tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ne sanoo hei, sä oot nuori vielä sä löydät jonkun muun...



se paskapää meni ja teki mulle eilen syntisen hyvää jälkkäriä. Salaliitto. En tiedä yrittikö se osottaa, että se välittää, haluaako se, että mä jään, vai yrittääkö se vaan lihottaa mua ennen mun lähtöä. Mitä JOS se alkaa nyt oikeasti yrittämään? Mitä JOS se on vihdoin tajunnu jotain?


Ei se ollut. Tänään se lähti aamupäivästä käymään isällään - koiran se hyvästeli, mut ei mua. Terapia oli taas yhtä itkuhelvettiä. En tiedä mitä apua näiden asioiden jauhamisesta siellä on. Saan paljon paremman mielenrauhan, kun kirjotan asiat ulos.

Musta tuntuu, että kaikista läheisimmät ihmiset ei yhtään ymmärrä mikä lähtemisestä tekee niin vaikeeta. Mä taas en ymmärrä miten muille voi olla niin helppoa ja itsestäänselvää hyvästellä elämänsä rakkaus ja viimiset 10 vuotta elämästään. Enkä sais ees yhtään epäröidä, enkä ikävöidä. Pitäis vaan lähteä, eikä katsoa taakseen. Juokse. Juokse kauas pois, äläkä ikinä palaa... Mä oon niin hyvä lähtijä, että eilen illalla asetin pillereitä riviin ja mietin montako näitä pitää syödä, että lähetään lopullisesti.

Jokasessa suhteessa on ongelmia. Eiks ne pitäis selvittää, eikä juosta niitä karkuun? Mulla ei ole ollut tapana antaa periks ennenku oon tehny kaikkeni ja mua ärsyttää, etten vieläkään tiedä mitä mä olen tehny väärin. Mikä mussa on vikana kun en kelpaa? Mitä mun pitää tehdä, että se pitäis musta niin kuin ennen? Mitä mun pitää tehä että se kohtelee mua taas kunnolla? Ainoo mistä M on valittanu on se kun en siivoa, mutta ei se ole mikään oikea syy. Kertokaa mikä mussa on vikana?

Ja joo, joo, joo. Olen edelleen lähdössä. Tiedän, että mun pitää vaikken halua. Yhtään. Iskä oli jostain saanu tietää, että oon muuttamassa sinne. En ollu sille vielä ilmottanu koska tiedän, että kun sille kertoo jotain sellasta, niin tätä ei voi enää perua vaikka mikä olis ja oon edelleenkin odottanut syytä jäädä.  Tiedän, että se on turhaa haihattelua, mutta sellanen mä nyt vaan olen. Idiootti.

Iskä motivoi mua kertomalla kuinka vaikeeta on saada asuntoa ja kuinka Jasu ei voi tulla sinne, koska Leevi ja kukahan kaikki tavaratki raahaa ja plaplapla. Voi, että mua ahistaa muuttaa takasin sinne. Väliaikasesta helvetistä alkuperäseen helvettiin. Voi että mä rakastan mun elämää.


10 kommenttia:

  1. ymmärrän että et halua antaa periksi mutta ehkä kuitenkin kannattaa tässä asiassa antaa jos toinen ei ole millään valmis taistelemaan suhteen puolesta

    VastaaPoista
  2. Siis mikähän järki tossa sun touhussas on, lähet rakastamas ja vielä rakastavan miehes luota _syynä_ että..? Ja kirjottelet siitä vielä avoimesti nettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä rakastavan? Anteeks, mikä oli? :D Riittäiskö syyks se, et vuosipäivänä se ei vastannu puhelimeen, tuli jurrissa kotiin ja sammu, ei ota mua mukaan mihinkään, menee ja tulee miten sattuu, pettää, ei tosiaan yhtään jelppiny ku toivouin syöpäleikkauksesta ja mitä näitä nyt on... Ja miks en kirjottais? Ei mulla ole mitään syytä hissutella sitä, että olen narsistin pauloissa.

      Poista
    2. No mitä sä sitten vielä sen perään soittelet ja änkäydyt viereen? Kai tuossa tilanteessa ois ollu viisainta lähtee jo ajat sitten. Itte oot soppas keittäny!

      Poista
    3. Ois varmaan niin. Hyvä, että sä tiedät paremmin!

      Poista
  3. Anonyymi hei, ootko lukenu Tiian blogia yhtään. Se mies on tunnevammanen alkoholisti joka ei viittiny käydä ees kaupas vaikka Tiialla oli syöpä. Että ehkä lähtemnen on ihan fiksua...

    VastaaPoista
  4. Se oli samanlainen mun kanssa. Ei se vika oo sussa, ei se ala yrittämään. Se on läpeensä mätä, tiiät sen itsekin. Tiedän että itsenäistyminen pelottaa, mut kiität itseäs myöhemmin. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot varmasti ihan oikeessa. Silti pännii, kun en ymmärrä mitä tapahtu. Joo, aina se on ollu mätä, mutta kyllä se osas sitä huomiota ja rakkauttakin osottaa. Mihin se kaikki katos..?

      Kiitos! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...