maanantai 6. tammikuuta 2014

Masennus on sairaus

Masennus, eli depressio on mielialahäiriöiden (ICD-10 F3) ryhmään kuuluva psykiatrinen SAIRAUS.

Aivan turhan usein masentunut saa kuitenkin kuulla olevansa vain laiska. Sen lisäksi masentuneet saavat kuulla päivästä toiseen samoja neuvoja. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Pitäisi ajatella positiivisesti, liikkua, syödä terveellisesti ja nukkua hyvin. Kiitos tiedosta! Kaikki maailman masentuneet ovat juuri parantuneet ja masennus on poistunut maailmasta!

Tottakai masentunut ihminen tietää, ettei "vellominen", auta mitään. Masennus pitää siitä kuitenkin kiinni. Se on itse, itseään ruokkiva noidankehä. Mitä masentuneempi olet, sitä enemmän tulee lisää syitä olla masentunut. Ei masennus ole mikään tietoinen valinta, eikä siitä pääse eroon "ryhdistäytymällä". Kuka nyt vapaaehtoisesti haluaisi olla sairas?

Jo lievästi masentuneilla on joukko monenkirjavia oireita, jotka haittaavat jokapäiväistä elämää. Mieli on jatkuvasti maassa. Asiat jotka tekivät ennen iloiseksi, eivät tunnu enää miltään. Ruoka ei maistu, tai syö liikaa lohdukseen, koko ajan väsyttää unen määrästä riippumatta, tai unta ei saa ollenkaan. Mieli ja liikkeet hidastuvat, tai kiihtyvät, sitten ovat vielä arvottomuuden ja/tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä, tai tehdä päätöksiä. Mitä pidemmälle mennään sitä vaikeammaksi menee. Syyllisyys omasta voimattomuudestaan kasvaa, tulee muistivaikeuksia ja muita erinäisiä oireita.

Jokainen pienikin arkipäiväinen asia voi olla masentuneelle suuri ponnistus, joka vie kaikki voimat. Mitä vaikeammasta masennuksesta puhutaan, sitä vaikeampia ovat myös oireet. Vaikeasti masentuneelle voi olla suuri saavutus jo se, että nousee sängystä. Mikäli jaksaa tehdä kotitöitä on jaksanut jo paljon ja masentunut saattaa olla itsestään jopa ylpeä, vaikka samalla syyllistääkin itseään jatkuvasti siitä, kuinka pitäisi jaksaa tehdä enemmän. Sitten lähes aina tulee joku kusipää ja sanoo, ettei masentunut ole tehnyt MITÄÄN. Siinäpä oiva motivaattori. 

Jokainen masentunut tietää, että päivittäiset rutiinit ovat tärkeitä. Siitä ei tarvitse heitä erikseen jatkuvasti muistuttaa. Kyllä jokainen masentunut tietää, että riittävä uni, terveellinen ruokavalio ja liikunta auttavat, mutta toisin, kuin monet masennuksesta mitään tietämättömät tuntuvat ajattelevan, ne eivät yksinään paranna ketään. Mikäli kaurapuuro ja aamulenkki parantaisivat masennuksen meillä ei olisi lääkkeitä ja psykoterapiaa. Voi mennä vuosiakin, että itselle sopiva lääkitys ja hoitomuoto löytyvät, puhumattakaan vaikeuksista ylipäätään saada hoitoa.

Miksi ihmisillä on ylipäätään tarve neuvoa masentuneita? Neuvovatko nämä ihmiset myös fyysisesti sairaita? Sanovatko he syöpää sairastavalle, että ryhdistäydy ja käy sädehoidossa, kyllä se siitä! Eivät. Miksikö? Koska se on hyvin ajattelematonta ja törkeää. Fyysisesti sairaat saavat sympatiaa, purkivat he pahaa oloaan kuinka paljon tahansa. Miksi masentunut saa niskaansa vain turhanpäiväisiä neuvoja ja syytöksiä, jotka yleensä vain pahentavat masennusta, eivät suinkaan auta asiaa? Sairauksista ei parannuta pelkällä tahdonvoimalla. Ei sen paremmin fyysistä, kuin henkisistäkään sairauksista.

Jokaisen olisi syytä miettiä hetki millaisia neuvoja itse vastaavassa tilanteessa haluaisivat, ennen kuin lausuvat ajatuksensa ääneen. Tuskin kukaan haluaa tulla tarkoituksella loukatuksi.


44 kommenttia:

  1. Kyllä ihmiset neuvoo fyysisesti sairaita. Melkein jokaiseen sairauteen on hoitokeinoja. Mutta suurin hoitoapu on omahoito ja se että haluaa parantua. Monet masentuneet eivät jaksa tai eivät enään välitä vain siitä ja siksi sanovat ettei mikään auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuvoo vai? Miksiköhän? Eivätkö ihmiset luota siihen, että lääkäri on kertonut miten tulee kunkin sairauden kanssa toimia parantuakseen?

      Toki halu parantua on suuressa osassa, mutta harvoin se siitä omasta tahdosta ainoastaan on kiinni. Toki on niitäkin, jotka eivät jaksa enää yrittää, mutta myös niitä jotka ovat yrittäneet kaikkensa eikä silti mikään tunnu auttavan.

      Poista
    2. Ja kyllähän sekin, ettei jaksa enää välittää tai yrittää, voi olla yksi vaikean masennuksen oireista.

      Poista
  2. Kyllähän fyysisesti sairaat joutuu käymään fysioterapiassa ja kaikenmaailman hoidoissa/kuntoutuksessa ja koko ajan tehdä kaikkensa jotta esim pystyy taas kävelemään normaalisti. Niin myös masentuneiden pitää muistaa syödä terveellisesti ja normaalisti vaikkei huvittaisi ja liikkua ja muuta jotta saa energiaa. Ja yrittää pitää se normaali elemä kasassa. Ja varsinkin sairaslomalla ollessa niin yrittää mahdollisimman paljon pitää normaali rytmi vaikka sitten puoliväkisin ja käydä ulkoilemassa ja muutenkin muistaa ennen kaikkea terveellinen ja sosiaalinen elämä. Kuulostaahan se tylsältä ja työläältä ja kovin kovin yksinkertaiselta mutta sitä se ei ole mutta sen se lääkityksen ja terapian ohella vaan yksinkertaisesti vaatii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai. Mutta tuskin se fysioterapiassakaan käyvä haluaa jatkuvasti kuulla kaikilta kuinka pitää kävellä, että paranee. Eiköhän se yritä parhaansa ilman "sä et vaan kävele tarpeeks" syytöksiäkin?

      Poista
  3. Saattaahan se kuulla "sä et vaan treenaa tarpeeks" Ja osittain se voi olla tottakin. Eikä sitä monet jaksakkaan sitä treenaamista kun ei näytä olevan apua vuodenkaan jälkeen. Mut pakko vaan jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vissiinkin liian empaattinen/sympaattinen tai siten vaan vähän tyhmä, koska mä en vaan yksinkertasesti ymmärrä tollasta sairaitten mollaamista oli kyse mistä sairaudesta hyvänsä...

      Poista
    2. Ei se ole mollaamista jos muistuttaa toista että pitää tehdä itsekkin jotain. Ihmiset laiskistuu kun tuloksia ei näy.

      Poista
  4. sepä se, kun on pakko jaksaa... joten älkää pliis lisätkö masentuneen ihmisen vitutuskäyrää sanomalla, että kyllä se terveellisellä ruoalla, liikunnalla ja työnteolla lähtee!

    VastaaPoista
  5. Tästähän sairaudesta ollaan monta mieltä, kuin myös sen hoidosta, hyvin monet on asiantuntijat ovat lyhyt terapian kannalla, eli ei aleta vatvoa sitä mennyttä, vaan keskitytään kasvamaan nykyhetkessä ja tekemään ratkaisuja siltä pohjalta, moni masentunut on parantunut, kun on saanut velkakierteen katkaistua ja esim. päässyt huonosta ihmisuhteesta eroon, ei oo tuo tauti niin yksinkertainen, tosin on tappava vakavimmillaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissakin tapauksissa tuo varmasti toimiikin. Varmasti hoitomuotoon ja paranemiseen vaikuttavat myös masennuksen syyt. Itselleni ainakin on vaikea päästää irti asioista, joita ei ole kunnolla käsitelty, vaan yritetty suoraan unohtaa. Niin ei kuitenkaan käy, vaan ne asiat jäävät kummittelemaan mieleen ja painajaisiin. Monimutkainen sairaushan se on ja jokainen sairastaa masennusta eri tavalla, joten se mikä toimii yhdellä, ei ehkä toimikaan toisella.

      Poista
    2. Puhu vanhempiesi kanssa asiat selviks. Kävin itse esim mieheni mukana kerran hänen terapeutillaan ja olin hyvin skeptinen ennen sinne menoa. Käynti kuitenkin avasi silmäni ja saimme puhuttua paljon ilman riitaa ja ymmärsimme toisiamme.

      Poista
    3. Olisikin niin helppoa, mutta kun en pysty puhumaan niille edes arkisista asioista. Vastaan jos kysytään ja siinä se kommunikointi.

      Poista
  6. 40- kymppisenä naurat tälle koko tilanteelle! Että olipa aikuiseksi kasvaminen hidasta, niin se joskus on, on varmaan mahdollista, että M kanssa nauratte,. tai sit ei . . ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä naurankin, mutta mitähän tekemistä masennuksella on aikuistumisen kanssa?

      Poista
  7. Tintti, hyvin kirjoitit!

    VastaaPoista
  8. Liityin vastikaan lukijaksi ja hyvin kirjoitat. Osut juuri asioiden ytimeen. Itse olen sairastanut vuosia vaikeaa masennusta ja monet asiat osuivatkin täysin omalle kohdalle. "Kyllä sä parannut jos uskot ittees" "mikä sua nyt masentaa" "koitas ny jaksaa" ei noi heitot mitään auta. Totta kai tärkeintä on että itse haluaa parantua mutta mitä jos ei vaan pysty? tai osaa? Ja sitten käykin niin että jää ihan yksin ja etenkin nuorista tulee entistä syrjääntyneempiä. Sitä paitsi omalla kohdallani koen etten voikkaan parantua, masennus on jo osa minua jonka olen hyväksynyt. Välillä on hyviä kausia, välillä vähän huonompia. Kaikki ihmiset ovat joskus, erinäisistä syistä masentuneita, miksi siis masennusta sairastavia tuomitaan? Haukutaan hulluiksi? Tai pidetään vitsinä? Vitsinä joka voi tappaa, ihan samalla lailla kuin esimerkiksi syöpä tai anoreksia?

    Käyhän toki kurkkaamassa blogiani, jos kiinnostaa :)
    http://jebbiksensalainenmaailma.blogspot.fi/p/jenna.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa ja kiitos kovasti! :) Tuollaiset heitot usein vain pahentavat tilannetta, eivätkä todellakaan auta asiaa.

      Nimenomaan, mitä jos ei osaa parantua? Ei missään kerrota miten se tapahtuu. Missään ei kerrota kuinka se valtava pahaaoloa aiheuttava möykky poistuu kehosta. Vaikka kaikki perusasiat olisivat kunnossa ja silti kaikki masentaa, eikä mikään tunnu miltään, niin mitä silloin pitää tehdä? Ei aavistustakaan.

      Käyn paneutumassa blogiisi heti kun saan varastettua jostakin hetken aikaa. :)

      Poista
  9. Kiva kun tulit Tintti kommentoimaan omaan blogiini, jotta löysin sinun, ja tämä postaus oli tosi hyvä! Tämä Anonyymi, joka puhuu fysioterapiasta ei selvästikään ole ollut masentunut, eikä siksi ymmärrä fyysisen ja psyykkisen sairauden ja siitä parantumisen eroa. Terveisin pian valmistuva fysioterapeutti, joka on kokenut molempia. Kun loukkasin selkäni, ai että oli kova motivaatio kuntouttaa sitä, kävin fysioterapiassa ja tein hurjasti töitä sen eteen. Kun masennuin paha olo otti vallan ja lopetin välittämisen, ja vaikka tiesin tasan tarkkaan miten pitäisi toimia ja "pysyä rytmissä" en pystynt, sillä sairaus on nimenomaan siinä, missä päätösten pitäisi tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Sepä se. Masentuneena on kovin vaikeaa olla motivoitunut, kun mikään ei kiinnosta, eikä tunnu yhtään miltään, tai jos tuntuukin, niin ei ainakaan hyvältä. Helpompaahan se olisi tehdä asioita jos tietäisi, että niistä tulee parempi olo, mutta kun sitä parempaa oloa ei vaan näy missään.

      Poista
  10. Sun kannattaisi puhua vanhemmillesi, saada keskusteluyhteys isääsi ja kysyä, miksi teki niin, onko hänen lapsudessaan kummituksia, jotka tekivät hänestä väkivaltaisen, varmaan kaikki vanhemmissasi ei ole pahaa , joten keskity hyviin asioihin ja tutkiskele itseäsi, voisitko jo antaa anteeksi, anteeksianto vapauttaa hirveästi voimavaroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksianto vaatii mielestäni sen, että joku olisi ensin pahoillaan siitä mitä on tehnyt, että joku pyytäisi anteeksi ja tarkoittaisi sitä.

      Poista
  11. kaikki masentuneet pitäis tappaa kun ovat liian heikkoja tähän maailmaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaa joku joka ei selvästikkään uskalla kommentoida omalla nimellään. Ole huoleti, sinua ei valita seuraavaksi "hitleriksi" tai diktaattoriksi, joka voisi päättää ketä teloitetaan ja ketä ei. Sinun logiikallasi tänne jäisi vain todennäköisesti sinä itse. Voi luoja näitä anonyymejä!

      Poista
  12. "kaikki masentuneet pitäis tappaa kun ovat liian heikkoja tähän maailmaan"

    Masentunut on sairaus missä aivot eivät tunnista mielihyvää enään niinkuin ennen ja mikään ei juuri liikuta positiivisesti.

    Pitäisikö sinun mielestä näin ollen myös esim alikehittyneet tai halvaantuneet ja muut tappaa joilla on vähänkin jotain ongelmaa, eivätkä he "sovi" normaali yhteiskuntaan niinkuin kaikki muut ja pysty samoihin asioihin?

    -Pikkusisko

    VastaaPoista
  13. pIkkusiskosi on oikeassa, tappouhkaukset ovat ihan poliisiasia!

    VastaaPoista
  14. olis iha huippua, jos kirjoittaisit useammin! käyn joka pvä kyttäämässä muutaman kerran että onko uus postaus tullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin! Tällä hetkellä olen kuitenkin niin väsynyt, ettei tunnu olevan voimia, eikä kiinnostusta kirjoittaa. Haluaisin haluta kirjoittaa, mutta päähän ei tule yhtään kirjoittamisen arvoista ajatusta. Ennen kirjoitin melkein joka päivä. Harmittaa itseänikin, etten kykene kirjoittamaan entiseen malliin... :/

      Poista
    2. voi harmi :( olis niin kiva kuulla susta useasti:)

      Poista
  15. Kirjotat todella hienosti ja ihan asiaa kyllä. Kiva blogi ei voi muuta sanoa. :)

    VastaaPoista
  16. Pelästyttikö blogisi suosio, kun et enää kirjoita, oletko huomannut, että skandaalit vetää lukijoita, ihan, kun Seiska lehdessä? Vai oliko valhetta kaikki ja vanhempasi pani pisteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pelästyttänyt. Olen väsynyt ja sairas, jos et ole sattunut huomaamaan. Ei siis ole ollut aikaa, eikä energiaa, eikä mielenkiintoa kirjoittaa.

      Poista
  17. Kuka hörhö siellä taas kirjoittelee?

    VastaaPoista
  18. Anteeksi vaan, minä tunnen sun isäsi, se ei tekisi kärpäsellekkään pahaa! Mihin sinä pyrit tällä blogillasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No etpä näytä kovin hyvin tuntevan...

      Poista
  19. Asiaa kirjoitat! Monessa kohtaa tuntui siltä niin kuin olisit vienyt sanat suustani. Ja tiedoksi kaikille tietämättömille, me jotka sairastamme masennusta, emme todellakaan ole tätä itsellemme tahtoneet. Pärjäile! :) http://forever-and-always-baby.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  20. Huhhuh mitä tekstiä kommenttiboksissa. Nuo "tunnen sun isän" yms. urpot voi jättää ihan omaan arvoonsa, mutta siis missä on ihmisten sisälukutaito? "Pitää itsekin tehdä jotain" -kommentissa esimerkiksi ei selvästi ole kirjoittajalla mitään kokemusta masennuksesta. Kyseinen kirjoittaja ilmeisesti kuvittelee että lääkärin ja terapeutin kanssa asioiminen ei vaadi masentuneelta itseltään mitään työtä, että siellä vaan käydään vastaanotolla passiivisesti parannettavana. Alunperinkään kukaan ei ole väittänyt etteikö masentuneen PITÄISI liikkua, nukkua ja syödä säännöllisesti parantuakseen, vaan pointti oli juuri siinä, että kyseisen sairauden kanssa säännöllinen elämänrytmi ei ole mikään itsestäänselvyys, eikä se tule helposti. Luovuttamisen halu kuuluu masennukseen, se juuri on sitä "itse tekemistä" että sitä vastaan taistellaan ja menestys on vaihtelevaa. Siksi se sängystä nouseminen tuntuu saavutukselta.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...