maanantai 30. kesäkuuta 2014

Samaa pirun ympyrää 24/7, johan tässä lähtee järki



Sain eilen kuulla taas mielenkiintoisia faktoja herra M:sta. Faktoja, jotka motivoivat pakkaamaan aika tavalla ja mikäli sama puhti jatkuu, oon tänään saanu kaiken pakattua!

M tuli illalla kotiin ja moikkas taas tuttuun tapaan koiraa ja piti mulle jotain hirmu järjellistä mykkäkoulua. Siinä vaiheessa kun oltiin mennossa nukkumaan ja juttelin yhden tutun kanssa fb:ssä, se avasi suunsa. 
"Siellä se viestittelee miehille". Huokasin syvään. Mikähän ongelma tässä nyt taas oli?

En tiedä oliko sillä joku tarve vaan alistaa mua niin paljon kuin mahollista ennen kuin mä lähen, vai mikä siillä oli siinä pointtina, mutta ihan hirveä syyllistämisen tarve sillä oli. Sen mielestä se ei tosin ollut syyllistämistä lainkaan, vaan ihan vaan "tosiasioita" ja "korrekteja esimerkkejä".

Homma lähti siitä, että se rupes valittaan kuinka koiralla tulee sitä niin kamala ikävä. Hetken aikaa mä sitä voivottelua kuuntelin ennen kuin tartuin syöttiin.
"Miks se ikävöis sua, kun eihän sullakaan tuu ikävä mua ja ollaan tunnettu huomattavasti kauemmin". Kyllä sillä kuulemma tulis ikävä. Oli mukamas ikävä tänäkin vkl. kumma vaan kun se ei osottanu sitä mitenkään. Huomautin sille mm. siitä, että se oli vkl. juomassa kahdesti, vaikka sen jatkuva juominen on ollut pitkään yks tän suhteen ongelmista, että ei nyt kyllä ihan hirveesti vaikuta siltä, että se haluais mun jäävän, tai että se tulis mua hirveesti ikävöimään. Miehen mielestä oli ihan okei argumentoida syyllistämällä mua siitä, että olin joka vuotisella terassikierroksella vetämässä sen puolitoista lonkeroa ja yhden mansikkamargaritan, muttei selvästikään nähnyt mitään ongelmaa siinä, että herra itse tulee kotiin vähintään kerran viikkoon ympäri päissään ja vähintään joka toinen päivä muuten vaan oluelta löyhkäten. 

Toisekseen sen mielestä oli ihan ok nimitellä ja paiskoa tavaroita, jos en siivoa. OK! Yritin siltä kysyä, että mikähän sen pointti nyt oli tässä hommassa, mutta ei se varmaan itekään tienny. Mä olen lähtemässä pois, eli en ole täällä enää sotkemassa, joten mikä helvetin ongelma tässä siis enää on? En ymmärrä. Mikäli se yritti saada mut vittuuntumaan ja lähtemään pois nopeammin, niin siinä se kyllä onnistu ja sanoinkin sille asiasta. "En mä oo sanonu et mä haluun et sä lähet..." No ei oo ei, mutta eipä oo sanonu paljon muutakaan, saati tehnyt. 

"Ei tässä nyt enää kannata mitään yrittää, ettei tuu isompi soppa!"
Anteeksi, mikä? Siitä että yrittää tehdä kaikkensa, jotta sais rakastamansa ihmisen jäämään, syntyy soppa? Tämä selvä! Parempi siis antaa mennä vaan.

"No mitä tässä muka enää voi tehdä..."
"Hmm.. mietitääns! Mulle valitetaan että juon liikaa... mitä jos vähentäisin juomista? No mut eihän se käy... Mulle valitetaan kun en ota sua mukaan, mitä jos ottaisin? No eihän sekään käy koska sit se vaan kyttäis mua... Mitä jos ees ilmottasin aina kun oon menossa jonnekin..? Eiih, ei sekään oo hyvä..."
"Parisuhteessa ja taistelussa on yks yhdistävä tekijä. Molempiin tarvitaan kaks osapuolta"
Niin tarvitaan joo. Mun välinpitämättömyys ja rakkaudettomuus tässä onkin ollu ongelmana...

Kysyin siltä jälleen kerran, että minkä helvetin takia se mua kosi ja sain taas kuulla sellaset kootut selitykset, että ihmettelen jos se itekään usko niitä. Mun ilmeisesti olis kuitenki pitäny. Ensin se sano, ettei se ollut puhunut häistä kertaakaan, koska se ei ollut ajankohtasta. Sitten se väitti, ettei ollu ostanu sormuksia koska ei vaan oo ollu aikaa. Kysyin, että miten sillä on vapaapäivinä ollu aikaa juosta baarissa ja istua koneella 24/7 pelaamassa, muttei ostaa paria sormusta. "Ei oo kerenny. Ne on mun rentoutumiskeinoja". No tämähän selittääkin toki kaiken! Tivasin siltä, miksei se voinu kerranki olla rehellinen, kun sillä ei oikeesti ollu enää mitään hävittävää, mut ei auttanu. "Mähän kerroin jo totuuden". Aivan. Erittäin uskottava ja pätevä syy. Ei ollu aikaa. Munkin ois varmaan pitäny käyttää tota... "En mä siivonnu, kun ei ollu aikaa".

Paras oli ehkä se, kun kyllästyin kuulemaan syyllistäämistä ja kysyin olisko sillä vaihteeks kertoa tästä suhteesta ees jotain hyvää. Se keksi hirveen kivoja juttuja, kuten "me molemmat rakastetaan toisiamme, me pidetään huolta toisistamme, me molemmat välitetään toisistamme". Just. Missähän tää kaikki herran osalta näkyy, kysyn vaan? Yhdessä asiassa se oli kyllä oikeassa. Nimittäin siinä, että "me osataan väitellä".

Keskustelun kruunasi se, ettei M näyttänyt vieläkään olevan kärryillä siitä miksi mä olen lähdössä. Piinallisen pohdinnan jälkeen se tuli siihen tulokseen, että kyse on sormuksesta.

Antakaa mun kaikki kestää!

8 kommenttia:

  1. Ota kiireellä yhteyttä y-säätiöön, siellä on tarjolla kohtuuhintaisia asuntoja elämän kriisitilassa eläville ympäri pk. seutua, kun osaa oikein selittää, mun tuttava sai osaketalosta yksiön vuokra 380 ekua!

    VastaaPoista
  2. Samoin S-asunnot tms. on sellainen paikka, mistä esim. mielenterveyspotilaat voi saada pikaisesti kämpän. :) Fb:ssä kannattaa selata ryhmiä kuten Vuokra-asunnot Helsinki, jos et ole vielä niihin tutustunut. Tsemppiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pitääpä tutkailla! :)

      Poista
    2. Blogia seuranneena ja sut ja M:än vuosia vuosia sitten tunteneena en voi muuta sanoa kuin että pysy päätöksessäsi! On ihan selvä että Se mies ei muutu ikinä. Kun pääset kunnolla uuteen elämään kiinni, soimaat itseäsi ainoastaan siitä ettet tehny tota ratkasua jo vuosia sitten. Onnea ja iloa sun elämääsi!

      Poista
  3. Ei ole häpeä, jos joudut tekemään sen ratkaisun, että joudut muuttamaan vanhemmillesi, olet vielä nuori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä sitä häpeä. Se asunto ja kaikki lapsuuden haamut ja luurangot kaapeissa on vaan niin helvetin ahdistavia.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...