Leppävaaran terassikierros 2014

Eilen käytiin pyörähtämässä jokavuotinen leppävaaran terassikierros, joka oli laskujen mukaan jo kuudes laatuaan. Olin odottanut tapahtumaa pitkään, koska viime vuonna kierros jäi kokonaan välistä syystä syöpä. Suunnattiin koikun kanssa epsooseen jo perjantaina, notta mulla olis lauantaina tarpeeks aikaa valmistautua - tai niinhän mä luulin.

En nukkunut nimeksikään. Ensin naapurissa möykättiin neljään asti. Siten kun vihdoin tuli hiljasta kaapit narahteli ja ovet kolahteli taas siihen malliin, että olin varma sekoamisestani. Mun tarvii kyllä olla muutenkin hullu, kun haluan muuttaa takasin tähän helvettiin. Enkä muuten tiedä yhtään mihin mun pitäis tunkea kaikki omaisuuteni, koska mun tuleva lukaalini näyttää jo valmiiksi tältä:

Siskon hylätty omaisuus



Aamulla paisto aurinko ja päätin, että tästä päivästä tulee hyvä! Koikun kanssa aamulenkkiä, meikkailua ja alottelua. 



Olin heränny luovuttanu ja noussu ylös jo yhdeksältä, joten ois voinu luulla, että ehin lepuskiin ihan simppelisti neljäksi. Kadotin kokonaan ajan tajun ja lähin pää kolmantena jalkana viemään koikkua kaverille hoitoon. Matkalla piti kaivaa laukusta inhalaattori ja miettiä kertaalleen, että mitähän helvettiä mä taas touhuan.

Saavuin lähtöruutuun, eli Basen terassille vähän ennen viittä. Muu seurue oli ehtinyt jo alotella ja yks sankari oli istunut siellä jo ennen kolmea. Mansikkamargaritaa, jonka sivumakuna oli savuke. (En tajua mikä mua vaivaa, mutta oon koko viikonlopun haistanu ja maistanu röökin joka paikassa, vaikken ite ees polta.) Oli ihana nähdä ihania ihmisiä pitkästä aikaa! Välistä tuntu vähän oudolta olla liikkellä parin perheellisen pariskunnan kanssa, kun ite on niin kaukana siitä kaikesta. Voi tätä katkeruuden määrää...

Kakkos ruutuna toimi tällä kertaa Benessere, joka ollaan normisti skipattu. Lonkeroa ja varjoa. Juttua käytettyjen alusvaatteiden myymisestä japanilaisille ja politiikkaa.

Kolmas ja mun terdekierroksen vika piste oli William K. Lonkero, jota en voinut juoda loppuun, koska olin ollut jo edellisellä pisteellä niin jäässä, että olisin kaivannu toppatakkia, unohtamatta päänsärkyä ja pahoinvointia. Sen siitä saa, kun ei ehdi syömään. Tällä iällä ei enää juoda tyhjään vatsaan.

Loikkasin serkkujen mukaan. Stadin kebabista safkaa ja yritys uuteen nousuun Albergan espalla. Serkku tarjosi lonkeroa, jonka meinasin oksentaa jo ekalla hörpyllä. Ei saatana. Muut jatko vielä fenniaan, muta mun oli pakko luovuttaa ja lähteä nukkumaan. Kreivin aikaan lähdinkin. Hain koikun ja porukoille päästessä iski ihan hirveä tärinä, kun olis horkassa ollu. Buranaa ja kolmen peiton alle palelemaan.

Tänään ollaanki sit vaan kateltu leffoja ja masisteltu sadetta. Kohta pitäis kai lähteä kotia päin, notta mäkin saisin tänään syötyä jotain.


ps. koska oon mainonnan uhri rekkasin viimein instagramiin. Meitsiä (ja koikkua) voitte seurata täältä.

Kommentit

  1. Onnea uudelle elämälle, kyllä se siitä hissun kissun lähtee rullaamaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit