perjantai 4. heinäkuuta 2014

Karvainen kullankaivajani ja merkilliset koiraihmiset


Nyt kun vihdoin tuli edes vähän lämpösempi päivä käytiin koikun kanssa pitkästä aikaa merenrannalla ja voi että herra oli kyllä taas niin iloinen ja omassa elementissään! Miksei kaikki kesäpäivät vois olla yhtä lämpimiä ja huolettomia?

Yleensä koirarannalla olevat ihmiset on tosi mukavia ja kaikkien koikut tulee yleensä hyvin toimeen. Toki joskus joku vähän ärähtää, mutta mitään sen suurempaa kahakkaa en ole koskaan nähnyt tapahtuvan.

Toisinaan koirarannalle tulee kuitenkin ihmisiä, jotka pitävät koiransa kytkettyinä, raahaavat ne kauimpaiseen nurkkaan ja nostavat sitten ihan hirveän älämölön, jos jonkun toisen koira tulee vähänkään lähelle. Itse en kertakaikkiaan ymmärrä tällaista. Ensinnäkin aitauksen säännöissäkin jo sanotaan, että koirat pidetään aitauksessa vapaana ja niiltä poistetaan pannat ja valjaat. Toisekseen, jos ei halua muiden koirien lähestyvän omaansa, niin kannattaisko ehkä olla tuomatta koiraansa paikkaan, jossa muita koiria on vapaana?

Tänäänkin Jasu parka meni ihan hämilleen, kun yksi hysteerikko käski Jasua häipymään ja kun Jasu sitten jäi parin metrin päähän ihmettelemään miksei sillä ollut lupaa tutustua uuteen tulokkaaseen, hysteerikko jatkoi karjumalla mulle, että mun täytyy käskeä koirani pois ja tottakai tein niin ihan jo siitä syystä että pelkäsin jonkun olevan kohta sen kurkussa kiinni. Kohta hysteerikko kuitenkin jo nauroi, että ei kuulemma muuten, mutta kun hänen koiransa on niin epäsosiaalinen.

Tämä kyseinen koira ei näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että se olisi esimerkiksi vaarallinen ja aikoisi hyökätä kenenkään päälle. Toki jotkut koirat ovat avaamattomia ja saattavat ihan yhtäkkiä napata kiinni, kun menet liian lähelle, mutta sellaisia koiria ei ehkä pitäisi tuoda koira-aitaukseen lainkaan. Se ei myöskään näyttänyt siltä, että olisi erityisen pelokas. En siis tiedä koirasta  ja sen taustoista mitään muuta kuin päällisin puolin pystyin havainnoimaan, mutta vaikutti kuitenkin siltä, ettei sen epäsosiaalisuus ollut lainkaan sen oma vika ja että sen omistaja tuntui säikkyvän muita koiria hyvin paljon enemmän, kuin hänen "epäsosiaalinen" koiransa.

Tuollainen karjuminen ja kirkuminen, koiran nykiminen lähemmäs vaikkei sillä ollut aikomusta liikkua mihinkään suuntaan ja älytön hyppiminen, kuin vastassa olisi leijona, eikä koira, ei ainakaan edesauta koiran sosiaalistumista. Toivottavasti kyseinen koira raasu ei jää kokonaan ilman koirakontakteja. Mainittakoot myös, ettei kyseessä ollut mikään pikku puudeli, vaan jokin bullmastiffia muistuttava rotu, joten omistajan hysteerisyys mun itkupilliäni kohtaan hämmentää minua edelleen.







4 kommenttia:

  1. Se saattoi olla jokin taistelukoira (pitbull, staffi tms. vastaava). Ne eivät varoita ollenkaan, ennen kuin hyökkäävät. Itse pelkään hiukan sellaisia, koska kerran pitbull lähti hyökkäämään koiraani kohti ja meinasi päästä irti iäkkäältä omistajaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä nyt on aina huono maine, vakka suurin osa noidenkin rodun omaajista on ihan kelpo kotikoiria, joten siihen en ota kantaa. Oli rotu kuitenkin mikä hyvänsä, niin jos koiralla on tapana hyökkäillä muiden kimppuun ei sitä mielestäni pitäisi päästää irti, eikä ylipäätään tuoda paikkaan, jossa on vapaana muita koiria ja lapsia.

      Poista
  2. Mulla on bullmastiffimies ja eipä tule mieleen paikkaa, minne en uskaltaisi viedä. Rauhaa rakastavana on kaikille kiva, jos sille ollaan kivoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellasiahan ne useimmiten on. :) En oikein ymmärrä miksi noita rotuja kohtaan on niin hirveästi ennakkoluuloja. :/ Lähes mistä tahansa koirasta saa tappajan jos sen niin kouluttaa. Ei mikään koira ole sellainen luonnostaan. (Ellei sillä sitten ole jotain luonnevikaa jo syntyessään, mutta se onkin sitten asia erikseen.)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...