maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kesä ja kukkaset

Viikonloppu tuli vietettyä mökillä. Olen viihtynyt siellä tänä vuonna enemmän, kuin vuosiin. Yleensä olen viettänyt maalla vain perinteisen juhannuksen ja lentismatsin, mutta tänä vuonna olen käynyt siellä melkeinpä aina, kun on ollut mahdollista. Ehkä minusta on tullut vanha, tai sitten olen vain yksinkertasesti ollut liikaa sisällä. En tiedä. Mökillä on kuitenkin jotenkin niin ihanan rauhallista (niin varmaan) ja siellä on helpompi hengittää, kuin täällä pakokaasujen keskellä.


Sää oli pääosin hyvä, mitä nyt jotain tihkua tuli aina välillä. Olen edelleen flunssassa, tai missä lie, joten sinänsähän olisi kai ollut ihan sama missä viikonloppuni vietin, koska suurin osa ajasta tuli tosiaan nukuttua. Olen aika hämmentynyt tämän taudin kanssa, koska se saa mut nukkumaan 14 tuntia putkeen, mutta mulla ei kuitenkaan ole kuumetta ja ruoka maistuu paremmin kuin hyvin. Vois melkein sanoa, että syön enemmän kuin terveenä. Hämmentävää.




Perjantaina sain kuittailua vaisusta olostani ja sainkin sitten loppuillaksi lempinimen "pamipää". Imartelevaa. Yritin tsempata juomalla pari siideriä, mutta ei sekään oikein toiminu. Uni tuli ennen aikojaan, eikä mua juurikaan edes häirinnyt, kun muut mekkaloi vieressä aamu neljään.

Se mikä mua ehkä vähän häiritsi oli jauhaminen naapuritontin talokaupasta. Asia ei millään tapaa mulle kuulu, eikä oikeastaan enää kellekään muullekaan asiasta keskustelleista, koska rehti tarjouskauppa on käyty, korkein tarjous voitti ja talolla on jo ostaja ja uusi omistaja, (vaikkei raha olekaan vielä vaihtanut omistajaa,) mutta silti siitä asiasta pitää jauhaa KOKO AJAN. Se, että samasta asiasta on jauhettu jo monta kuukautta on ahdistavaa ja uuvuttavaa. Ihan sama mitä vainaja on eläessään sanonut ja kelle on talonsa luvannut, jos siitä ei ole mitään papereita. Ikävä juttu, ois mustakin ollut tosi mahtavaa jos me oltais saatu se talo ja oltais voitu viettää siellä sukujuhlia ja jouluja ja vanhemmat ois voinu viettää siellä eläkepäivänsä ja on tosi harmi, jos siellä ei saa enää käydä ollenkaan, kun sekin paikka ollut niin suuri osa lapsuutta ja nuoruutta ja on täynnä muistoja, mutta MENI JO. Turha sitä on enää voivotella.

"Tän piti olla avaimet käteen ja jouluksi taloon. Meni kunnolla käteen syntyi hirveä haloo..."

Toivottavasti koko homma saatais pian päätökseen ja uus omistaja avaimet käteen, jotta asiasta jauhaminen loppuis. Toisaalta mulla on kyllä sellanen olo, että asiasta jaksetaan kantaa kaunaa hamaan loppuun asti, vaikka porukka yrittääkin väittää muuta. Se on kuitenkin loppujenlopuksikin VAIN talo. Ei siitä tappelu tuo ketään takasin, eikä sen takia kannata koko sukua riitauttaa. Isoeno ja mummi on varmaan kääntyilleet haudassaan aika monesti näiden kuukausien aikana...

Anteeksi avautuminen, en oo päässy terapiaan hetkeen tän räkiksen takia ja pakko jonnekin on purkautua ennen kuin pää halkee. Meenkin tästä hautaamaan pääni takasin höyrykattilaan. Hyvää yötä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...