tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kannattaako tunnustaa jos pettää?

Eksyn aina toisinaan Cosmopolitanin keskustelupalstalle, jossa naiset valittavat milloin mistäkin ihmissuhdeongelmastaan. On niin hirveän kivaa ja helppoa jaella neuvoja muille ja olla sitten itse noudattamatta niitä. Välillä, kun niitä postauksia lukee, tuntuu, että me naiset ollaan ihan idiootteja.

Esimerkiksi yksi tyyppi oli löytänyt pariskunnan yhteisestä asunnosta vieraat pikkuhousut ja sängystä väärän värisiä hiuksia, muttei silti halunnut uskoa miehen pettävän. No ei tietenkään. Eihän kukaan halua uskoa sellaista, mutta tuskin niitä alusvaatteita nyt ihan itsekseen taivaastakaan tipahtelee. HERÄTYS NAINEN! 

Se, että mies (tai nainen) on pettänyt, valehdellut ja jättänyt kertomasta asiasta kertoo paitsi sen, että ihminen on epärehellinen, myös sen ettei hän todennäköisesti oikeasti edes pidä kumppanistaan. Kuka nyt haluaisi tahallaan loukata rakastamaansa ihmistä? 

On toki jokaisen oma asia haluaako pettämisen hyväksyä, tai antaa anteeksi, mutta selvän asian kieltäminen on silkkaa itsepetosta. Toinen asia mihin naiset usein sortuvat on itsensä syyttely. Ei ole olemassa mitään, mikä oikeuttaisi pettämiseen, eikä pettäminen ole kenenkään muun, kuin pettäjän syy. Ikinä. Pettämistä ei yksinkertaisesti voi puolustella mitenkään. On ihan turha uskoa kumppaninsa "se oli vahinko"- selityksiin. Ei kukaan harrasta seksiä vahingossa. Hups! Liukastuin ja kaaduin seksisuhteeseen! Vielä pahempi, jos mies väittää, ettei tiedä miksi teki niin. Oikeasti. Kuka haluaa olla miehen kanssa, joka ei tiedä miksi tekee asioita? Joku tolkku tässäkin hommassa on oltava. 

Miehille tiedoksi, jos haluat perustaa haaremin, muuta lähi-itään. 

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tulkoon kesä rietas ja kivuton


Tänään oli pitkästä aikaa taas käynti psykiatrin luona. Vähän taas jänskätti mennä sinne, kun ei ikinä oikein tiedä millanen käynti milloinkin on luvassa. Paitsi tietenkin BDI-kyselyn osalta, koska se pitää täyttää JOKA kerta. Ne jotka väittää, ettei kotona makaaminen ja sairaslomailu masennuksen takia auta mitään saattaa nyt vähän pettyä, sillä mun pisteet on saikun aikana laskeneet huimasta 56 pisteestä 40 pisteeseen! 40 pistettäkin on toki paljon, mutta selvästi jotain edistystä on tapahtunut ja kyllähän sen huomaa. Entisten 12 tunnin yöunien sijaan nukun 8-9 tuntia, jaksan tehdä juttuja, nähdä kavereita, kiinnostua oikeasti muidenkin asiosta ja ehkä oleellisinta: HYMYILLÄ ja ehkä vähän nauraakin välillä.

Cymbaltalla jatketaan 40mg:n päiväannoksella. Univaikeuksiin en viittinyt pyytää mitään, koska sairaslomalla ei ole niin justiinsa, jos joutuu ne päikkärit ottamaan yöunien jäätyä katkonaiseksi. Toki olis varmasti parempi nukkua se pitempi pätkä kerralla, mutten halua napsia yhtään ylimääräsiä nappeja, jos ei ole ihan pakko.

Todettiin, että koska oon jo pelkästään pelkkien terapiapäivienkin jälkeen ihan naatti, en todellakaan ole valmis vielä mihinkään normi työelämään. Sairaslomaa jatkettiin elokuun loppuun, joten saan nyt "kesälomailla" ihan rauhassa. Toivon hartaasti, että syksyllä jaksan taas tehdä töitä ja mieluiten niin, etten ole joulun jälkeen taas samassa pisteessä, kuin olin tämän vuoden alussa.

Huomenna terapiaa ja keskiviikkona haupan kanssa mökkeilemään. Tullaan vasta sunnuntaina takasin, joten voipi olla blogin puolella taas vähän hiljasempaa.

Aivan ihanaa kevätpäivää teille kaikille! ♥

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

On se laiskallakkii kiire lauantaina


Mun piti eilen siivota, pakata mökkikamppeita ja mennä Heurekan aikuisten iltaan. En tehnyt niistä mitään, koska koiran lekurireissun jälkeen oltiin molemmat ihan rättipoikki. (Melvetissä oli paikalla meidän tulohetkellä varmaan parikymmentä kultsia ja kaikki muut osas käyttäytyä paitsi mun adhd lapsi, joka ois vaa halunnu leikkiä kaikkien kans. Yhtään ei hävettäny.) Sitten aattelin, että otan päikkärit ja kattelen illalla Grimmiä, mutta sekin suunnitelma meni penkin alle, kun kaveri sai mut houkuteltua terdelle, mun vastusteluista huolimatta. Keskusteluhan meni siis jotakuinkin näin:

Kaveri: Jos lähetää terdelle ni haluutko tulla mukaan?
Minä: Joo, kai mä voin.

Kello oli lähemmäs seittemää, kun pääsin keskustaan. Mikä aika seki muka on terdeillä? Kesällä varmasti vielä ihan hyvä, mutta nyt on kylmä. Kylmässä kylmää juotavaa. Hullun hommaa, mutta ei kai me ihan normaaleja ollakaan. Ehittiin ottaa yhet ennen kuin aurinko oli jo kadonnut leffateatterin taakse ja siirryttiin Primulaan.

Vasta tavanneen pariskunnan kanssa on aina yhtä kivaa olla liikenteessä. Varsinkin kun on itse selvinpäin ja meikäläinenhän oli koko illan limulinjalla. Siinähän ei tunnetusti tule yhtään ulkopuolinen olo kun toiset ällösöpöilee. Ei sillä, että olisin mitenkään kade. M teki hommia ravintolan puolella ja meinasin karata sitä moikkaamaan, mutten kehdannu mennä häiritsemään sen töitä, kun se ei oikein diggaile siitä, että sen työntekoa häiritään. M kyllä teki myöhemmin selväksi, että olis pitäny, kerta sinne asti ollaan tultu. Miehet, ota niistä nyt selvää.

Yksi vanha naapuri ja ala-asteelta tuttu luokkatoveri liittyi seuraamme, niin että voitiin yhessä olla ulkopuolisia, kun pariskunta pussaili. Oma vika, itepähän paritin ne. (Miten musta tuntuu, että kuulostan nyt jotenkin katkeralta? Oon siis ihan oikeesti onnellinen niiden puolesta.) 

Pojilla oli joku tarve räplätä mun puhelinta. Tää toinen sankari halus mun numeron ja päätti teksata itelleen mun puhelimella ja vielä vastata siihen. Nyt mun luurista löytyy vähintäänkin epäilyttävä viestiketju.


Ihan mukava ja erilainen lauantai-ilta, ei siinä. Ihanaa herätä ilman krapulaa. Päänsärkyä en valitettavasti päässyt silti välttämään. Tänään lupaan siivota. Ainakin vähän.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Nainen toivoisi miehen tietävän...

Törmäsin MTV:n sivuilla "TOP 50: Mies, kunpa tietäisit tämän naisista!"-listaan. En oikein allekirjoittanut kaikkea siinä sanottua, joten tässä omat mielipiteeni kyseisistä väitteistä. Yliviivasin kohdat, joita en allekirjoita lainkaan.


1. "Rakastan sinua" -lausahdusta ei lasketa ennen seksiä, seksin aikana, tai seksin jälkeen.- Lausahdus ei ole uskottavaa myöskään tiuskaistuna, eikä toimi anteeksipyyntönä missään tilanteissa. Älä myöskään toistele rakkauden tunnustuksia jatkuvasti, tai ne menettävät merkityksensä. Sano rakastavasi vain jos TODELLA tarkoitat sitä.

2. Oikeat miehet eivät aja automaattivaihteilla.
- Mitä väliä kunhan saan kyydin!

3. Lähden ovet paukkuen pois elämästäsi, jos valehtelet.
- Tämä on suoraan verrannollinen valheen suuruuteen. Se, että väitit vieväsi roskat - etkä vienyt - tuskin kaataa kenenkään maailmaa. Toisaalta jos sinun on valehdeltava näinkin vähäpätöisestä asiasta, mistä muusta mahdat valehdella?

4. Kuukautiseni ovat myöhässä päivän, tai kaksi. Olen lähes varma, että olen raskaana ja olen hätää kärsimässä, vaikka minulla ei olisi edes syytä, tai aihetta epäillä odottavani lasta.
- Näin on näreet. Ellen pelkää olevani raskaana on minulla saletisti vähintäänkin syöpä, tai jokin muu kuoleman tauti.

5. Rakastan sitä, kun halaat minua takaapäin ja kuiskuttelet korvaani.
- Totta. Tätä tapahtuu kuitenkin hyvässä lykyssä ehkä kaksi kertaa elämässä, eli aaaivan liian harvoin. Nyt vähän tsemppausta!

6. "Ihan hyvältä" tai "Kivalta" ei ole koskaan oikea vastaus, kun kysyn miltä näytän.
- "Ihan - mitä tahansa" ei ole koskaan oikea vastaus. Ihan = täyttä paskaa.

7. Kun fantasioin, fantasioin suurimmaksi osaksi sinusta, en Johnny Deppistä.
- Turha ylpeillä. Tämä johtuu vain siitä tosiseikasta, että Johnny on minulle liian vanha. Vitsi, vitsi.

8. Pelkään kuollakseni muuttuvani ajan myötä omaksi äidikseni, vaikka ihailen häntä.
- Ei siis todellakaan pidä paikkaansa.

9. Innostun, pakahdun ja kiihotun, kun huomaan sinun lähettäneen minulle sähköpostia. 
- Ehkä, jos näin joskus tapahtuisi. Huomion osoitukset ovat aina kivoja.

10. Oletan ja odotan sinun soittavan minulle. 
- Mikään ei ole inhottavampaa, kuin epätietoisuus, odottelu ja siitä johtuva puhelinkompleksi. "Onkohan tää puhelin rikki, kun se ei soi...?"

11. Vain rokkitähdet saavat käyttää nahkahousuja.
- Mieluiten eivät hekään.

12. Pelkään menettäväni itsenäisyyteni.

13. Annan sinulle anteeksi enemmän kuin minun pitäisi. 
- NIIIIIIN TOTTA ja niin väärin. Jännää, että itse niitä samoja asioita ei kuitenkaan saisi anteeksi.

14. Suuseksi on salainen aseeni, enkä pelkää käyttää sitä.

15. Teit jotain kamalaa. Vaikutan olevan sinut sen kanssa. Todellisuudessa en ole.
- Totta. Voin vihoitella samasta asiasta vuosikausia toisen siitä tietämättä, jos hän ei ole onnistunut vakuuttamaan minua anteeksipyynnöillään ja ole vilpittömästi pahoillaan.

16. Jos en harrasta kanssasi seksiä tänään, a) tunnen oloni valaaksi, lihavaksi tai epäviehättäväksi b) en tunne välillämme yhteyttä c) kiristän sinua.
- Arvaappa mistä johtuu.

17. Kenkäsi viestittävät oletko muotitietoinen vai et.
- Kuka tämän on keksinyt...?

18. Kun vertaan omaa vetelää, pöhöttynyttä masuani kengurun vatsapussiin, älä sano mitään.

19. Rakastan sitä kun mies järjestää joskus fiinit pukeudu-hienosti-treffit ja improvisoidut yhteiset viikonloppureissut ja on ostanut lempikarkkejani etukäteen kun menemme elokuviin.
- Järjestävätkö jotkut miehet oikeasti tällaisia? Mistä sellaisia miehiä löytää? Mulle yksi sellainen kiitos heti nyt!

20. Näytät seksikkäältä hyvin istuvassa hupparissa. 
- Puku on seksikäs. Kauluspaita on seksikäs. Huppari EI ole seksikäs missään tilanteessa, paitsi ehkä makuuhuoneen lattialla.

21. Älä vaan ikinä kerro minulle, mitä minun pitäisi tehdä.
- Musta ois kyllä joskus ihan kivakin, että joku kertois mitä tehdä silloin, kun itse ei osaa, eikä tiedä.

22. Jos tulen yökylään, olet minulle velkaa aamiaisen.
- Voiko niitä vaatia takautuvasti?

23. Rintani kaipaavat kieleltäsi huomiota. Älä pelkää nuolla tai näykkiä.

24. Jos pyydät minua ulos rohkeasti suoraan, suostun.
- Ai vaikka kyseessä olis känninen kaljupää? Ei onnistu. Tämä siis riippuu täysin kysyjästä. Tottahan toki jokainen suostuisi lähtemään ulos unelmiensa prinssin kanssa, vaikkei tämä sitä pyytäisikään.

25. Olen otettu, kun kysyt minulta neuvoa.
- KYLLÄ! On Olisi mukavaa huomata, että mielipiteeni kiinnostavat sinua.

26. Minuun ei tee vaikutusta mies, joka ei ota ohjia omiin käsiinsä.
- Oikein taas. Vässykät eivät kiinnosta ketään.

27. Epäröidessäsi valitse sellainen paita, mikä sopii yhteen silmienvärisi kanssa. 
- Jos epäröit, valitse musta. Se sopii kaiken kanssa.

28. Haluaisin olla Madonna.
- Voisin haluta olla joku muu kuin minä, mutta miksi ihmeessä haluaisin olla Madonna?

29. Naiset saavat herkästi virstatietulehduksen, joten pese kätesi.
- Mitä teet ennen kuin kosket naiseen? PESET KÄDET! Aina. Ei poikkeuksia.

30. Olen taivaissa, kun pidät kiinni kädestäni.

31. Olet seksikäs kun..: ajat partaasi, korjaat tavaroita, pidät valkoista t-paitaa ja farkkuja, ajat autoa, pitelet vauvaa.
- Ellei seksikäs, niin äärimmäisen rakastettava ainakin.

32. Minun täytyy kuulla suustasi, mitä tunnet minua kohtaan. Usein. Kerro heti.
- Naiset eivät (valitettavasti) osaa lukea ajatuksia sen enempää, kuin miehetkään.
33. Älä pelkää yllättää minua lahjoilla.
- Lahjoja ei voi koskaan saada liikaa.

34. Haluan olla parasta mitä sinulle on koskaan tapahtunut – ja toivon sinun huomaavan sen itsekin!

35. Jos en tunne oloani rakastetuksi, katseeni alkaa harhailla.

36. Entisistä tyttö- ja poikaystävistä keskusteleminen pitää välttää kokonaan. Piste.
- En allekirjoita. Haluan tietää kaiken. Miten (tapasitte), missä, milloin, miksi (erositte)? Okei, oikeasti riittää tieto siitä ovatko entiset uhka, vai harmittomia.

37. Pidän siitä, kun kerrot mitä ajattelet, vaikket itsekään saisi tolkkua omista ajatuksistasi.
- Puhukaa miehet, puhukaa!

38. Vuosipäivien juhliminen (ja etenkin muistaminen) on tärkeää.
- Muista, tai kärsi.

39. Rakastan sitä, kun olet seksikkään hikinen. 
- No... Kunhan et haise hieltä.

40. Jos suunnittelet minulle lahjaa, kysy neuvoja tyttökavereiltamme. Älä osta sikaa säkissä.
- Neuvoa ei tarvitse kysyä, mutta osta possu, älä sikaa.

41. Hienoa naista tulisi aina tervehtiä suukoin. 
- Onneksesi en ole hieno nainen, mutta en silti pistä suukottelua pahakseni.

42. Pidän aikuisviihteestä. 
- Boooring...

43. Sinulla ei ole oikeutta haukkua tai solvata perheenjäseniäni, vaikka itse olisin joskus heistä pahan sanan sanonut.
- Näin on. Se on minun yksinoikeuteni.

44. Jopa kiltit tytöt pitävät tuhmien puhumisesta julkisesti, vaikka sinulle hyssyttelevätkin.

45. Se on pettämistä, jos teet toisen naisen kanssa jotain mitä et haluaisi minun näkevän, kuulevan tai lukevan.
- Tätä ei voi korostaa liiaksi.

46. Tiedoksi: Mieluummin jätät minut, kuin petät minua

47. Jos itken, älä sano lässyttävällä äänellä: "Kaikki järjestyy." 
- Paitsi jos itse järjestät asiat, jota rohkenen epäillä.

48. En pidä siitä miten äänensävysi muuttuu, jos soitan sinulle kun olet kavereittesi kanssa.
- Aikuinen mies. Lopeta se esittäminen!!!

49. Muistan kaiken – pienetkin yksityiskohdat, kuten joululahjat, ilkeät tekstiviestit, rakastuneet katseet – suhteestamme.
- Näin on. Jokainen tekemisesi joko nostaa, tai laskee arvoasi, joten mietippä kahdesti.

50. Sinun tulisi tietää tämä kaikki (ja lisää) ilman, että kerron sinulle.
- Miehiltä ei pidä odottaa liikoja.

Nainen! Mitkä kohdat pitivät mielestäsi paikkansa ja mitkä olivat täysin huuhaata? Kommentoi!

Pää(n)si(s)äinen - GAME OVER - Sukkasunnuntai

Meidän oma pääsiäispupu ♥

Sunnuntaina oli hiljasta, kuten sunnuntaisin yleensäkin. Meikäläinen oli ihan ryytynyt. Samoin koira. Vähän se jakso iskän kanssa veneillä ja kiusata sorsia, jotka ei jostain syystä halunneet leikkiä sen kanssa. Muuten vaakkujat olivatkin sen verran kesyyntyneitä, että marssivat keskellä pihaa vaatimassa ruokaa.


On toi mökkielämä kyllä raskasta. Yleensähän maalle kai mennään rentoutumaan, että jaksaa taas arkena, mutta ei meillä. Mökkiviikonlopun jälkeen tarvitsee vähintään puoli viikkoa lepoa ja palautumista, ennen kuin jaksaa yhtään mitään. Jasu ehtii varmaan palautua just ja just edelliestä reissusta, ennen kuin ens tiistaina mennään taas takasin. Reppana on nukkunu viimiset kolme päivää ja meikäläiselläkin on veto aika vähissä.

Sunnuntaina pidin Nymfit maratonin ja katoin kaheksan jaksoa putkeen. Paska sarja ja silti sitä on ihan pakko tuijottaa, koska kuvittelee sen paranevan jossain vaiheessa. No ei parantunu. Ideahan siinä sarjassa on hirveen hyvä, mutta toteutus pissii ja pahasti. 

Ps. Kenen neropatin idea oli muuttaa Kaisaniemen metroaseman nimi Helsingin yliopistoksi!? Kysynpähän vaan, että MIKSI!?

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pää(n)si(s)äinen Round 3 - Lankalauantai

Lauantaiaamuna heräsin ensimmäistä kertaa samaan aikaan auringon kanssa. Vessaan kömytessä mietin, että pitäskö hakea sisältä kamera ja napata auringonnoususta parit kuvat, mutta oli sen verran kylmä, että päädyin vaan takaisin peiton alle. Kasin-ysin maissa heräsin uudestaan, eikä uni enää tullut, joten lähettiin Jasun kanssa kahestaan aamulenkille. Jätkä ei malttanut odotella omaa aamupalaansa vaan kävi ahmimassa linnuille jätetyt leivän muruset.



Iskä heräs seuraavana ja käytiin kattelemassa oisko pöllöpöntöissä asukkeja, mut ei ollu ketään kotona. Eipä kauheesti näkyny muitakaan lintuja, vaik hirvee sirkutus kuulu ympäri mettiä. Jaskis teki puuhommia ja otti mutakylpyjä. Meiän oli alun perin tarkotus lähteä lauantaina kotio, mutta kun serkkukin päätti jäädä sen kuskin ruvetassa ryyppäämään heti aamusta, ei mekään viititty vielä lähteä kotiin.







Kyläkaupasta ylihinnoteltua karkkia, lisää evästä ja ei kun uuteen nousuun! Kännissä on myös aina hirveen hyvä ruveta leikkaamaan tukkaa. Parin tupsun jälkeen ideasta onneksi luovuttiin ja ähdettiin sen sijaan taas kylille - tällä kertaa autokyydillä. Kyllähän yheksän ihmistä mahtuu yhteen Volvoon ihan hyvin! Takakontista oli kaikenlisäksi oikein hyvät maisemat.




Kolmatta iltaa karaokea räkäsellä ja käheällä kurkulla. Tais mennä taas enempi huutamisen puolelle, mutta who cares! Meikäläinen uskaltautui vetämään väärinpäin lentävät linnut ja Kaija Koon Vapaan, vaikka normisti välttelen sooloilua viimeiseen asti. Tytöt biisi omistettiin Pääjärven naisväelle. Paria artistia piti muitten vähän pussata ennen kuin alkoi laulu kulkemaan.

Paluumatkalla osa ois halunnut poiketa Eikalla (= isän edesmennyt eno). Tuli melkein surku. Ei siks, että ois sinne haluttu, vaan siks, ettei sinne voinu mennä vaikka ois halunnutkin.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pää(n)si(s)äinen Round 2 - Pitkä perjantai

Päivä kaks ja eilisen teeren poika. Samalla meikillä ja tukalla mennään tämäkin päivä.

Torstain pirpalot olivat siis loppuneet viimeistenkin osalta kuudelta aamulla. Ilmeisesti lappalaiset eivät kuitenkaan nuku ikinä, koska yks sellanen koputteli vaunun ikkunaa jo kahdeksalta aamulla. En edes osannut siinä vaiheessa ihmetellä miten se oli jo (vai vielä?) hereillä, koska se mikä oli oikeasti hämmentävää oli se, että kuulosti kun se olis ollut ihan selvin päin! 

Jostain syystä ihmiset ei oikein ilahtuneet aikaisesta vieraasta, mutta sen siitä saa, kun laittaa mökkitien päähän opasteen kellon ympäri toimivasta täyshoidosta.



Päivä alkoi suklaamunilla ja lonkerolla. Päätettiin olla kerrankin reippaita ja tehdä aamupäivästä kyläkierros. Näinpä me sitten reippailtiin mehtän poikki sukuloimaan. Serkun koira meinas ottaa matkalla ritolat, mutta muuten se mettäreitti oli ihan jees. Onneks oli kuitenkin oppaita mukana, koska itehän oisin hukannu itteni samantien.





Matkalla silmiimme osui myös merkillinen karvamato. Mikäli joku tietää minkä otuksen toukka tämä on, niin kertokaa! Varteenotettavimmat vaihtoehdot tähän mennessä ovat olleet kyyn toukka, tai hiekkaneekerin toukka. Lieneekö kuitenkaan kumpikaan edellä mainituista.

Palailtiin omalle möksälle ottamaan vähän huikopalaa ja päikkäreitä. Maisteltiin myös tyttöjen suklaamunan nestemäistä versiota suloisesta taskumatista. Rohkeimmat kävivät saunassa ja hulluimmat uimassa. 





Ilta jatkui Tuubilla ja visaisilla kysymyksillä. Oli taas pakko soittaa nollakakkoseen.
"Mitä se Leevi and the Leavingsin Leavings tarkottaa?" Hirveesti yrittivät tyrkyttää bändin historiaa, mutta vastausta kysymykseen ne eivät tienneet.
"No entä onks Heinix just siks, vai miks just siks Heinix?" Eivät ne osanneet auttaa. Taaskaan!
"Mainostatte teidän palvelua et tiedätte kaiken, mut ette taidakaan tietää ihan kaikkea!"

Pätemisen ilo on paras ilo. Tyydyttiin syömään likkojen kanssa pääsiäismunia sillä aikaa, kun iltapalalla tarjotun juuston palaset lenteli herrojen toimesta pitkin tupaa.




Illan artisti veti meille yksityiskeikan joka sisälsi yhden biisin. Lämppärinä sillä oli tyyppi, joka käski soittaa pelkkää c:tä ja keksi laulunsanat lennosta. Biisin lopussa se ilmotti kitaristille, että muuten vedit hyvin, mutta kolmas säkeistö meni väärin. Outs!

"Lämppäri" oli kova kertomaan tarinoita. Se jauho varmaan vartin verran varpaista. "Sitten sä laskit sun varpaat ja huomasit, että niitä olikin kuus, kun piti olla viis! Ja sitten sä laskit ne uudestaan ja niitä olikin neljä!" Kai silläkin tarinalla oli joku tärkeä opetus. En vaan saanu ihan kiinni, että mikä. Toisaalta samanen tyyppi ilmotti, että "Jos mul olis tollanen nainen ni veisin sen kotiin ja pistäisin piiloon!" Sai loppuillan visusti varoa, ettei vaan tule lukituksi kellariin. Hauska miäs.


Karaokepartyt part 2. Karaoket jatkui siitä mihin aamulla jäätiin. Mikit ei jostain syystä pelanneet yhtä hyvin, kuin edellisellä kerralla. Välillä kuulu hyvin ja välillä ei sitten ollenkaan. Liekö ottaneet osumaa, taikka laulajat ei vaan huutaneet tällä kertaa tarpeeksi kovaa. Tiedä häntä.

Jaskis sammu ekana ja muutkin aika aikaste. Kahen-kolmen maissa oltiin kaikki jo unten mailla.



Pää(n)si(s)äinen Round 1 - Kiirastorstai

Torstaina lähdettiin viettämään maalle pääsiäistä, joka myös juhannuksen kenraaliharjoituksena tunnetaan. Kolmen päivän ryyppyputkessa saattaa nimittäin heikompia alkaa helposti heikottaa, joten kisakuntoa on hyvä testata näin etukäteen. Torstai on myös niillä main tunnetusti se kovin bilepäivä. Matka taittui mukavasti siideriä maistellessa. Mitä nyt vähän ajettin vahingossa vika suuntaan. Ei me siis mitenkään eksytty, yks kappale vaan varasti kaiken huomion.





Perille päästyämme ei mennyt aikaakaan, kun seuraan liittyi muuan Lappalainen koirineen. Oma haukkukin pysy kuivana ehkä sen viitisen minuuttia ennen kuin se oli jo kahlaamassa kalmansuon mutalätäkössä ja haisi sen mukaiselta.


Illan ohjelmaan kuului pääsiäismunia, juominkia ja karaokea. Perus meininkiä siispä. Kummasti kaikki puheli lapinmurteella. Ei toki mitenkään vittuillakseen, (eipä) murre oli vaan niin tarttuva, että jäi päälle. Biisehinkin tuli kivasti ihan uutta särmää, kun ne lallatti menemään lappalaisittain. 


"Jos othaa vithusta kaihken pois ei jää mithään!"
Karaokeiltama päättyi kovimpien juhlioiden osalta kuudelta aamulla, kun oli ensin tanssahdeltu ruokapöydällä ja saatu toinen mikrofoneista räjäyttämään sisälmykset pihalle. Varsin onnistunut ilta, kun kukhaan ei othanut turphaansa, eivätkä puukot heiluneet.
  
Nunnuka-nunnuka-lai-lai ja sitä rataa.

Blogiviikko: Seka-sunnuntai

Ajatuksia blogiviikosta

Osallistuin blogiviikkoon alunperin siksi, ettei päässäni kerta kaikkiaan pyörinyt yhtään postausideaa ja nyt niitä tarjoiltiin oikein hopeatarjottimelta. Blogiviikko takasi myös sen, että postaus tahti pysyi tasaisena ja blogia tuli päivitettyä kerran päivässä, joskin loppuviikosta ajastuksen avustuksella. Se mitä en osannut arvata, oli se, että pääsin vähän paremmin tutustumaan (jos niin voidaan sanoa) tarkemmin moneen ihanaan mukana olleeseen bloggaajaan! Ilman blogiviikkoa nuo ihastuttavat persoonat olisivat saattaneet jäädä minulta vallan huomaamatta. Aion ehdottomasti olla mukana, jos tällaisia järjestetään joskus myöhemminkin.

Kiitos kaikille mukana olleille! ♥

Ajatuksia mukana olleista blogeista ja bloggaajista



Henna, vuosimallia 94. Valmistui syksyllä 2013 artesaaniksi ja ylioppilaaksi. Harrastaa käsitöitä, piirtämistä, lukemista ja pianonsoittoa. Haaveilee omasta vaatemerkistä tulevaisuudessa.


Mackoin aka Henna on idean äiti ja yltiöpositiivinen ilopilleri, jonka tekstejä ja kommentteja lukiessa ei vain voi olla hymyilemättä. Säteilevä persoona saa tämmöisen mörrimöykynkin piristymään ja keskittymään elämän positiivisiin puoliin. Kaikista mukana olleista Henna jää varmasti eniten mieleen ja on ihminen, johon tutustuisin mielelläni paremminkin.

Blogi pitää sisällään huumorilla maustettua elämää ja unelmia ja siinä esitellään niin arkea, muotia, kuin erilaisia projektejakin.


Käsitöitään ylös kirjoitteleva. Maailman menoa seuraava. Muistaa tasaisin väliajoin itsekin elää. Apaattisuuteen taipuva. Diy -ideoitten selailua harrastava. Samalla erakko, mutta ihmisiä rakastava.

Kaimani Tiia on ihminen, johon minun oli helppo samaistua. (Tunnen kaikki hiljaset hissukat hengenheimolaisikseni.) Ensivaikutelma hänestä jäi hiukan vaisuksi, mutta viikon myötä alon pitämään hänestä yhä enemmän. Ihastuttava persoona, joka on vasta puhkeamassa kukkaan.

Tiian harrastukset ja intohimo ovat blogissa selvästi esillä. Blogi on pullollaan erilaisia käsitöitä, tuunailuja ja askarteluja.



Iitu on on omaperäinen ja mielenkiintoinen persoona ja persoonallisuus näkyy myös hänen blogissaan. Tällaisia blogeja ja ihmisiä ei totisesti tule joka päivä vastaan. Iitu on taiteellinen ja omalla tavallaan räväkkä, eikä selvästikään pelkää olla aidosti oma itsensä.

Blogiin on selvästi panostettu, mutta itselleni tuli kuitenkin sellainen vaikutelma, että postausten tekeminen sujuu Iitulta luonnostaan ilman sen suurempia paineita, joka on aina isoa plussaa.



18-vuotias "muka-aikuinen" Vaasasta. Rakastaa provosointeja, paskamyrskyjä sekä turhilla sivustoilla hengailua näiden ansiosta. Myös kielioppihiekkapilluilu lähellä sydäntä.

Emilia, selkeä Peter Pan luonne, kuten minäkin. Samaistuin Emiliaan minä-maanantain myötä. Luonteemme ja ajatuksemme niin sanotusti kohtasivat. Omalaatuinen huumori kolahtaa meikäläiseen. Emilian kaverit kuvailevat häntä kuulemma rauhalliseksi ja hiljaiseksi, mutta blogissaan Emilia tuntuu olevan kaikkea muuta. Energisyys suorastaan vyöryy näytön läpi. Eniten saatan kuitenkin rakastaa sarkasmia.

Blogi on perus lifestyleä. Arkea ja elämää.



18-vuotias tyttö, joka rakastaa kaatosadetta, korkokenkiä, täytekakkuja ja isoja rekkoja. Tavoitteena saada opiskelupaikka ja aloittaa tankotanssi.


Linda kuuluu myös ehdottomasti niihin bloggaajiin, johon tutustuisin mielelläni paremminkin. Linda on kovia kokenut, mutta periksi antamaton symppis persoona, johon on helppo samaistua.

Blogissaan Linda kertoo omasta elämästään, mielipiteistään ja kaikesta muusta mitä mieleen juolahtaa.



Unelmia, musiikkia, kirjoittamista ja tuhansia muita asioita rakastava neitokainen etsii paikkaansa maailmassa.

Hanna vaikuttaa hiukan hiljaiselta, mutta positiiviselta nuorelta naiselta. Blogiviikko tuntuu tyssänneen keskivikkoon ja olisin mielelläni halunnut lukea häneltä lisää.

Olen varsin rakastunut blogin persoonalliseen ulkoasuun, jonka tekemiseen on nähty vaivaa ja se todella poikkeaa massasta edukseen. 



Blogia kirjoittaa Saija. Vaikutelma hänestä jäi jotenkin valitettavan vaisuksi, mutta blogi onkin vasta melko alussa. Massaan ei tämäkään blogi kuitenkaan huku. Kirjoitustapa on persoonallinen, toisinaan jopa hyvin tarinamainen.


20-vuotias opiskelija, joka etsii sivistystään oppilaitoksesta Tampereen yliopisto. Pääaineena kirjallisuustiede.

Jenni on seikkailuja kaipaava taiteilija. Hän pitää piirtämisestä, kirjoittamisesta ja käsitöistä. Teksti on sulavaa ja mukaansa tempaavaa.  Vaikuttaa vallan ihanalta, herttaiselta ja tutustumisen arvoiselta ihmiseltä hänkin.



19-vuotias maailmanmatkaaja, jonka koti sijaitsee Lahdessa. Intohimoihin kuuluvat muoti, kauneus, liikunta, ruoka ja elämän pienet ilot.

Sallan blogiin olen eksynyt joskus aikaisemminkin, mutta vasta blogiviikon myötä olen tutustunut häneen ja hänen blogiinsa paremmin. Salla vaikuttaa todella ihanalta, positiiviselta energiseltä ja sosiaaliselta persoonalta. Hän on spontaani ja tekee mitä milloinkin mielii sen suurempia suunnittelematta. Aivan mahtava tyyppi!

Blogissaan Salla kertoilee omasta elämästään, jossa isona osana ovat hyvinvointi ja liikunta. 






Kaksikymmentä kesäinen tyttönen kertoo elämästään epämääräisesti heikolla kuvanlaadulla ja jutun tasolla varustettuna.

Henna on taiteellinen persoona, jolta sujuu niin piirtäminen, kirjoittaminen, kuin valokuvauskin. Tiistaina esitellyt valokuvat olivat mielestäni varsin vaikuttavia. 

Hennan blogi poikkeaa massasta niin ulkoasultaan, kuin sisällöltäänkin. Valitettavasti vaalea teksti tummalla pohjalla sattuu jostain syystä meikäläisen silmin niin, etten pysty kerrallaan kovin paljoa blogia tutkailemaan.


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Blogiviikko: Lapsuus-lauantai

HUOM! Tämä on ajoitettu postaus!

Ensimmäiset muistomme ovat yleensä ajalta jolloin olimme 3-4 vuotiaita. Itse en kykene muistamaan juuri mitään varhaislapsuudestani ja suurin osa niistä pienistä välähdyksistä joita muistan, ovat negatiivisia ja ikäviä. En tiedä miksi on niin helpomp muistaa ikäviä, kuin mukavia asioita. Se on melko surullista.

"Kirja minusta" tietää kuitenkin mm. kertoa, että olin syntyessäni 48cm ja 2,970kg kokoinen toukka. Vauvana olen ollut oikea pikku ahmatti, sittemmin en niinkään. Olen ollut kova syömään kalaa ja ilmeisesti ihan kyllästymiseen asti, koska nykyään jo pelkkä kalan haju saa aikaan oksennusrefleksin.

Kirja kehuu minun käyttäytyneen ihanasti ja olleen OIKEA MALLI LAPSI. Ettäs tiedätte. Ensimmäiset sanani olivat tärkeitä: "kakka" ja "otan". Ensimmäinen lauseeni taas "kato vähä." Salee oppinu iskältä, koska sen suusta kuuluu aika usein semmosia lauseita, kuin "kato vähän etees" ja "kato vähän mitä teet" jne.

1-2 vuotiaana mun lempipuuhiin on kuulunut tiskaaminen. Kuka olis uskonu? 2-3 vuotiaana leipominen ja 3-4 vuotiaana kauppojen leivososastolla kierteleminen. Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaset, tai jotain. Kirja tietää myös kertoa, että kaunein nukkeni on ollut "Piia nukke, joka pissaa". Ei mitään muistikuvaa ko. tyypistä.

Muuta kirja ei osaa kertoa. Tiedänkin lapsuudestani lähinnä sen, mitä muut ovat minulle kertoneet ja mitä olen nähnyt valokuvista. Tiedän, että kuvissa olen minä, mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä ennen kuvan ottoa, tai sen jälkeen on tapahtunut. 

Sen kuitenkin tiedän varmasti, että tuo possu on yhä olemassa! Jasu nimittäin pelkää sitä.

Esikoulusta muistan vain pari asiaa. Sen, että yhtenä perjantaina istuin puolipukeissa naulakoilla tietämättä mitä tehdä, koska minulla oli jo tuolloin tarve miellyttää muita. Päiväkodin tädit halusivat, että menen päiväunille, vanhemmat taas olivat käskeneet pukea valmiiksi, koska oli kiire mökille. Sain moitteet sekä tarhatädiltä, että vanhemmilta. Toinen muisto on se, kun kaveri otti hatkat ja karkasi kotiin puolet päiväkodin henkilökunnasta ja lapsista kintereillään.

Äiti hösötti aina. Aina se oli rätti kädessä pyyhkimässä pöytiä, tai pesemässä pyykkiä, tai keräämässä likasia astioita. Lauantaisin oli siivouspäivä. Aamulla katottiin lastenohjelmia ja sen jälkeen tehtiin iskän kanssa jotain kivaa. Niinku mentiin ostamaan karkkia kaupasta, tai käytiin kirppiksellä, joskus lähettiin korkeesaareen, tai huvipuistoon. Joskus oli sellanen sisähuvipuisto. Jostain syystä yhdistän sen keravalle, mutten yhtään tiedä miksi. En muista puiston nimeä, enkä yhtään mitä siellä oli, mutta aika jännä paikka se tais olla.

Mummilla olo oli kuitenkin aina parasta. Siellä ei tarvinnu syödä mitään mikä ei maistunu. Siellä sai leipoa herkkuja ja heittää koko paskan roskiin, jos ei eka annos onnistunu. Siellä sai heitellä pullataikinaa pitkin rappukäytäviä ja lähetellä kirjeitä naapurin sedälle, kiljua kilpaa ja katsoa ohjelmia mitä kotona ei saanut. Mummi opetti meidän käärimään sätkiä ja myöhemmällä iällä ryyppäämään tyylikkäästi.

Alla olevassa kuvassa olen kuulemma 4-vuotias, mikäli kuvan takana oleviin tietoihin on luottaminen. Oisko peräti synttärit, kun sitä ollaan niin nättinä?


Alla olevan kuvan purkkivuoresta päätellen ollaan iskän ja koikun kanssa kolmisin kotona. Katseesta vois päätellä, että koitan miettiä miten voin parhaiten jättää sapuskat kesken ja poistua pöydästä. Paras keino ois ollu nakata ne koiralle kuten teen tätä nykyä, mutten tiedä oonko ollu niin fiksu muksu.


Joskus sitä vain tuli nukahdettua kesken aterian. Kerrassaan hurmaavaa. Ei oo kyllä paljon meininki muuttunu. Aamiainenkin on sama.




Tässä ainakin ollaan ihan saletisti iskän kans kahestaan. Tän voi päätellä kahdesta asiasta. Tosta sotkun määrästä ja astianpesukoneesta. Paras aika hommata astianpesukone on nimittäin silloin, kun pitäis ite ruveta tiskaamaan. Melko ovelaa. En oo ihan saletisti varma onko sisko tässä kohtaa jo tupsahtanut maailmaan, vai vasta tupsahtamaisillaan. (Siskoa nimitin muuten Muumi Mintuksi.) Ton sotkemisen taidon oon periny isältäni. Ei epäilystäkään.


Lapsena kaikki kesät vietettiin mökillä. Olin vissiin aika kova kalamies. Kalareissulle otettiin aina evääks naksuja ja limpparia. Paljon parempi diili oli kökkiä veneessä syömässä herkkuja, kuin  mökissä kattomassa kun äiti siivoaa, tai nukkuu. En tiiä kiinnostiko se itse kalastaminen ihan hirveesti. Siinä vaiheessa, kun kyllästyin rupesin laulaa lurittelemaan. Jostain syystä iskä halus siinä vaiheessa yleensä palata mökille. En tajua miksi.

Kouluikäisenä keksittiin vähän lisää lauluja. Yks meni jotenkin niin, että:

"mummi maistoi mansikkaa, 
vaari maistoi mustikkaa, 
Asmo lihapiirakkaa 
ja Eikka sormiaan!"

 Selkee hittikappale.



Hirveen innokkaita piparintekijöitä tässä. Ilmankos musta ei koskaan tullu leipuria.

Kiintymykseni materiaan alkoi jo lapsena. Kaikki jäätelöannokset, piparit, kakut, you name it piti kuvata ennen, kuin ne pystyi syömään. Jonkinlainen muisto piti säilyttää. Olen ilmeisesti ollut myös sitä mieltä, että leluillakin on tunteet. Ei riittänyt, että nappaa yhden lelun kainaloon lastenohjelmia katsoessaan, vaan KAIKKIEN oli päästävä telkun ääreen, ettei kellekään tule paha mieli.

Mulla on epämääränen tunne, että tässä saattaa olla joulu, mutten voi mennä takuuseen. Eikä mitään hajua, miksi nuken kasvot on peitetty. Eikö se halunnut kuvaan, vai suojasinko sen silmiä salamalta? Ei voi tietää.


Korkeasaaressa parasta oli riikinkukot ja nalletikkarit. Ei lisättävää.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Blogiviikko: Pelko-perjantai

HUOM! Tämä on ajastettu postaus.

Pelot ja pelottavat asiat. Onpa yllättävän vaikea aihe. Ei siksi, etten keksisi mitään pelättävää, vaan siksi, etten tiedä mitä ja miten niistä kertoisin. 

Pelkään, että tästä postauksesta tulee pohjanoteeraus. 
Pelkään, että kukaan ei pidä minusta.
Pelkään, että kaadun portaissa, putoan parvekkeelta, jään auton alle, tai liukastun.
Pelkään, että sairastun johonkin kamalaan tautiin, loukkaannun, tai kuolen.
Pelkään, että kimppuuni hyökätään, minut ryöstetään, raiskataan, tai tapetaan.
Pelkään neuloja ja kipua.
Pelkään kauhuelokuvia, pimeää, ahtaita paikkoja, pelottavia nukkeja, klovneja, kummituksia ja mörköjä.
Pelkään myöhästymistä, ihmisiä, puhumista, silmiin katsomista ja epäonnistumista.
Pelkään ampiaisia, hämähäkkejä, käärmeitä, vihaisa lintuja, omituisia ötököitä ja hirviä. Leijonat ja muut villipedot on ok, niin kauan, kun ne pysyy häkissä eläintarhassa.

Jokaisella ihmisellä on varmasti ainakin yksi asia, jota hän pelkää. Minulla niitä asioita on ehkä vähän liikaakin. Se, onko lopulta monellekaan pelolleni mitään oikeaa ja järkevää syytä on asia erikseen. Loppujen lopuksihan kaikki pelkoni kuitenkin johtuvat samoista asioista: kivun ja kuoleman pelosta ja miksi kuolemaakaan tarvitsisi pelätä? Miksi ylipäätään pitäisi pelätä yhtään mitään?

Pelko on tunne ja johtuu ainoastaan siitä, mitä päämme sisällä ajattelemme, ei niinkään ulkopuolisista tekijöistä. Voin esimerkiksi pelätä ja juosta ampiaisia karkuun koko ikäni, tai opetella ajattelemaan, etteivät ne halua minulle pahaa, jos minäkään en vahingoita niitä. Ei sitä kuitenkaan voi vain PÄÄTTÄÄ lakata pelkäämästä asioita ja sellaiset yritykset ovatkin tuhoon tuomittuja. Pelko on luonnollinen reaktio ja sen tehtävänä on suojella meitä. Näin ainakin väitetään.

Onko pelosta sitten oikeasti jotakin hyötyä? Onko hyötyä mennä panniikkiin ja jähmettyä paikoilleen, tai juosta päättömästi ympäriinsä, kuin ellun kanat? Enpä usko. Tiedosta ja järjen käytöstä sen sijaan on apua. Esimerkiksi tiedämme, ettei vieraan koiran kitaan kannata tunkea kättä, koska se voi purra. Pelkäämme, koska tiedämme mitä voi tapahtua, muttei todennäköisesti kuitenkaan tapahdu niin kauan, kun toimimme järkevästi. Emme myöskään jätä ovia lukitsematta, koska tiedämme, että voi tulla varkaita. Sillä pelkäätkö varkaiden tulevan, vai ei, ei ole mitään merkitystä. Mikään ei estä niitä tulemaan esimerkiksi ikkunasta, vaikka kuinka lukitsisit ovesi niiden pelossa. Ontuva esimerkki, mutta kello kaksi yöllä on vaikeaa keksiä parempaa.

Se mitä meidän kannattaa tehdä, on lakata uskomasta ajatuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sänkyni alla ei mitä todennäköisin asusta ihmissyöjämörköjä, joten ainakaan niitä ei kannata pelätä.

"Ajatteles, jos joku puu kaatuisi kun me olemme sen alla!" 
"Ajatteles jos ei kaadu", sanoi Puh pitkään harkittuaan.

Mitä te pelkäätte?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...