lauantai 31. toukokuuta 2014

Mieli maassa täytyy muistaa hymyillen saa päivän taasen paistamaan

Tämän kesän ensimmäiset ja näillä näkymin osaltani myös viimeiset valmistujaiset juhlittu. Tänään ois toki ollu vielä yhdet kinkerit Porvoossa, mutta koska ukkeli pääsee vasta iltaysiltä töistä, niin sinne ois pitäny jäädä yöks ja koiralle ettiä vahtia, niin meni vähän turhan vaikeeks. 

Lisäks mulla näyttää olevan taas huonompi kausi menossa. Siinä missä vielä vapun aikaan pärjäsin kahdeksan tunnin yöunilla ja olo oli muutenkin melko hyvä, nukuin viime yönä 14 tuntia ja olisin varmaan nukkunut pidempäänkin, ellen olisi herännyt kylmissäni ja hiestä likomärkänä. Alkaa taas vähän epätoivo iskeä. Mikä mua oikein vaivaa!? Olisinpa terve ja normaali!

Torstaina tosiaan juhlittiin yhtä valmistunutta kokkia. Kuvia mulla nyt ei valitettavasti ole taaskaan muuta kuin omasta lärvistä, mutta jokanen varmaan tietää miltä kinuskikakku ja ambrosiakakku näyttävät. Ne nimittäin oli mun parhaat seuralaiset, ukkelin uppouduttua tarinoimaan leipuriveljensä kanssa mm. taikinoiden sitkoista (booring...) niin, ettei niiden kahden maailmaan mahtunut muita. 

Itseäni jaksaa aina ihmetyttää miten ne kaks keskustelee AINA juhlissa, tai muuten jossakin kylässä olessa mieluummin keskenään, kuin vaihtaa kuulumisia sukulaistensa kanssa. (Varsinkin, kun niiden sukulaiset on heti omien sukulaisteni jälkeen parhaita ikinä. ♥) En toki itsekään ole mikään hirmu sosiaalinen, tai ekstrovertti yksilö ja oonkin ana mieluumin enemmän sivusta seuraajana, kuin itse äänessä, mutta siitä huolimatta tuppautumassa muiden seuraan, joten vähän ihmetyttää tuo noiden touhu. Tuolla miehellä kun ei varsinaisesti ole sitäkään ongelmaa, että olisi koskaan jäänyt sanattomaksi. En toki tuomitse, olen vain hämmentynyt.

Oli ihanaa nähdä kaikkia niitä ihmisiä pitkästä aikaa, mutta kinkerit otti sen verran kovasti voimille, että otettiin kotiin päästyämme koko perhe yhteispäikkärit. Olen pitkään laittanut sosiaalisista tilanteista väsymisen pääosin masennuksen syyksi, mutta luettuani vastikään pari juttua herkkyydestä oivalsin, että siinäkin saattaa olla yksi osasyyllinen väsymykseeni. 

Toki olen aina tiedostanut olevani herkkä, muttei minulla tullut mieleenkään, että se voisi kuormittaa ja stressata niin paljon, että siitä seuraisi mm. univaikeuksia ja pitkäaikaisempaa ahdistusta. Toisaalta ei se kyllä mikään ihmekään ole, kun on koko ajan tuntosarvet ojossa joka suuntan ja reagoi niin vahvasti kaikkiin ärsykkeisiin, kuten valoon ja meluun ja aistii ihmisten tunteet ja yrittää ennakoida kaikkien tekemiset ja sanomiset etukäteen ja ylianalysoida ja pohtia kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Kuka tahansa väsyy sellaisesta. En siis ehkä olekaan niin sairas, tai outo, kuin olen ajatellut. Kenties onkin ihan normaalia kaivata loppupäivä lepoa ja omaa aikaa ihmisvilinässä oleilun jälkeen. Tähän aiheeseen pitää ehkä perehtyä myöhemmin lisää!



Alkaa muuten vähän naurattaa nää mun itsetunto-ongelmat. Juhliin piti taas panostaa niinkin paljon, että sekotin ite mekon sävyyn sopivan kynsilakan, kun mulla ei sellasta ennestään ollu ja tappelin puoltuntia hiuslisäkkeen kanssa, jotta sain sen pysymään päässä haluamallani tavalla. (Tuota kun ei ole tarkotettu ponihännäksi, vaan on perus viiden nipsun clip-in.) Ihan naurettavaa touhua siihen nähden, että todennäköisesti ainoa joka ei hyväksy mua omana itsenäni, tai on muutenkaan kiinnostunut mun ulkonäöstäni olen minä itse.

Olen myös huomannut, että mitä paremmin noin ylipäätään voin, sitä paremmin myös hyväksyn itseni. Katsellessani vanhoja valokuvia tuollaisina hyvinä päivinä, saatan todeta, että näähän on kaikki ihan hyviä ja käyttökelposia, kun kuvanottopäivänä olen haukkunut itseni jokaisessa kuvassa rumaksi ja vastenmielisen näköiseksi. Omituinen on ihmismieli.

Arkisin näytän muuten tältä:




Anonyymi oli ihan oikeessa. Ei masentuneena jaksa panostaa.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Wannabe kolumnisti jälleen metrossa

Sain maanantai-iltana mieheltä kuulla, että sen kaveri oli bongannut mun jutun päivän metrosta, enkä tietenkään taas uskonut, ennen kuin tämän omin silmin näin. Olin vähän toivonut, että eräs masennusta käsittelevä kolumnini julkaistaisiin, mutta yhtä tärkeä, (jos ei jopa tärkempi) aihe toki tämäkin. Vakiolukijani varmaan muistavatkin erään kiusaamista koskevan postauksen viime kesältä.

Muistan, kuinka tuskailin tämän jutun lyhentämisen kanssa, koska olisin voinut kirjoittaa aiheesta kilometrin verran enemmänkin ja tuntui, että lyhensin juttua mistä kohtaa tahansa, jotain olennaista jäi aina pois ja väärinymmärryksen riski kasvoi. Okei, myönnetään, olen minä siltä aika tyytyväinen itseeni, vaikka oma kehu vähän haisisikin. 

Alkuperäinen ja lyhentämätön kirjoitus luettavissa täällä.

 Lue juttu metron sivuilta

maanantai 26. toukokuuta 2014

Hei tyypit San Franciscon, Ibitsan rantadiskon, on kesä alkamassa Villissä Pohjolassa


Lauantaina lähdettiin miehekkeen kanssa Kaisaniemen puistoon juhlistamaan tämän äidin syntymäpäiviä. Sää oli ihanan aurinkoinen ja kesäinen ja sopi loistavasti ulkona oleskeluun ja auringonpalvomiseen Maailma kylässä - festivaalien välittömässä läheisyydessä.



Mahtavassa seurassa vietetyn, nestepainotteisen piknikin jälkeen siirryimme Cafe Pirittaan syömään. Olisin tähän väliin kavannut virkistävää Colaa, mutta koska tarjolla ei ollut kuin lightia, mies ylipuhui ottamaan lonkeroa. 

Valitsemani maissikana oli makoisaa, joskin maissiriisi oli makuuni vähän turhan makeaa. Ajattelin sen johtuvan siitä, että olen itse tottunut käyttämään suolaa runsaammalla kädellä, mutta kokkimieheni oli kerrankin samaa mieltä siitä, että oli ujokokki ollut ruokaa maustamassa. Pitäis ehkä mummin tapaan ruveta kantamaan omaa suolapurkkia mukana.



Vatsojen täytyttyä ruuista ja viineistä siirryttiin Molly Malone'siin nauttimaan livemusiikista. Ukkeli yritti hirveesti saada mua jäämään, mutta lähin suht aikaste kotio, notta koiruli pääsi iltalenkille, ukkelin jäädessä ihan luvan kanssa juopottelemaan.

Sunnuntaina olis ollu synttäripartyt part 2. Fiskarsissa, mutta olin niin nuutunu ja heräsin sen verran myöhään, että jäin koirulin seuraksi kotiin viettämään herkkupäivää: sipsejä ja limpparia mulle ja rustoluita koikulle.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Veetin tuotteita testissä

Bongasin taannoin Cosmosta mainoksen, jossa haettiin osallistujia MyCosmon ja Veetin yhteistyökampanjaan. Meikäläinen oli taas ihan innoissaan ilmaisista tuotteista ja unohdin täysin sellaisen pikkuseikan, kuin, että niitä tuotteita pitäisi sitten testatakin ja että mulla on niin herkkä iho ja olematon kipukynnys, että luvassa olisi varmasti tuskaa, hikeä ja kyyneleitä. Mitäpä sitä ei kuitenkin tekisi sileiden säärien eteen? Kauneuden eteen on joskus kärsittävä, sehän on fakta.



HUOM! Koska kampanjassa on mukana MyCosmo, löytyvät omat käyttökokemukseni luonnollisesti MyCosmon sivuilta. Älkää siis peljästykö, kun linkit ohjaavat teidät sinne!

Alkusanat 

Testissä:
Veet Easy Wax Electrical Roll-On Kit
Veet Easy Wax Electrical Roll-On Kit
Veet Easy Wax Electrical Roll-On Kit
Veet Easy Wax Electrical Roll-On Kit
Testissä: Veet Easy Wax Electrical Roll-On Kit
Testissä: Veet Easy Wax Electrical Roll-On Kit
Testissä: Veet Easy Wax Electrical Roll-On Kit

perjantai 23. toukokuuta 2014

Päivän kuulumiset videolla ja levottomien jalkojen syndrooma

Moikka moi! Vaihtelu kuulemma virkistää, joten pitkästä aikaa kuulumisia videolla. Älkää välittäkö mun jaloista, niillä on ADHD.




Meikäläinen harkitsee vakavasti muuttamista kaupan vihannesaltaaseen. Sillä aikaa, kun pohdin suunnitelman toteuttamista, menen valmistamaan illallista ja pelastamaan itseni nälkäkuolemalta, kun se lounaskin tuli nautittua nestemäisessä muodossa.

Hyvää viikonloppua itse kullekin säädylle!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Asuntopostaus: Keittiö

Kyllä, luitte oikein. Tämä postaus käsittelee keittiötä. Ylin kuva havainnollistaa vain sitä pikkiriikkistä tilaa, jossa jouduin parvekkeella asustaneen, kovia kokeneen mattoparan pesemään, ennen kuin kehtasin edes ajatella sen sijoittamista keittiöön. Kaikkea tyhmää sitä ihminen keksiikin tehdä.

Tämä keittiössä oleva taulu taas edustaa huonoa keskittymiskykyäni yhteen asiaan. Ajatusketju tais mennä jotenkin tähän tapaan: "vois vihdoin irrottaa ton viimevuoden kalenterin..." -> "No nyt siinä on ruma naula turhanpanttina!" -> "Pakko tehdä siihen joku taulu" ja tottakai se oli pakko tehdä siihen HETI siltä istumalta, eikä esimerkiksi vasta siivousoperaation jälkeen.


Eipä tää meidän keittiö ihan hirmusti ole tässä parin vuoden aikana miksikään muuttunu. Mitä nyt jotain ihan pientä.


Huomatkaa kahvinkeittimen erikoinen sijainti. Ainoastaan mies voi ostaa kahvinkeittimen miettimättä ensin minne se mahtuu! Ei nimittäin mahdu kaappien alle, siksi tuosta oli ihan pakko poistaa tuo ovi. Kahvinkeitin oli nimittäin tätä ennen ensin ruokapöydällä, jossa se vei paitsi hirveästi tilaa, myös sotki jatkuvasti pöytätabletit. Ja kun sanon jatkuvasti, tarkoitan joka kertaa, kun mies otti kahvia. Sittemmin rakkine jökötti koiran ruokalootan päällä, mutta hullukaan rupea kyykkimään lattialla joka kerta, kun haluaa kahvia. Niinpä näppäränä tyttönä järkkäsin sille (ja vähän kaikelle muullekin) uuden paikan tiskipöydältä sillä aikaa, kun ukko oli reissussa.





Ihan vain vertailun vuoksi, kuvia aikaisimmista sisustuksista löytyy muuten täältä ja täältä.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Arjen glamouria

Päätin laittaa maanantain asukuvat nyt ihan erilliseen postaukseen, kun nuita kuvia tuli laitettua sen verran paljon tuohon Suomenlinnapostaukseen.

Tykkään tälläytymisestä ja koska sitä jaksaa harrastaa niin kamalan harvoin, sattuu minulle hyvin usein sillä tavoin, että kun kerran aloitan, niin menee monesti ihan överiksi. En tosin tiedä miksei arkenakin saisi pukeutua parhaimpiinsa? Ihmisillä vaan tuntuu olevan jokin päähän pinttynyt ajatus siihen, että vain juhliin laittaudutaan. Mikäli laitan vähänkin parempaa päälle, tai teen ponihäntää erikoisemman kampauksen ensimmäinen kysymys minulle tuntuu aina olevan "minne juhliin sä olet menossa?" En mihinkään-vastaustani seuraavat hämmentyneet ja paheksuvat katseet. Ja minä kun ihan luulin, että jokainen saa ihan itse valita mitä päällensä kulloinkin haluaa laittaa. Joissakin vanhoissa elokuvissa parasta ovat juuri ne kaikki loisteliaat asut, joita pidetään huolimatta siitä onko kädessä imurinvarsi, vai viinilasi.

Myönnän, että usein itsellenikin on yksinkertaisesti vain helpompaa rankan viikonlopun jälkeen vetää maanantaiaamuna verkkarit ja t-paita niskaan, kuin viettää aikaa peilin äärellä tuputtelemassa pakkelia naamariin. Sekin on kuitenkin ihan oma valintani, eikä kukaan siitäkään ole tuntunut mieltään pahoittaneen. Eilen tein toisenlaisen valinnan. Saatoin tavoittaa muutaman nyrpeän katseen, mutta ehkä se johtui vain siitä, että oli maanantai.

Maanantain asukokonaisuus toteutettu n. 15€:n yhteishintaan ebaysta + kengät mistä lie. Mitäs tykkäätte?







Kuvista iso kiitos kaverille! <3

Turistina Suomenlinnassa

Käytiin eilen kaverin kanssa Suomenlinnassa leikkimässä turisteja. Meistä kumpikaan ei ollut käynyt siellä niin pitkään aikaan, että oltiin luultavasti enemmän hukassa, kuin varsinaiset turistit, mutta todennäköisesti myös paljon enemmän innoissamme! Varoitankin heti, että tämä postaus sisältää paljon ja vielä vähän enemmän kuvia. 



Yhtään parempaa säätä ei oltais voitu toivoa. Sen sijaan toivottiin, että oltais muistettu aurinkorasva. Yleensä oon läträämässä sen kanssa heti aamusta, mutta nyt kun sitä ois oikeesti tarvittu, niin iski totaaliunohdus.

Oltais haluttu käydä tutkimassa kirkkoa, mutta ilmeni, että se aukeaa vasta keskiviikkona. Mielessä kävi ajatus kirkon portaille leiriytymisestä. "Älkää etuilko, me ollaan jonotettu täällä kaks päivää!" Ei sitten kuitenkaan jääty jonottamaan, vaan siirryttiin lähinurmelle pitämään piknikkiä. Varpuset oli kovempia kerjäämään, kuin koirat. Eivät millään meinanneet uskoa, ettei me niille mitään anneta.



Kaikista jännintä Suomenlinnassa on aika varmasti tunnelit. Oli pakko tunkea sisään jokaisesta mahdollisesta kolosta tutkimaan, mihin mikäkin tunneli johtaa ja löytyykö niistä mahdollisesti jotakin jännittävää. Yhdestä löyty ihan hirveästi vettä ja se näytti muutenkin sen verran kauhuleffan murhapaikalta, ettei me viititty tutkia sitä sen perusteellisemmin. Sitä luolaa pelottavampaa oli todennäköisesti ainoastaan hanhet, joita vaani joka nurkan ja puskan takana.

Valoa tunnelin päässä!

Toiseksi paras juttu Suomenlinnan saarissa on ehdottomasti maisemat. Kiivettiin yhden kallion päälle ihastelemaan maisemia ja nautiskelemaan virvokkeita, nottei nestehukka pääse iskemään.

Katsellaan ohi lipuvaa Ruotsin-laivaa. 
Se on matkalla Tukholmaan 
kannella muitakin, joilla on aikaa





Mulla oli aamulla hirveä kenkäkriisi, koska mekon kanssa eivät lenkkarit sopineet sitten mitenkään. (Toki tyyli ennen kaikkea.) Lopulta viime kesänä lähes puhkikäytetyt kiilakorkoavokkaat hihkuivat päästä viimeiselle matkalleen katselemaan merta ja kuuntelemaan historian havinaa. Eivät ehkä parhaat kengät seikkailuun ja luolissa kiipeilyyn, mutta mikä minä olen toisten viimeistä tahtoa kieltämään.

Vanhuspariskunta viimeisellä matkallaan ♥ 
Viimeisellä levähdyspaikalla ukkonen alkoi jyristä. Taivas ei kuitenkaan näyttänyt sateenmerkkejä, joten ei uskottu, että sieltä taivaalta mitään tulee. Ei, vaikka oltiin luettu varoituksia 4cm:n rakeista ja trombeista ja kaverin äiti oli todennut, että Espoossa pilvet näyttää vähän oudoilta, että kohta sieltä saattaa jotakin sataa. Pötyä! Taivashan oli ihan kirkas, kunnes ei sitten yhtäkkiä enää ollutkaan. Tuli ehkä ihan pikkasen kiire pois sieltä, kun vettä alkoi sataa niskaan.

Oli kyllä ihan mielettömän ihana päivä! Hyvä sää melkein koko päivän, vielä paremmat eväät ja vielä parempi matkakumppani! Kotona olin joskus kahdeksan jälkeen ja voin sanoa, että kyllä väsytti! Kävelyä päivään mahtui n. kahdeksan tunnin verran, joten varpaat on mukulakivikadulla tallustelun jälkeen vähän lytyssä ja rakoilla, mutta oli se kyllä sen arvoistakin. Lisää näitä päiviä, kiitos!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Asuntopostaus: Parveke

Huh hikeä ja hellettä! Alkuviikko meni niin pahassa räkätaudissa, että ääni oli pahimmillaan kokonaan poissa, eikä suusta päässyt pihaustakaan, vaikka kuinka yritti karjua, joten terapiat jäi tältä viikolta väliin. Tukkoisuuden vähän hellitettyä olen loppuviikon yrittänyt tehdä jonkinlaista kevätsiivousta, eli puunata tätä kämppää lattiasta kattoon. 

Ihmiset ihmettelee aina, että miten mulla voi mennä siivoamiseen useampi päivä, mutta se on oikeestaan aika helppoa. Ensinnäkin täällä on niin paljon tavaraa, että jo niiden paikalleen laittamisessa ja järjestelyssä menee oma aikansa. Lisäksi löydän aina jotain kivoja juttuja joita pitää ruveta tutkimaan ja joskus keksin kesken siivouksen alkaa esimerkiksi askartelemaan taulua keittiön seinälle. Lisäksi lattioiden pesemiseen meni ikuisuus, sllä olen pessyt lattioita Tuhkimon tyyliin lattialla kyykkien, koska meidän moppi on laatua tarranauha, eikä siihen mitään pesusientä tartu, kun tarranauhaan on liimautunut puoli koiraa kiinni.

Joka tapauksessa, kun tää kämppä nyt kerrankin on siisti (ainakin viisi minuuttia), tuumailin, että vois laittaa asunnon kunnosta ja sisustuksesta kuvia pitkästä aikaa tännekin. Nottei yhteen postaukseen kasaantuisi montaa kymmentä kuvaa, päätin tehdä jokaiselle huoneelle oman postauksen. Tässä siis ensimmäisenä esittelyssä meidän parveke.






torstai 15. toukokuuta 2014

eBay is a girl's best friend!

Kuulkaas tytöt (ja pojat) se on kesä nyt! Ensimmäiset pääskyset on nähty pesän rakennuspuuhissa ja lämpöäkin oli tänään sen verran, että parvekkeella saattoi nauttia arskaa. Alkaneen kesän kunniaksi fiilistelin vetämällä farkkushortsit ja vastikään ebaysta huimalla 2€:lla huudetun topin niskaan ja hengailin puolet päivästä partsilla.

Oon haalinut ebaysta myös pari kesämekkoa jälleen kerran periaatteella "koska halvalla sai", mutta ne ei oo valitettavasti vielä löytäneet perille asti. Mulla on kyllä muutenkin just oikeet kriteerit vaatteiden hankinnassa. "Hei tää muuten sopis mun kenkiin, pakko ostaa!" Mitens muut? Ostatteko te vaatteita vain oikeaan tarpeeseen, vai keksittekö minun tavoin tekosyitä, koska jokin ylihinnoiteltu rätti nyt vain sattuu olemaan niin ihana, että se on pakko saada?




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...