Blogiviikko: Lapsuus-lauantai

HUOM! Tämä on ajoitettu postaus!

Ensimmäiset muistomme ovat yleensä ajalta jolloin olimme 3-4 vuotiaita. Itse en kykene muistamaan juuri mitään varhaislapsuudestani ja suurin osa niistä pienistä välähdyksistä joita muistan, ovat negatiivisia ja ikäviä. En tiedä miksi on niin helpomp muistaa ikäviä, kuin mukavia asioita. Se on melko surullista.

"Kirja minusta" tietää kuitenkin mm. kertoa, että olin syntyessäni 48cm ja 2,970kg kokoinen toukka. Vauvana olen ollut oikea pikku ahmatti, sittemmin en niinkään. Olen ollut kova syömään kalaa ja ilmeisesti ihan kyllästymiseen asti, koska nykyään jo pelkkä kalan haju saa aikaan oksennusrefleksin.

Kirja kehuu minun käyttäytyneen ihanasti ja olleen OIKEA MALLI LAPSI. Ettäs tiedätte. Ensimmäiset sanani olivat tärkeitä: "kakka" ja "otan". Ensimmäinen lauseeni taas "kato vähä." Salee oppinu iskältä, koska sen suusta kuuluu aika usein semmosia lauseita, kuin "kato vähän etees" ja "kato vähän mitä teet" jne.

1-2 vuotiaana mun lempipuuhiin on kuulunut tiskaaminen. Kuka olis uskonu? 2-3 vuotiaana leipominen ja 3-4 vuotiaana kauppojen leivososastolla kierteleminen. Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaset, tai jotain. Kirja tietää myös kertoa, että kaunein nukkeni on ollut "Piia nukke, joka pissaa". Ei mitään muistikuvaa ko. tyypistä.

Muuta kirja ei osaa kertoa. Tiedänkin lapsuudestani lähinnä sen, mitä muut ovat minulle kertoneet ja mitä olen nähnyt valokuvista. Tiedän, että kuvissa olen minä, mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä ennen kuvan ottoa, tai sen jälkeen on tapahtunut. 

Sen kuitenkin tiedän varmasti, että tuo possu on yhä olemassa! Jasu nimittäin pelkää sitä.

Esikoulusta muistan vain pari asiaa. Sen, että yhtenä perjantaina istuin puolipukeissa naulakoilla tietämättä mitä tehdä, koska minulla oli jo tuolloin tarve miellyttää muita. Päiväkodin tädit halusivat, että menen päiväunille, vanhemmat taas olivat käskeneet pukea valmiiksi, koska oli kiire mökille. Sain moitteet sekä tarhatädiltä, että vanhemmilta. Toinen muisto on se, kun kaveri otti hatkat ja karkasi kotiin puolet päiväkodin henkilökunnasta ja lapsista kintereillään.

Äiti hösötti aina. Aina se oli rätti kädessä pyyhkimässä pöytiä, tai pesemässä pyykkiä, tai keräämässä likasia astioita. Lauantaisin oli siivouspäivä. Aamulla katottiin lastenohjelmia ja sen jälkeen tehtiin iskän kanssa jotain kivaa. Niinku mentiin ostamaan karkkia kaupasta, tai käytiin kirppiksellä, joskus lähettiin korkeesaareen, tai huvipuistoon. Joskus oli sellanen sisähuvipuisto. Jostain syystä yhdistän sen keravalle, mutten yhtään tiedä miksi. En muista puiston nimeä, enkä yhtään mitä siellä oli, mutta aika jännä paikka se tais olla.

Mummilla olo oli kuitenkin aina parasta. Siellä ei tarvinnu syödä mitään mikä ei maistunu. Siellä sai leipoa herkkuja ja heittää koko paskan roskiin, jos ei eka annos onnistunu. Siellä sai heitellä pullataikinaa pitkin rappukäytäviä ja lähetellä kirjeitä naapurin sedälle, kiljua kilpaa ja katsoa ohjelmia mitä kotona ei saanut. Mummi opetti meidän käärimään sätkiä ja myöhemmällä iällä ryyppäämään tyylikkäästi.

Alla olevassa kuvassa olen kuulemma 4-vuotias, mikäli kuvan takana oleviin tietoihin on luottaminen. Oisko peräti synttärit, kun sitä ollaan niin nättinä?


Alla olevan kuvan purkkivuoresta päätellen ollaan iskän ja koikun kanssa kolmisin kotona. Katseesta vois päätellä, että koitan miettiä miten voin parhaiten jättää sapuskat kesken ja poistua pöydästä. Paras keino ois ollu nakata ne koiralle kuten teen tätä nykyä, mutten tiedä oonko ollu niin fiksu muksu.


Joskus sitä vain tuli nukahdettua kesken aterian. Kerrassaan hurmaavaa. Ei oo kyllä paljon meininki muuttunu. Aamiainenkin on sama.




Tässä ainakin ollaan ihan saletisti iskän kans kahestaan. Tän voi päätellä kahdesta asiasta. Tosta sotkun määrästä ja astianpesukoneesta. Paras aika hommata astianpesukone on nimittäin silloin, kun pitäis ite ruveta tiskaamaan. Melko ovelaa. En oo ihan saletisti varma onko sisko tässä kohtaa jo tupsahtanut maailmaan, vai vasta tupsahtamaisillaan. (Siskoa nimitin muuten Muumi Mintuksi.) Ton sotkemisen taidon oon periny isältäni. Ei epäilystäkään.


Lapsena kaikki kesät vietettiin mökillä. Olin vissiin aika kova kalamies. Kalareissulle otettiin aina evääks naksuja ja limpparia. Paljon parempi diili oli kökkiä veneessä syömässä herkkuja, kuin  mökissä kattomassa kun äiti siivoaa, tai nukkuu. En tiiä kiinnostiko se itse kalastaminen ihan hirveesti. Siinä vaiheessa, kun kyllästyin rupesin laulaa lurittelemaan. Jostain syystä iskä halus siinä vaiheessa yleensä palata mökille. En tajua miksi.

Kouluikäisenä keksittiin vähän lisää lauluja. Yks meni jotenkin niin, että:

"mummi maistoi mansikkaa, 
vaari maistoi mustikkaa, 
Asmo lihapiirakkaa 
ja Eikka sormiaan!"

 Selkee hittikappale.



Hirveen innokkaita piparintekijöitä tässä. Ilmankos musta ei koskaan tullu leipuria.

Kiintymykseni materiaan alkoi jo lapsena. Kaikki jäätelöannokset, piparit, kakut, you name it piti kuvata ennen, kuin ne pystyi syömään. Jonkinlainen muisto piti säilyttää. Olen ilmeisesti ollut myös sitä mieltä, että leluillakin on tunteet. Ei riittänyt, että nappaa yhden lelun kainaloon lastenohjelmia katsoessaan, vaan KAIKKIEN oli päästävä telkun ääreen, ettei kellekään tule paha mieli.

Mulla on epämääränen tunne, että tässä saattaa olla joulu, mutten voi mennä takuuseen. Eikä mitään hajua, miksi nuken kasvot on peitetty. Eikö se halunnut kuvaan, vai suojasinko sen silmiä salamalta? Ei voi tietää.


Korkeasaaressa parasta oli riikinkukot ja nalletikkarit. Ei lisättävää.

Kommentit

  1. Hei tossa viimeisessä kuvassa sulla ja nukella on noi samat yöpaidat, mullakin oli samanlaisia! Paitsi mulla oli ainaki joku Ariel ja toista en muista.. Hih mutta kivoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin joskus oli samallainen yömekko itselläni ja nukellani :)

      Poista
    2. Jetta, oon vähän kade Ariel yöpaidasta! :D Kiitos! :)

      Tyttö: Kiva. :)

      Poista
  2. Ihanuudessaan suloinen teksti! :D Ihanaa kun oli niin paljon söpöjä kuviakin mukana :D Itsekin kyllä huomannut että helpompi muistaa niitä huonoja muistoja kuin hyviä, jännä juttu :/ Ihania yksityiskohtaisia muistoja tekstissä! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kovasti kehuista! ^^ Niinpä, ärsyttävää! Ymmärrän, että huonoja asioita on hyvä muistaa, jotta oppis niistä tapahtumista ehkä jotain, mutta ois silti kivempi ja ihan yhtä tärkeetä muistaa yhtälailla kivoja juttuja, jotta jaksais pysyä positiivisena! :D

      Poista
  3. Mä luulin kanssa pienenä, että leluilla on tunteet ja niiden elävän yöaikaan eli kaikki lelut liikkuivat ja elivät omaa elämäänsä öisin, mutta heti auringon noustessa jähmettyi ja palasi kaappeihin sekä hyllyihin. Mä en tiedä mistä tää tuli, mut välillä mietin kaupassakin, et miettiiköhän toi tuote miksen osta sitä, haha liian vilkas mielikuvitus varmaan mulla. :D Lapsena tuli kyllä myös kalasteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just näin mäkin oon aatellu! :D Sit vielä kuulin jonkun kauhutarinan jostain tappajanukesta, enkä uskaltanu enää nukkua, jos huoneessa oli nukkeja. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit