Sairaslomalaisen päiväkirja

Moikka moi. Ajattelin jaksaa vähän päivitellä sairasloman kuulumisia. Olen kirjoitellut tätä pätkissä aina kun olen jaksanut, joten pahoittelen, jos on vähän sekavaa sepustusta...

Sairaslomani alkoi sillä, että pesin pari koneellista pyykkiä ja yritin vähän raivata makuuhuonetta, mutta siihen se sitten jäi.

Torstaina oli terapiaa. Puhuttiin ensin mun miellyttämishalusta, mun pelosta ihmisiä ja etenkin miehiä kohtaan ja siitä mitä tekemistä niillä on keskenään, kun keskustelu ajautui yhtäkkiä paljon synkimmille vesille. En ollut mitenkään suunnitellut puhuvani asiasta, enkä oikeastaan puhunutkaan. Terapeutti joutui  pakottamaan möykyn ulos minusta kysymällä kysymyksiä, joihin minun ei tarvinnut vastata kuin kyllä, tai ei. Sekin oli tarpeeksi vaikeaa. (Avaan tätä teille ehkä enemmän sitten, kun ollaan käyty asiaa läpi ensin enemmän terapiassa.)

Loppu päivän oksetti, väsytti ja hävetti ja oksetti ja hävetti ja väsytti. Meillä kävi vieraitakin, mutta piileksin niitä raukkamaisesti makuuhuoneessa, koska en vain yksinkertaisesti pystynyt kohtaamaan yhtään ihmistä.

En edelleenkään ymmärrä mitä itua on puhua ikävistä asioista, joille ei yksinkertaisesti voi tehdä enää mitään. Ei menneisyyttä voi muuttaa.

Lauantaina käytiin koko porukka (minä, M ja koira) siskolla kylässä. M pisti mut kävelemään pasilasta käpylään ja olin ihan kuollu, koska eihän mulla ole minkäänlaista kuntoa nimeksikään. Sain siskolta kasan vaatteita ja yhden mekon lainaan M:n äidin 20-luvun teemahäitä varten.

Sunnuntaina oli koirulin 2v synttärit ja annoin sen valita lenkin suunnan. Se kuljetti mut oikopäätä koirapuistoon, jossa se jaksoi peuhata tunnin verran, joten aattelin, että se varmaan nukkuu kotona ihan tyytyväisenä sillä aikaa, kun käyn kaupassa. No ei. Jätkä oli vetänyt pussillisen turkinippureita ja seuraavat kaks päivää se voi pahoin ja ripuloi verta. Olin jo ihan varma, että nyt se kuolee. Ei se kuitenkaan ihan niin sairas ollutkaan, kun antoi ymmärtää: heti kun soitin iskälle, josko sillä olis jotain neuvoja, niin jätkä piristy kuin taikaiskusta, ihan niin kuin sairaat lapset, kun niille mainitsee sanan lääkäri.

Kiitos cymbaltan ja terapian muuten oonki viime päivät lähinnä ollut ihan sairaan väsynyt, vatsa kuralla ja pahoinvoivana. On inhottavaa, kun koko ajan väsyttää, mutten kuitenkaan pysty nukkumaan pitkiä aikoja putkeen, vaan heräilen yölläkin tasan kolmen tunnin välein. Älytöntä.

Syömisestä on tullut vaikeaa ja vastenmielistä. Kun on koko ajan paha olla ja jokaisen suupalan jälkeen meinaa tulla oksennusrefleksi, ei oikein tee mieli syödä väkisinkään. Pari päivää syömättä menee kevyesti ilman ongelmia, sitten alkaa tulla paha olo senkin takia, ettei syö ja sitten kun syö tulee siitäkin paha olo. Hankalaa. En syönyt viikkoon oikeaa ruokaa. Ihan järkyttävää, vaikka kyseessä olen minä, joka olen muutenkin huono syömään. On hankalaa, kun ei tunne edes nälkää. Sitten sitä helposti unohtaakin syödä. Eilen sain kuitenkin pidettyä vatsassa vähän kanaa ja riisiä ja toissa päivänä söin pari M:n tekemää amerikkalaista pannukakkua. Ehkä se taas tästä.

Kommentit

  1. Jotenkin, jostakin sun kirjoituksessa kuultaa jotakin uutta, oisko jo parempaan menossa sun mieli?

    VastaaPoista
  2. Voi kulta-rakas, juuri senhän takia sinä käyt terapiassa, että saisit puhuttua ne ikävät asiat läpi. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tuevaisuuteen voit vaikuttaa kun käsittelet mieltä kalvavat asiat ja päästät niistä irti. Siten voit saavuttaa positiivisemman tulevaisuuden! :)
    Tsemppiä siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän mä sen ymmärrän, mutta mun mielestä ois hyödyllisempää miettiä miten asian kanssa voi oppia elämään, kuin käydä tapahtumia yksityiskohtasesti läpi uudestaan ja uudestaan ja tehdä mielikuvaharjotuksia tyylillä "jos olisit voinut tehdä jotain toisin"... kun ei se jossittelu kuitenkaan mitään muuta. :/

      Kiitos!

      Poista
  3. Olisko sulle kehittymässä jokin syömishäiriö? Haluat olla mahdollisimman pieni ja näkymätön? Sitä terapeuttia ei kannata ujostella, ne on kuulleet kaikenlaista, sitä ei tarvii miellyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tätä voi jonkinlaiseksi häiriöksi kutsua. Suurin syyllinen on kuitenkin nyt nuo lääkkeet, jotka aiheuttavat ihan järkyttävän huonoa oloa ja kaikki varmaan tietää kuinka hankalaa syöminen on esim. yrjötaudissa ja tätä oloa vois tosiaankin verrata vatsatautiin, kun mikään meinaa pysyä sisällä. Laihtunut en onneksi ole tässä vajaa kahden viikon aikana kuin puoli kiloa, joten sikäli ei kai tarvitse vielä huolestua.

      Mulla on tarve miellyttää kaikkia, joten helpommin sanottu, kuin tehty. :/

      Poista
  4. Kuukausi sairista on jo aika pitkä aika. Masennuksessa on hirveä riski syrjäytyä, siksi ne lekurit määrää varoen vapaata, sulle tosiaan osa-aika työ vois sopia, jos kotona menee useampi kuukausi, niin riskit pysyvään työkyvyttömyyteen ovat tosi isot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eka lekuri anto 4kk enkä ollu ees yhtä huonossa jamassa kun nyt. Sillon ei tarvinnu levätä kotona ku viikon ni oli jo energiaa sen verran, että jakso siivota koko huushollin. Nyt on menny pari viikkoa ja oon vielä väsyneempi ku ennen sairaslomaa. Tää on ihan sairasta. Joku osa-aika työ vois tosiaan olla ihan sopiva, mutta toisaalta se ei vissiin taloudellisesti ole kovin kannattavaa.

      Poista
  5. Juu, ei se nukkuminen paranna, vaan lääkitys ja terapia ja jokin pakollinen toiminta joka päivä, onneksi sinä et ole itsetuhoinen, että onko lekurilla tullut mieleen, josko sulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö, kun näistä blogeista välillä siintää hirveetä energiaa, mitä yleensä masennuksessa ei ole ja jos aito masennus on noin syvä, kuin annat ymmärtää, niin olis varmaan itsari yrityksiä ,kandeis kysästä lekurin mielipidettä! jos on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin lääkitys on ihan eri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan, mutta sen nukkumisen pitäis kuitenkin auttaa jaksamaan, muutenhan siitä nukkumisesta ei ole mitään hyötyä. Mä vaan en saa nukuttua niin paljon putkeen, että kroppa ehtis oikeesti levätä, vaan uni on tosi katkonaista eikä siis piristä. Yhtään. Mä en tiedä missä se energia näkyy, koska jos ei olis pakko liikkua niin viettäisin sängyssä koko päivän. nim. nukahtelen busseihin ja haahuilen ympäriinsä puoli unessa.

      Kun vaan löytyiski ne toimivat lääkkeet... nykyset väsyttää vaan kahta kauheammin. Toisaalta oon kyllä alkanu miettimään, että onkohan vikaa nyt jossain muaallakin, siis ihan fyysistä, koska ei mua ole ennen missään vaiheessa väsyttänyt näin paljoa, ettei unesta, ruoasta, ulkoilusta ja purkkivitamiineista olis saanu ees sen verran energiaa, että jaksais esim. kaupassa käydä.

      Poista
    2. http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00410

      Oletko kokeillut mitään liikuntaa koiran kanssa kävelyn lisäksi? Kannattaisiko kokeilla muutaman päivän ajan tehdä pieni reipas juoksu- tai hölkkälenkki, kahvakuula-jumppa, tai vaikka joku jooga/tanssi/venyttely rupeama vaikka youtube-videon mukana.

      Aluksi saattaa tuntua, ettet jaksa, mutta jos vaikka viikon verran kokeilisit.

      Ja jos liikunnasta ei ole apua, niin suosittelisin kyllä kääntymään lääkärin puoleen.

      Poista
    3. Pitäis varmaan kokeilla sitä lääkäriä jo ennen liikuntasuorituksia, kun mulla on tää päättymätön yskä ja kauppakassien kantaminenkin tuntuu kuolettavalta -> henkeä ahdistaa ja rintaa alkaa pistää. Tosin todennäkösesti se lekuri vaan kuuntelee taas keuhkot ja toteaa et niissä ole mitään vikaa, kun ei kerran edes vingu.

      Poista
    4. Onko ikinä testattu, ettei sulla olis kilpirauhasen vajaatoimintaa?

      Poista
    5. On testattu, mutta arvot oli viitearvojen sisällä... Välillä kyllä toivon, että kyse olis jostain noinkin "yksinkertasesta" asiasta. Fyysisiä sairauksia kun tuntuu olevan niin paljon helpompi hoitaa. :/

      Poista
  6. kirjottelehan useammin mikäli vain jaksat *hali*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitan tsempata nyt kun noita aiheitakin on taas alkanut kertymään.... :)

      Poista
  7. Sairausloma ei auta yhtään masentunutta! Tiedän sen omasta kokemuksesta, kivahan se on kotona löllyteellä, mut siinä vaiheessa, kun mies lähtee lätkimään on kyllä huono tilanne, niin kauan, kun työtä tarjotaan, niin kannattaa siihen tarttua. minä leimauduin, en saa koskaan duunia omalta alalta, ei sinne eläkkeelle helposti pääse, jos sitä yrität..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. riippuu kuule henkilöstä, eiköhän lääkärit tiedä paremmin kuin sinä

      Poista
    2. Ei varmaan autakaan, jos ei tee muuta kun löhöä kotona, eikä edes yritä tehdä mitään parantumisensa eteen. Parempi kuitenkin olla sairaslomalla silloin kun tarve vaatii, kuin polttaa itsensä loppuun, jolloin sitä huomattavasti todennäköisemmin pidentää työkyvyttömyyttään. Se, että sinulle kävi noin ikävästi ei tarkoita, että kaikille muillekin kävisi.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit