torstai 3. heinäkuuta 2014

Mystinen mykoplasma

Viimeinen terapiakerta ennen neljän viikon taukoa. Terapeutti pisti mut piirtämään "ylimääräisen ahdistuksen" ja sulkemaan sen sitten kirjekuoreen ja jättämään sinne. Todella ihastuttava ajatus. Toimiakseen mun olis kuitenkin pitänyt jättää sinne pääni. Omaa päätään kun ei voi paeta. Ei myöskään stressiä ja ahdistusta. Niiden aiheuttajien kanssa voi toki oppia elämään ja sopeutua. Helpommin sanottu, kuin tehty. Sen verran olen oppinut, että kun painelee julkisissa paikoissa napit korvilla ja kääntää musiikin tarpeeksi kovalle, ei tarvitse murehtia maailman melusta. Maailmaa tosin saattaa haitata minun meluni. (Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ole huomauttanut asiasta.)

Lääkäri soitti tänään tuloksista. Keuhkokuvat normaalit, poskiontelot puhtaat, ei astmaa, joskin mahdollisesti väliaikaista(?) keuhkoahtaumaa. Kilppariarvot hyvät, sokeriarvot ihanteelliset, ei ennen aikaisia vaihdevuosia, eikä paljon mitään muutakaan ihanteelisten arvojen lisäksi, paitsi mahdollinen mykoplasma. Olen kuullut tämän ennenkin. "Se vois ehkä olla mykoplasma". Niin ne sano jorvissakin kolme vuotta takaperin ja sitten syötiin antibioottikuureja toisensa perään. Toki mykoplasma selittäisi suurimman osan oireista, muttei sitä miksi se olisi kestänyt näin monta vuotta, sillä vaikka kyse onkin pitkäaikaisesta kiusankappaleesta, paranee mykoplasma usein itsestään. Sain viikon kuurin Roxithromycin Sandozia 150 mg 2 kertaa päivässä. Googlettelin niin porukka on yleensä vetänyt antibiootteja samaan vaivaan useamman kuukauden, mutta katsotaan nyt, josko noista jotain apua olis johonkin ja jos ei niin sitten se on kai mentävä uudestaan lekuriin. Jotenkin ironista sairastua useimmiten urheilijoita kiusaavaan tautiin.

Oli muuten pakko tsekata tämänkin päivän horoskooppi, kun eilen oli niin osuva.
Anna itsellesi nyt vain lupa olla. Älä yritä keksiä mitään tekosyitä voimienkeruun keskeyttämiseen. Viimeistään päivän, kahden päästä iloitset tästä.
Yes, sir! Lepo on kielttämättä se mitä mun kroppa juuri nyt vaatii. (nim. kolmen tunnin päikkäit ja vieläkin väsyttää.) Luin eilen, että jos ihmisten annetaan nukkua niin paljon, kuin he haluavat, saattaa kestää jopa kaksi viikkoa ennen kuin merkit unen vähyydestä häviävät. Se mikä aiheutti kuitenkin varsinainsen ahaa elämyksen oli katkelma, jossa erityisherkkien mainittiin tarvitsevan paljon lepoa ja unta ja se, että itseasiassa luonnollista unirytmiään kannattaa kunnioittaa ja käydä nukkumaan heti kun tuntee itsensä uniseksi. Toisekseen on ihan ok maata sängyssä yhdeksän tuntia vain silmät kiinni. Tämä kaikki tuntui kumman vapauttavalta. Normaalistihan kaikkialla opetetaan, että ihmisen tulee nukkua tietty määrä yössä ja sänky on vain nukkumista varten. Aionkin siis tästä lähin viettää aikaa sängyssä juuri niin paljon, kuin on tarve. Psykologini yitti aikoinaan kieltää minulta päiväunet ja rajoittaa yöuneni yhdeksään tuntiin yössä, mutta se ei toiminut lainkaan. Kroppani tuli vain entistä väsyneemmäksi. 

Hypin nyt vähän aiheesta toiseen, mutta pakko vielä lopuksi mainita, että horoskoopeista jälleen innostuneena halusin selvittää nousevan merkkini. Astro antoi tietoa kuitenkin roppakaupalla enemmän:  nouseva skorpioni, aurinko skorpionissa, kuu jousimiehessä, merkurius skorpionissa, venus jousimiehessä ja mars vaa'assa... Enhän mä näistä mitään tajua, mutta selkeesti oon skorppari henkeen ja vereen! Allekirjoitan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...