Pakollinen joululahjapostaus

Tämän vuoden lahjasaalis on huomattavasti pienempi kuin viime vuoden vastaava, koska suurin osa lahjoista tuli tänä vuonna rahana. Rahalle on toki aina käyttöä, mutta parastahan perinteisissä paketeissa on se, ettei koskaan tiedä mitä sieltä löytyy!




Tämän joulun paras ja rahallisesti arvokkain lahja lienee vanhemmilta saatu HerStyler-kiharrin. Se on nimittäin sellainen vehje, että jos sillä ei tule kestäviä kiharoita, niin ei sitten millään! Ystäväni näyttävät myös tuntevan minun makuni, sillä mikä olisikaan parempi kirjavalinta kenkäfriikille, kuin Karen Homerin - Mitä naisen tulee tietää kengistä.



Lisäksi pukin kontista löytyi mm. pyyhkeitä, jotka tulevat tottavie tarpeeseen. Suihkusaippuaa ja vartalovoidettakaan tuskin tarvitsee ostaa ainakaan seuraavaan vuoteen - on niitä saatu nyt lahjaksi sen verran paljon. Hemmottelulahjoista puheen ollen, siskolta sain tänä vuonna lahjaksi lahjakortin ripsien pidennykseen.


Ja mitä olisikaan joulu ilman suklaata? Ei yhtikäs mitään.

Kommentit

  1. luin eilen pitkälle sun blogia ja voin niin samaistua sun ajatuksiin! ihan kuin ne olisivat tulleet omasta suustani, mm. väsymys jne. harva ihminen ymmärtää näitä ajatuksia, joita itse pohdin masentuneena... tykkään lisäksi tosi paljon sun tavasta kirjoittaa! oletko koskaan stressannut sitä, että miten sitten perhe-elämä, johon kuuluisi lapsia? pitäisi vielä arjen lisäksi jaksaa niitä hoitaa... ite olen aivan maassa kun edes pohdin tälläistä kun muut ikäiseni ottavat vitusti asuntolainaa, haaveilevat/ovat hankkineet kersoja ja ovat valmistuneet ammattiin. itse olen taas pitkällä sairaslomalla opinnoista... laiskaksi kutsuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin huomannut, että terveiden ihmisten on välillä hirveän vaikea ymmärtää masentuneita ja sitä, että masennus on nimenomaan sairaus, eikä laiskuutta. Tottakai sitä tulee ajateltua tulevaisuutta. Yritän kyllä kovasti olla ajattelematta sitä ja elää vain päivän kerrallaan, koska haaveet tulevaisuudesta ovat niin saavuttamattomissa, että sitä vain masentuu lisää. Raskaaksi nyt en muutenkaan saisi tulla vielä pariin vuoteen tuon syöpäleikkauksen takia, enkä muutenkaan aio hankkia lapsia ennen kuin pystyn huolehtimaan ensin itsestäni. (Sikäli mikäli nyt edes voin saada enää lapsia.) Mutta vaikka tulisikin parempi kausi, niin eihän sitä voi ennustaa milloin romahtaa uudestaan. Minä romahdan jo parista kuukaudesta töitä ja jos siihen päälle pitäisi vielä hoitaa lastakin, niin en tosiaankaan tiedä miten selviäisin. Minunkin ystävistäni moni asustaa omakotitalossa miehensä, lapsensa ja koiriensa kanssa ja tietysti juuri sellaisesta sitä haaveilee itsekin...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit