Kolme S:ää, eli S:N SYNTTÄRIKESTIT SUOMENLINNASSA

Käytiin eilen juhlistamassa Herra S:n syntymäpäiviä suomenlinassa. Jahkasin pari päivää omaa osallistumistani, koska M oli tietenkin osallistumassa kinkereihin myöskin. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että pahinta mitä voisi tapahtua olisi, että M käyttäytyisi huonosti ja vahvistaisi eropäätöstäni, joka ei itseasiassa olisi lainkaan huono asia. Toisekseen, koska mut oli kerrankin kutsuttu johonkin, en kertakaikkiaan voinut kieltäytyä.

Kokoonnuttiin rautatientorille ja suomenlinnaan päästyämme M ei sanonut minulle enää sanaakaan, saatika huomioinut minua millään muullakaan tavalla, paitsi siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä ja se olis halunnut, että roudaan kylmälaukun sen puolesta kotiin. No en roudannut, joten se päätti jättää sen sinne. (Äly hoi, älä jätä!)

Miehet halus tietysti ihan välttämättä leiriytyä kustaanmiekan kauimpaiseen nurkkaan, tai siltä se ainakin tuntui. Meinattiin protestoida ja leirityä keskelle tietä, mutta sen sijaan tyydyttiin marmattamaan kovaan ääneen, että miks v***ssa pitää kävellä näin h****tin kauas!? Tuli taas mietittyä sitäkin, miksi naisten puskapissailua katsotaan niin pahalla, mutta miehet saavat ruikkia mielensä mukaan minne sattuu.

Sää oli onneksi pitkästä aikaa lämmin ja aurinkoinen ja seura mitä parhain. Kesäpäivä maistui taskulämpimältä, hiukan laimentuneelta lonkerolta. Kokkipojat oli tehneet myös eväitä: Herra S patonkeja ja M voileipiä, sekä mokkapaloja.

Päivänsankari yllytti mut pelaamaan mölkkyä. Menetin alta aikayksin ekalla heitolla saamani pisteet, eikä minun sen jälkeen onnistunut saada takaisin kuin yksi piste, jonka senkin taisin hetken päästä menettää. (Voittaakseen piti saada 50 pistettä.) Mun mölkkyurani kaatui aikalailla siihen. Kamalan turhauttava peli! 



Mulle iski paluumatkalla taas kauheat itsetunto-ongelmat, kun kaikki ympärillä vaan söpöili ja pussaili ja käski mua pysymään lujana (eli mahdollisimman kauakana M:stä) ja itellä oli sellanen olo, että halatkaa-nyt-ees-joku-saatana-muakin-kun-en-kellekään-kelpaa! Meidän oma "Söpöpoika" otti tilanteen haltuun ja talutti ensimmäiset löytämänsä nuoret miehet luokseni ja esitteli mua kuin jotakin mukamas merkittävää näyttelyesinettä. "Kattokaa nyt tätä naista, onks tää teidän mielestä kaunis?" "On, on kaunis", vakuutteli yksi pojista. Poikia ne nimittäin eittämättä muhun verrattuna oli, mutta ele oli kuitenkin kieltämättä hirveen kiva!


Ratikalla kallioon kokikselle S:n piikkiiin. En yhtään taas tiedä mitä ajattelin, kun en mennyt suoraan kotiin, koska uni alkoi jo painaa silmään. Sain taas moneen kertaan kuulla olevani nuori ja kaunis ja löytäväni jonkun muun. Niitä toistettiin mulle illan aikana moneen kertaan, kuin jotain voimalauseita. Ehkä mä vielä joku päivä voin uskoa niihin itsekin.

Kommentit

Suositut tekstit