Sadetta, harmaata ja se toinen nainen

Oon ollu mökkireissun jäljiltä ihan puhki. Unirytmi meni sekasin samantien, kun palasin kotiin ja normaalipituset yöunet vaihtu taas 12 tuntiin. Siihen päälle vielä räkis ja 37-37.7 asteen välillä aaltoileva kuume. Se ei mua oo kuitenkaan hirveesti pidätelly. Keskiviikkona alotin heti terapian jälkeen siivousprojektin ja siivosin ja järkkäsin kaikki hyllyt ja laatikot lukuunottamatta keittiön kaappeja ja niitä, jotka on täynnä pelkästään miehen roinia (=yläkaapit). Siivousprojekti on kesken niiltä osin, että osa tavaroista pitäis jaksaa roudata kellariin ja joistain kamoista napsia kuvia, että sais ne myyntiin.

Oon ite aika tyytyväinen, että oon saanu näinkin paljon aikaseks. Tolle yhelle kiukkuperseelle ei vaan kelpaa mikään, niin, että se tänään taas sotki ja raivos, etten tee mitään. Sen mielestä sairaslomalaisen tehtävä kun on siivota koko kämppä yksinään. Yritin sille huomauttaa, että moni masentunut ei pääse ylös edes sängystä. En taas tiedä miksi edes yritän.

En tiedä mitä yöllä on tapahtunu, mutta mulla on aamusta asti ollu pää ihan järkyttävän kipeä ja kuhmusta päätellen oon lyöny sen johonkin, joskaan en käsitä miten en ole herännyt siihen!? En oikein tiedä mitä tolle kivulle vois tehdä, koska särkylääkkeet ei ainakaan auta asiaa. Eikä ton ukkelin kanssa riitely. Nyt se ei tosin ole kotonakaan ja ehkä ihan hyvä niin, notta saan katella viisuja ihan rauhassa, nyt kun Suomellakin on pitkästä aikaa edes jotain mahkuja sijoittua parhaimmiston joukkoon. Tosin veikkaan, että balladit vie taas kärkisijat aika kirkkaasti. 










Jätin miehen kotiin riehumaan ja lähin kaverin kanssa leffaan katsastamaan Se toinen nainen. Jotenkin samaistuin siihen juoneen niin, että tiesin heti ensimmäisen mainoksen kyseisestä pätkästä nähtyäni, että tämä mun on nähtävä. Kyseessä on perinteinen hömppäkomedia vähän tuoreemmalla juonella ja sen huumori upposi ainakin minuun. Kaikkiin se ei välttämättä kuitenkaan uppoa. Elokuvahan siis kertoo siitä, kuinka petetty vaimo alkaa kaveeraamaan ja juonimaan miestään vastaan tämän rakastajattarien kanssa. (Onko joku muukin harrastanu tätä, vai olenko ainoa outolintu?)

Itse olisin ehkä kyseenalaistanut naisten ystävyyttä vähän enemmän, nyt se tuntuu luonnistuvan vähän turhan vaivattomasti, kuin olisi ihan normaalia olla parhaita ystäviä tapailemansa miehen vaimon kanssa. Muuta moitittavaa minulla ei oikeastaan ole. 

"We are the weirdest friends ever!"

Elokuvan aikana sai todellakin nauraa vähän väliä ja suosittelenkin elokuvaa kaikille huumorintajuisille naisille nauruterapiaksi. Tosikoille tämä ei sovi, onhan kyse kuitenkin niinkin vakavasta asiasta, kuin pettämisestä.

Elokuvan naisten toilailuista muistuii mieleen pari melko railakasta ja ikimuistoista iltaa, jotka olen erään herran exien kanssa aikoinaan viettänyt. Mahtavia muistoja mahtavista naisista. Tuitui. Mulla on vähän ikävä teitä! ♥




Kommentit

  1. mikset arvosta itseäsi sen vertaa että lähtisit tuollaisesta paskauhteesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo ollu tapana antaa periksi...

      Poista
    2. Periksi missä? Anteeksi, tuo oli ehkä naurettavin argumentti ikinä, vaikkei asiassa ole mitään hauskaa- Sinähän nimenomaan annat periksi koko ajan, kun katsot miehesi toimintaa läpi sormien ja hyväksyt ja mahdollistat tuollaisen toiminnan. Enkä puhu vain pettämisestä, vaan kaikesta muustakin, se miten miehesi suhtautuu sinuun ja asioihisi, oli sydäntäsärkevää lukea siitä miten hän ei yhtään huomioinut tai auttanut sinua kun sulla oli syöpä ym.

      Enkä tarkoita tätä pahalla, SATTUU vaan kun joku alistuu tuollaisen paskaläjän vallankäytön alle. Jokainen ihminen ansaitsee olla onnellinen, ja tuollaisessa suhteessa se ei ole mahdollista. Parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa, ja oon ihan varma että tuolla jossain odottaa tuhat sun arvoista miestä, ja varmasti nykyiselle miehellesikin riittää noita lorttoja ilman suakin.

      Poista
    3. No mulla ei ole ollut tapana luovuttaa heti jokaisen vastoinkäymisen myötä. Elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Olis hienoa nähdä parisuhde, jossa ollaan aina kaikessa samaa mieltä, eikä kumpikaan IKINÄ pahoita mieltään.

      Ei toikaan ole kusipää koko aikaa. Sehän siitä tekeekin niin vaikeaa.

      Poista
    4. ihan varmasti joka ikisessä pari- ja muussakin ihmissuhteessa joku pahoittaa välillä aina mieltään. mutta se että toistuvasti ja TAHALLAAN loukkaa toista - se on käsittämätöntä, ja vielä enemmän käsittämätöntä on se että joku alistu sellaiseen.

      Poista
    5. Onhan se käsittämätöntä varsinkin jos ei itse ole ollut samassa tilanteessa. Kyllä mä tiedän, että helppohan se on ulkopuolisena neuvoa miten pitäisi milloinkin tehdä, kun harrastan sitä itsekin. :p Ehkä mut sit vaan pitäis viedä johonkin vierotukseen. Tupakka tappaa ja silti ihmiset polttaa sitä ihan innoissaan, you know...

      Poista
    6. Ja ton miehen puolustukseks sill on aika helvetin pitkä pinna. Harva jaksais katella, kun toinen ei viiti siivota puoleen vuoteen lukusista kehotuksista huoliimatta ja jos jaksaa nii kämppä on heti seuraavana päivänä taas ku pommin jäljiltä. Notta en se minäkään mikään puhdas pulmunen ole. :D Esim. meiän äiti ei ois katellu tällästa touhua päivääkään. :P

      Poista
  2. Ei toi ole mitään periksiantamattomuutta, toi on yksinäisyyden pelkoa ja yksinkertaisesti vaan tyhmää. Eiköhän se ole selvä että kun asiat on ollu viimiset 10v samanlaisia niin ei ne (tai Se) mihinkään muutu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä onkin, kun asiat ei ole olleet samanlaisia. Mukaan mahtuu paljon hyviä juttuja, jotka nyt vaan sattuu painamaan vaakakupissa enemmän. Jos kaikki olis koko ajan paskaa niin tietenkään mua ei kiinnostais olla tässä suhteessa, mutta kun asiat ei ole niin mustavalkosia.

      Poista
  3. Kai sä ymmärrät että niin kauan kun olet ton miehen kanssa, et tule ikinä parantumaan masennuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämä on absoluuttinen totuus, koska...? :)

      Poista
  4. Kai sä tajuat että toi sun masennus ei parane ennenkuin eroat tollasesta miehestä.

    VastaaPoista
  5. Oho ei näkyny että edellinen kommentti oli tullu perille. On Se koska tollanen ihminen syö kaikki sun vähäsetkin itsetunnon rippeet. Uskallan väittää että jos et olisi ollut näin kauan noin vaikeassa ja sairaassa suhteessa, Sä voisit paljon paremmin. Ei sulla ole mitään syytä jäädä, pelkkiä tekosyitä. Joo, varmaan on niitä parempiakin hetkiä, mutta jos mulkku ei käy edes kaupassa vaikka sut on just leikattu niin ei Se sua rakasta. Ihan oikeasti. En usko että mikään on paremmin kuin 10 v. Sitten. Eikä tule ikinä olemaankaan. Helvetin surullista että joku viittii tuhlata elämänsä tollasessa suhteessa kun voisi olla ONNELLINEN. Mietit varmaan usein että jos Sä paranet niin mieskin jaksaa sua paremmin ja sitten kaikki on hyvin. Mutta ei Se mene niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän ei voi tietää. Pahimmassa tapauksessa voisin olla vielä paskemmassa suhteessa, tai kuollut. Turha sitä on jossitella miten asiat olis jos olis joskus valinnut toisin. Ei se masennus kuitenkaan tosta ihmisestä ole "riippuvainen", vaikkei se toki asiaa paljon autakaan. Siinä olet kyllä oikeassa.

      Se, että vaan lähtemällä tästä suhteesta musta tulis yhtäkkiä onnellinen on kyllä ihan pelkkää toiveajattelua. Ensin pitäis kai oppia nauttimaan edes jostakin. Ja joo, niin mietinkin. En mä tiedä kuinka moni ihminen jaksaa katella, kun toinen vaan makaa kuukausitolkulla sängyssä, eikä ees kuule kun toinen puhuu sille. Mä en jaksa välillä itekään itteäni, että ihmettelen kyllä miten joku muu jaksaa. Niin, että jos mä paranisin niin, kyllä mä luulen että mua jaksais paremmin, koska mä jaksaisin paremmin, enkä vastais joka asiaan, että ei voi kun väsyttää. Ei kaikki tietenkään hyvin olis vaan sen takia, että olisin parantunut, mutta aika varmasti asiat olis kuitenkin paremmin kuin nyt.

      Poista
  6. Ja jos kerran olet niin sairas että jäät suhteeseen siksi että et pysty huolehtimaan itsstäsi, niin sitten haet sellaista apua joka huolehtii susta päivittäin. Ei sun terapeutti voi sanoa sulle että jätä Se mies, vaikka Se ihan varmasti haluaisi. Usko pois, masennuksesta paraneminen vaatii sen että on sellaisten ihmisten lähellä jotka nostaa sun itsetuntoa, ei päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt pystyn huolehtimaan itestäni aika hyvin noin muuten, mutta sairaspäivärahoilla ei tosiaan paljon juhlita - hyvä jos saa terapiamaksujen jälkeen ruokaa ostettua. Että sikäli joku lottovoitto, tai kroisos olis kyllä kiva. :p

      Poista
  7. Mitä nopeammin jätät sen mulkun, sitä paremmin alat voida. Mitä paremmin voit sitä enemmän voit tehdä töitä. Mitä enemmän teet töitä, sitä enemmän sulla on rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että aina kun palaan töihin alan voida taas huonosti, että semmonen noidankehä...

      Poista
  8. Niin sehän mulla olikin pointti. Niin kauan kun sun koti tilanne on toi et pääse työkuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mun pointti oli se, että kun meen töihin en oikeesti tee muuta kun töitä ja nuku ja koko muu elämä jää taas retuperälle, koska ei ole aikaa, eikä voimia ja sit ollaan taas saikulla. :/ Ei se parisuhde mua rasita fyysisesti, vaikka henkisesti saattaakin ärsyttää, mutta se työ ja toisinaan jo pelkät työmatkat imee voimat ihan kuiviin.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit