perjantai 24. tammikuuta 2014

F33.2

Mulla on ollut vaikeuksia kirjoittaa tätä postausta, vaikka tämä on ollut mielessä jo tiistaista asti. Jotenkin en ole vain pysynyt. Niin kuin en ole pystynyt tekemään paljon mitään muutakaan.

Sain tiistaiksi ajan psykiatrille. Varasin ajan oikeastaan  kelalle tarvittavan b-lausunnon takia (terapiaa varten). Sain kuitenkin kouraani Cymbalta reseptin ja kuukauden sairasloman. Kuukauden. Ihan kiva takaraja masennuksesta toipumiseen. Siis ihan oikeasti. En ole lainkaan vakuuttunut, että ehdin kuukaudessa edes ns. palautua, niin että minulla olisi oikeasti energiaa tehdäkin jotakin. Kahdessa kuukaudessa voisin ehtiäkin, mutta kun sen jälkeen on joka tapauksessa samantien hypättävä taas oravanpyörään ja tehtävä töitä 8tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa - olen aika varma, että olen yhtä huonossa jamassa jo ensimmäisen viikon päätyttyä, kuin olin ennen sairaslomaa.

Sairaslomalle mulle ei suinkaan määräty lepoa, vaan terapiaa kahdesti viikossa. Ei sillä, niinhän mun terapia käynnit suunniteltiin alun alkaenkin, mutta voin kertoa, että terapia ei ole mitenkään omiaan lisäämään energiaa, vaan syömään sitä. Mitä vaikeimmista aiheista puhutaan, sitä enemmän menee energiaa ja sitä pahempi olo tulee. Toisaalta on terapiassa käyminen paljon mukavampi vaihtoehto, kuin se, että psykiatri yritti ensin saada mua menemään osastolle, tai päiväsairaalaan. Säikähdin sen ehdotusta niin, että lakkasin itkemästä. Osasto on vihoviiminen paikka mihin mä haluan joutua. Mieluumin hyppään vaikka sillalta.

En oikeasti ihan ymmärrä sen lekurin ajatuksen juoksua. Se pitää mua niin sairaana, että mun pitäis mennä osastolle, mutta ajattelee mun kuitenkin olevan kuukauden päästä taas työkuntonen. Ja toi päiväsairaala!? Missäköhän vaiheessa se ajatteli mun ehtiä levätä, kun tarvitsen sairaslomaa nimenomaan siksi, että olen työskennellyt liiaksi ja polttanut itseni loppuun? Päiväsairaala on ihan kiva siinä vaiheessa, kun on saikulla useamman kuukauden ja uhkaa erakoitua ja lukkitua kotiin. Se auttaa pitämään jonkilaisen päivärytmin ja lähtemään pois kotoa, mutta muuten se on vähän niin kuin tötä tekis, paitsi että sulle ei makseta siitä palkkaa, vaan sä joudut maksamaan niille siitä, että saat käydä ryhmän kanssa lenkillä ja pelata lautapelejä.

Apteekissa luvattiin, että uusi lääkitys tulee väsyttämään ainakin kuukauden verran. Tulkitsen tän niin, että mulle on annettu sairaslomaa toipuakseni lääkityksen alkuoireista.

Joo, joo. Kuukaus on parempi kuin ei mitään. Yritän olla tyytyväinen siitä.

BDI 55/62

12 kommenttia:

  1. Kuukausi on kyllä parempi kun ei mitään! Ei toki tarpeeksi, mutta ainahan sitä sairaslomaa voi saada lisää? Mä jouduin nyt irtisanoutumaan töistä ja koulusta lennän kohta pihalle poissaolojen takia, saikkua ei oo herunut ollenkaan ja keväällä olin saikulla 2 viikkoa. Psykiatri pisti papereihin vaikean masennuksen ja liudan muita diagnooseja, lisäksi totesi työkyvyn aika olemattomaksi. Saikkua ei silti tullut mieleen kirjoittaa ja ainoaksi vaihtoehdoksi totesi osaston. Niinpä niin. Joskus ei vaan voi käsittää lääkäreiden ajatuksen juoksua... Mutta jos tarvitset, niin pyydä lääkäriltä lisää saikkua sitten kuukauden jälkeen? Tai sitten yrität oikeasti vähentää työtaakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin älytöntä! Mun eka lääkäri määrää sillon heti alkuun 2kk ja sen jälkeen vielä lisää. Sen jälkeen lääkärit onki joka kerta ollu vähän vähemmän kiinnostuneita hoidosta ja sen tarpeesta. Mikäli mulla ei oikeesti oo yhtään parempi olo, enkä saa saikkua niin tod. Näk. Mulle ei muita vaihtoehtoja jää kuin irtisanoutua. Tai sit vaan kituutan itteeni taas niin kauan kun pystyn. Tuo nykynen työ kestää kuitenkin korkeintaankin vain toukokuun loppuun. Helpointahan tietysti olis jos pystyis tekemään töitä esim, vaan puolta päivää, mutta sellainen tuskin missään onnistuu.

      Poista
  2. sama diagnoosi ja lekuri puheli ihan samaa paskaa mullekin!!! ja varotus tosta cymbaltasta, mulle tuli kaikki sivuvaikutukset (muista mielialalääkkeistä ei ole tullut koskaa mitää) ja meinasin tappaa itteni. aivan vitun kamala lääke. kannattaa olla kuulolla, miten se rupee vaikuttaa... niin samat ajatukset täällä päin kanssa, kuinka ihmisen pitäisi jaksaa tota työtä jatkuvasti eläkeikään asti tehdä kun viikossa se imee jo kaikki mehut ja tilanne on toivoton...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just aattelin käydä huutelee noista sivuvaikutuksista... Oon vasta yhen kapselin napannu ja siitäkin tuli niin hirvee olo, et toivon totisesti et nää oireet katoo kahessa, eikä vasta neljässä viikossa. Olo on kun krapulassa kolmen päivän ryyppyreissun jälkeen, paitsi että vielä pahempi.

      Poista
    2. sama homma, eikä muuten kadonnut kolmannenkaan viikon jälkeen. sit mulle riitti. aivan saatanallista myrkkyä!!!

      Poista
  3. Toi on kai aika uusi lääke, kannattaa ainakin jonkin aikaa sinnitellä, jos olisi vaikka apua. Jaksamista! Joskus se sairaalahoito on paikallaan, pääsee aidosti lepäämään ja lääkärit saavat havainnot, miten lääkkeet vaikuttavat, mutta niinhän se on, ettei sinne kukaan vapaaehtoisesti halua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ajattelin tän neljä viikkoa sinnitellä... Eiköhän siinä ajassa viimeistään pitäis näkyä jotain tuloksia, jos on näkyäkseen, Toivottavasti tää pahoinvointi ainakin helpottaa siinä ajassa... Kiitos. :)

      Jeap, onhan se niinkin. Itse vaan kammoan sairaaloita sen verran, että jos ei oikeasti ole pakko mennä niin jätän väliin. Sairastun niissä vain kahdesti kauheammin.

      Poista
  4. Kuukausikin on jotain sentään! Mäkin olen kyllä saanut niin vähän apua, että itkettää. Oikeasti haluaisin vaan olla normaalikunnossa. Eniten ahdistaa, kun muut eivät ymmärrä, että en jaksa samoja asioita kuin terveet ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se.. jotain. Sepä se! Itteäkin ärsyttää, kun ei jaksa niin kuin terveet, eikä terveiden ihmisten "miten et voi jaksaa" ja "kyllä mäkin jaksan" kommentit hirveesti auta asiaa. Kumpa sitä henkistä voimaa ja energiaa sais jostain purkista.

      Poista
  5. Mulla sama 33.2 ja olen ollut yökyvyttömyyseläkkeellä jo noin puolitoista vuotta. Sitä ennen sain kahden kuukauden sairasloman aluksi, sitten kolmeen vuoteen ei KELA hyväksynyt yhtään sairasloma B-todistustani saati eläkehakemusta. Yllättäen kaiken tuon jälkeen meni läpi hakemus ja sain yhteensä vuoden sairaslomaa ja sitten eläkkeelle. tuon kolme vuotta tulonani oli työmarkkinatuki, työkyvyttömänä työnhakijana, työkkärissä sairaslomalaput kelpasivat. Olen nyt 50 v mies ja koen KELAn nihkeyden kroonistaneen masennukseni ja pahentaneen sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta toi eläke alkaa pikkuhiljaa tuntua tosi houkuttelevalta ajatukselta, mutta kuten jo kokemuksistasi kerroit, tuskin Kela sellaseen myöntyy. Tuo Kelan touhu on kyllä välillä muutenkin niin älytöntä, etten yhtään ihmettele, että ihmisten masennus vain pahenee entisestään. Mukava kuulla, että sinulla asiat kuitenkin lopulta selvisivät, vaikka kauan saitkin sinnitellä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...