Hyvä yhdessä - eli kuinka saada hankalat ihmissuhteet toimiviksi

Aloin eilen lukemaan pitkästä aikaa David Burnsin - Hyvä yhdessä ihmissuhdeopasta. Joku saattoi tässä vaiheessa tuhahtaa, että jaahas, taas jotain psykologista ihmissuhdehömppää. Ei kuitenkaan minusta. Kirjassa kerrotaan ja opastetaan erilaisten harjoitusten avulla muuttamaan hankalatkin ihmissuhteet toimiviksi ja keskustelemaan ongelmista rakentavasti.



Olen lukenut kyseisen oppaan kerran aikaisemminkin, mutta mikään suhde ei tietenkään parane vain opattaita lukemalla, vaan asioille täytyy myös tehdä jotakin. Merkillinen tosisasia tosin on, että jos ihmisten täytyy valita suhteen päättämisen, asoiden pysymisen samana, tai ongelmanratkaisun välillä, kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ovat suosituimpia. Ironista, eikö? 

Jokainen haluasi toimivamman suhteen, mutta harva on valmis näkemään minkäänlaista vaivaa asian eteen. Toki voi aina odottaa toisen muuttuvan, mutta sitä muutosta saakin usein odottaa hamaan loppuun asti. Mitä enemmän toista yrittää muuttaa, sitä hanakammin tämä vastustelee. Myönnän syyllistyneeni tähän hyvin usein itsekin. Onhan paljon helpompaa asettua marttyyrin rooliin ja syyttää kaikista ongelmista suhteen toista osapuolta. Ratkaisun avain on kuitenkin muuttua itse. Tässä tulee epämiellyttävä fakta: me itse luomme ihmissuhteisiimme juuri ne ongelmat, joista valitamme. 

On hyvin todennäköistä, että myös riidan toinen osapuoli on osaltaan väärässä, mutta kukaan ei halua kuulla omista kommunikaatiovirheistään. Eihän? Tässä vaiheessa moni tulee miettineeksi, että miksi juuri minun pitäisi muuttua? Miksi minun pitäisi yksin nähdä vaivaa? Ei toki miksikään. Kenenkään ei ole pakko muuttaa suhtautumistaan toiseen ihmiseen, tai muuttaa omaa käytöstään muita kohtaan, mutta silloin on turha ihmetellä miksi riidat toistavat samaa kaavaa ja molemmat turhautuvat. Mikäli yhtään lohduttaa, muuttumalla itse, tulemme samalla hetkellä muuttaneeksi vuorovaikutuksen toistakin osapuolta, vaikkemme sitä aina tiedostakaan. Kärjistettynä esimerkkinä: on aivan selvää, että jos olet itse vittumainen, sinun on turha odottaa toiselta osapuolelta kehuja käytöksestäsi. Sen sijaan olemalla itse ystävällinen ja asiallinen, sinuakin kohdellaan todennäköisesti ystävällisesti.

Meillä kaikilla on siis paljon enemmän valtaa toimivien ihmissuhteiden luomiseen ja mahdollisuus parantaa tulehtuneet suhteet nopeammin, kuin uskommekaan. Meidän on vain oltava halukkaita lopettamaan muiden syyttely ja olla valmiita muuttumaan itse.


Kuinka sitten pitäisi toimia?

Tarkoituksena ei tietenkään ole toisen syyttämisen sijaan alkaa syyttämään itseään, vaan ottaa vastuuta ilman kenenkään syyttelyä. Hyvän kommunikaation keskeisiä aineksia ovat empatia, itseilmaisu ja kunniotus. Yleensä riidellessämme toimimme juuri päinvastoin, sillä riidan aikana on paljon helpompi tarttua riidan haastajan syöttiin: puolustautua, haukkua toista, väittää toisen olevan täysin väärässä, sekä kieltäytyä kuuntelemasta mitä toinen yrittää sinulle sanoa, kuin myöntää, että itsessäkin saattaa olla jotakin vikaa.


Kommunikaation viisi salaisuutta kuulostavat teoriassa hyviltä ja yksinkertaisilta. Aseistariisuminen on erinomainen tekniikka, mutta sen käyttäminen vaatii nöyryyttä, sillä on myönnettävä toisen olleen oikeassa. Kukaan ei halua epäonnistua, se on häpeällistä. Usein kiukkuisena on muutenkin vaikeaa myöntää toisen olevan oikeassa, varsinkin, kun pikku ääni päässä huutaa: "miksi minun pitäisi olla samaa mieltä, kun hänen puheissaan ei ole mitään perää? Hän on ehdottomasti väärässä!" 

Burns tietää vastauksen tähänkin. Hän pyrkii aina muistuttamaan itseään, että aina jonkun arvostellessa häntä, toinen yrittää kertoa hänelle jotakin tärkeää ja  tämän sanoissa piilee aina jokin totuus. Vaikeinta on olla keskittymättä niihin paikkansa pitämättömiin asioihin ja keskittyä sen sijaan niihin, jotka pitävät edes osittain paikkansa.

Tässäpä teille pieni paradoksi. Yrittäessämme puolustautua arvostelulta, joka tuntuu mielestämme täysin kohtuuttomalta, tai epäoikeudenmukaiselta, tulemme välittömästi todistaneeksi arvostelun osuneen oikeaan. Mikäli taas olemme aidosti samaa mieltä vastaavanlaisen arvostelun kanssa, tulemme todistaneeksi arvostelun olleen täysin aiheeton ja arvostelija näkee meidät täysin uudessa valossa. 

Minun itseni on hyvin vaikea myöntää olevani väärässä varsinkin ollessani kiukkuinen. Tiedän kyllä teoriassa kuinka keskustella ja selvittää ongelmat rakentavasti ja kohteliaasti, mutta on aivan eri asia tehdä harjoituksia jälkikäteen paperille, kuin toimia oikein käytännössä toisen huutaessa solvauksia vasten kasvoja. Aion kuitenkin yrittää niin kauan, että onnistun. Minä kun en tunnetusti anna periksi ennen kuin olen yrittänyt kaikkeni.

Kommentit

Suositut tekstit