niin, niin paljon helpompaa.

M tuli avaamaan mulle ulko-oven ilman tavaroita. Voi vittu. Arvasin jo miten tässä käy. Sitten kävi ilmi, ettei se ollu viittiny pakata niitä edes valmiiksi. Voi vitun vittu. Miksi mä annan tän tapahtua? Ja kas vain, olin jämähtänyt sinne. Oli siellä onneksi vielä sen kaveri, ettei ihan kaksistaan sentään oltu. M:llä oli nimittäin synttärikahvit, vaikka se on viimiset 10vuotta väittänyt, ettei välitä koko syntymäpäivistä, tai muistakaan merkkipäivistä. Vissiin se koskikin oikeasti vain minulle tärkeitä päiviä.

Sitten sen kaveri lähti. Tiedostin helvetin hyvin, että munkin olis pitäny. Mun teki kuitenkin ihan hirmusti mieli kysyä siltä yhtä juttua. Arvasitte varmaan jo, että jäi kysymättä ja nyt se epätietoisuus raastaa mun hermoja. Sen sijaan M kehtasi kysyä onko mulla ollu ikävä ja halata. Kysyin mitä se musta halusi. Behrendt Gregin ääni moralisoi mun päässäni "Odota kuulevasi jotain tällaista: "Palataan yhteen." "Yritetään uudestaan." "Kaipaan sinua."" M ei kuitenkaan sanonut mitään. Se pussasi. Mun ensimmäinen ajatus oli, että ei riitä. Hitto vie, ei todellakaan riitä! Jokainen itseään kunnioittava nainen olis siinä vaiheessa lähtenyt. Kyllähän mä tiedän miten asioiden pitäisi mennä. En mä nyt mikään idiootti ole hitto sentään. Mun itsetuntoni rippeet oli kuitenkin lakastuna sen jalkojen alle.

Sitten me vaan halattiin. Pitkään. Kunnes sen puhelin soi. Kreivin aikaan kuka ties. Sillä aikaa kun se jutteli sen äidin kanssa metallitauluista mä yritin pidätellä naurua. Tää ei ollut ensimmäinen, eikä edes kymmenes kerta kun oltiin eron jälkeen samassa tilanteessa. Miten sen äiti osaakin soittaa aina oikeaan aikaan? Miten me aina päädyttiin tähän samaan tilanteeseen!? MIKSI!? Miksi mä olen näin tyhmä ja riippuvainen ja tyhmä!?

M ei kertaakaan sanonut mitään sen suuntaista, että sillä olis ikävä, tai että se rakastais mua, tai että se haluais mut takasin. Ei kertaakaan. Se ei kuitenkaan tehnyt myöskään selväksi, että se oli vain yksinäinen, että, oikeestaan mun tilalla olis voinu olla kuka tahansa muukin, mutta mä nyt vaan satuin olemaan siinä valmiina. Että mä olin siinä vaan siks, ettei se ollut vielä löytänyt ketään muuta ja että on oikeastaan vain ajan kysymys, että se löytää jonkun. Että mä olen vain lelu jonka voi ottaa esiin kun huvittaa ja heittää sitten pois. Tietenkään se ei sanonut niin, eihän ne ikinä sano, jos niitä ei oikeasti kiinnosta. Olis kuitenki ollu niin paljon helpompaa, jos se olis myötänyt sen ääneen. Se olis silti saanut haluamansa, mutta mä en olis alkanut kuvittelemaan mitään, niin kuin mä nyt aloin ja ihan vaan vanhasta tottumuksesta. "Kyllähän te palaatte yhteen. Ainahan te palaatte", kaverin ääni kaiku mun päässä samalla, kun kaikki erot ja yhteenpalaamiset vilisi filminä mun silmissä. Ei mitenkään hirveen hyvä kannustuspuhe, kun tarkotus olis pysyä toisesta kaukana.

Ei, ei me olla palaamassa yhteen, koska kuten joku anonyymi totesi, ei se ole muutamassa päivässä mihinkään muuttunut ja tuskin se edes haluaa mua takasin, kun on kerran päässy musta eroon. En kiellä ettenkö harkitsis ihan tossisani, jos se jonain kauniina päivänä tulis ja polvistuis kukkapuskan ja sormuksen kanssa, mutta kaikki me tiedetään, ettei se tee niin, joten haihattelut sikseen. Mutta ei tää pelleilykään kovin hyvää tee. Kyllä mä sen tiedän, mä olen ollu tässä tilanteessa sen sata kertaa, enkä silti opi. Kyllä ihminen voi olla tyhmä! Mä toistelin mielessäni turhanpäiväisiä fraaseja ikään kun niistä olis muka ollu jotain apua. Tää ei johda mihinkään. Tää ei johda mihinkään. Tää ei johda  mihinkään. Lähde nyt hyvä ihminen ennen kun on liian myöhästä.

Kun mä vihdoin sain lähdetyksi oli auttamatta ihan liian myöhästä. Se mies on mulle, kuin huumetta. Mä olen siitä riippuvainen niin kuin jotkut tupakasta. Siitä ei ole mitään muuta, kuin haittaa, mutta silti sitä on saatava säännölisinä annoksina.

Linja-autossa selasin tinderiä ihan vain saadakseni jotain muuta ajateltavaa. Neljäkymmentä ruksia, ei yhtään sydäntä. Sitten M lävähti mun puhelimen näytölle. Vitun paska sovellus.

No niin. Kivittäkää. Mä lähden maalle pakoon nuolemaan haavojani.

Kommentit

  1. Turhaan sä pelkäät lukijoitten kivittämistä, olet aikuinen ja teet itse ratkaisut, sääliksi vaan käy sua, ettet tajua sitä, että sun unelmat ei toteudu ton miehen kanssa, se ei vaan raski sitä sulle sanoa, kun se kohtaa sille oikean, niin silloin se lähtee, voithan sinä jäädä sinne saakka ruikuttamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka sun kommentti onkin ehkä vähän karu, niin silti pakko kompata. Hurjasti stemppiä, kyllä se ajan kanssa!

      Poista
    2. Kyllä kai mä nyt sen tiedän, mutku mutku!

      Poista
    3. Kiitos myy94, ehkä tää tästä vielä joku kaunis päivä...

      Poista
  2. Toinen ano sanoi asiat suoraan, vaikka aika karusti, näin se on, se mies ei halua sitä, mitä sinä haluat, jos oikeesti sitä rakastat hellitä jo ja anna toisellekkin vapaus löytää onni, ehkä senkin ryyppäämiset loppuu siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän sen onnea hirveesti estänkin... Eiköhän se tee mitä huvittaa oli suhteessa, tai ei :p

      Poista
  3. Kuule Tintti, lukeeko M sun blogia, kun kuitenkin omalla nimelläsi ja omilla kasvoillasi kirjoitat? Hyvää kesää kaikesta huolimatta! -Noga

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole lukenut tähän mennessä, joten tuskinpa sitä kiinnostaa mun asiat yhtään sen enempää nytkään. Kiitos ja sitä samaa! :)

      Poista
  4. niin onhan se miehesikin tunteva ihminen ja kun tota sun sairaustaustaasi katsoo, ei sekään varmaan sulle suoraan uskalla pamauttaa, että suhde on loppuu, toivoo vaan hiljaisesti, että sinä ymmärrät asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän tekemistä mun sairaustaustalla on asian kanssa? Siinä oot kyllä oikeessa, että yhtään naista se ei ole elämänsä aikana jättänyt ja niitä naisia ei sormet riitä laskemaan...

      Poista
  5. Mulla oli muutama vuosi sitten tuttavapiirissä vähän vastaavanlainen tapaus, mies rillutteli kaveriporukassa, ei halunnut mennä naimisiin, eikä lapsia, ei suoraan tyrmännyt, oli vaan aina sanonut, että rakastaa, mutta tilanne lillu niin kuin sulla ja ykskaks naps mies tapasi uuden ja sai. heti vuoden kuluttua lapsen ja meni naimisiin, mun kaveri oli tuhlannut mieheen yli kymmenen vuotta, Tintti hyvä usko jo ei se muuksi muutu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän uskoa, mutta mulla on liian vilkas mielikuvitus. Siinä oot kyllä ihan oikeassa, että ei ne miehet muutu ennen kuin uudessa suhteessa, jos vielä silloinkaan... ja sehän ei toki mua paljon lämmitä.

      Poista
  6. Johan oli että M pomppasi sun tinderin ruutuun, jotenkin surullisen koomista. Mutta tsemppiä! ollut vähän samankaltaisessa tilanteessa ja kyllä se helpottaa! ja huomaat et elämä onki ihan helvetin ihanaa ku oot päässy miehestä eroon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surkuhupaisa hetki kieltämättä. :D Kiitos! Toivoa siis on! :D

      Poista
  7. Heti kun mä luin tämän postauksen mulle tuli mieleen Kristiina Braskin kappale Kuivilla susta. En tiedä miksi. Tsemppiä ja paljon voimia nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmaan kuunnella, josko siitä sais vaikka vahingossa jotain motivaatiota. Kiitos!

      Poista
  8. Pääset tintti siitä yli. Tiedät kuinka vaikeeta mulla oli ronin kanssa ja mä pystyn niin samaistumaan sun tilanteeseen. Kun pysyy vaan vahvana ja aina ikävän tullessa muistaa mitä kaikkee paskaa se on tehny niin se auttaa!! <3 Jos haluat jutella joskus niin voidaan facessa vaihtaa numerot tai siellä jubata. Tsemppiä ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oon yrittäny muistella vaan niitä paskoja juttuja, mutta jostain syystä mieleen pomppaa ne hyvät asiat ja sitten sitä miettii että mitä olis ite voinut tehä toisin plaaplaaplaa, vaikkei mikään maailman käytös olis sitä miksikään muuttanu. Ehkä mä tästä vielä selviin, kun säkin oot selvinny! <3

      Poista
  9. Toivottavasti olet saanut pääsi kylmenemään siellä mökillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai näillä helteillä? No ehkä mä jotain järjen rippeitä sain siellä kerättyä...

      Poista
  10. Jos sul tulee ikävä sitä selaa omaa blogias taakkepäin. Lue mitä oot kirjoittanut, miten väsyneeks ja vihaiseks ja pakkomielteiseks se on sut saanut. Ajattele miten vapaa sä oot ilman sitä, miten voit vihdoin tehdä asioita ilman pelkoa et joku tuomitsee koko ajan. Tää on sun mahdollisuus alkaa elää, ei se oo eloa olla toisen varjossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa oonko lukenu. Oon listannu päässäni kaikki huonot asiat ja sitten ne hyvät asiat ja asiat joita olis pitäny tehdä ja niin edelleen ja niin edelleen... Oon ihan toivoton tapaus. :/

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit