lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulumieltä etsimässä



Minulla oli tänä vuonna erityisen hankalaa hankkia joulumieltä. En ole jaksanut koristella kämppää, enkä itseasiassa edes siivota. Ulkona ei ole lunta, eikä mikään muutenkaan viitannut siihen, että kyseessä olisi mitään muuta, kuin tuikitavallinen arkipäivä. Maanantaina valmistauduttiin Jasun kanssa jouluun paistamalla pipareita ja torttuja, Joulupukki ja noitarumpu elokuvan pyöriessä taustalla ja joulufiilis alkoi jo vähän nostella päätään.

Aatto


Mies tuli kotiin kahdelta yöllä ja pilasi mun fiilikset heti alkuunsa sekoittamalla aikataulut. Mun oli alun alkaenkin ollut hankalaa saada se ylipäätään viettämään mitään joulua. Se olis halunnut jäädä mieluumin kotiin yksinään pelaamaan ja mököttämään. Siksi olikin yllätys, että se yhtäkkiä päätti, että mentäis käymään sen äidillä. Ei siinä mitään, mutta kun se olis halunnut sinne heti aamusta ja oli menossa vaikka ilman mua. Meillä oli sovittu kyyti vasta puoli yhdeksi ja tarkoitus oli viettää koko aatto mun porukoilla, joten paha mielihän siitä tuli. Viime jouluna en nähnyt miestä kuin vilaukselta ja nytkin se oli heti joulupäivänä karkaamassa sukuloimaan ja mulla oli pahamieli jo siitä, ettei se halunnut mua sinne mukaan, joten sen suunnitelmat hylätä mut yksin aattonakin ei kauheesti lämmittäneet.

Muutaman tunnin unet ja aattoaamuna hirveä stressi, älytön väsymys ja siitä johtuva itkuherkkyys ja ärsytys. Sain sumplittua kyydin tuntia aikaisemmaksi ja miehen suostuteltua tulemaan samalla kyydillä. Lähtöä valmistellessa yritin taas virittäytyä tunnelmaan Joulupukin kuumalinjan avulla. Pukki vain oli väärä.

Porukoilla oli joulu. Kuusi oli jo koristeltu, joka hiukka harmitti, koska sen koristeleminen äipän kanssa yhdessä on kuulunut perinteisiin ja juuri ne perinteet tekee joulun. Aikaisimmista jouluista on jäljellä enää kuusi, ruoat ja lahjat. Ei vierailuja isovanhemmilla, ei haudoilla käyntiä, ei joululauluja, ei jouluelokuvia, ei joulutunnelmaa. Sen sijaan hirveää stressiä ja M:n kanssa tappelua.

Mulla on ikävä niitä jouluja, kun aattona sai rauhassa heräillä ja odotella pyjama päällä puuron valmistumista. Kuusi oli koristeltu edellisenä iltana, tai koristeltiin viimeistään aattona. Tuoksui joululta. Tuntui joululta. Taustalla pyöri koko päivän jouluohjelmia. Joulupukin kuumalinja, Lumiukko, Samu Sirkan joulutervehdys.

Saatiin pian aamiaiseksi riisipuuroa ja heti perään torttua ja pipareita. Sitten pitikin kiirehtiä M:n äidille. Iskä olis voinu heittää meidät, mutta M halus välttämättä kävellä. Vesisateessa.


M leikki veljensä kanssa itse rakennettavilla kilpa-autoilla ja me muut kateltiin Myytinmurtajia. Ihan oikeesti. Miksi telkkarista tulee jouluna ihan tavallisia ohjelmia? Mun joulusuunnitelmiin ei todellakaan ollut kuulunut ohjelmat joissa räjäytellään vatsalaukkuja. Missä kaikki jouluohjelmat on!?Porukoille palatessa satoi taas vettä. Mun keuhko pihisi, puristi ja oli vaikea hengittää. Ahdisti kaikin puolin. Sisko odotteli jo ruokaa ja kohta siirryttiinkin joulupöytään. Sen jälkeen taas piparia ja torttuja ja suklaata ja älytön ähky ja pahaolo. Mulla oli tosin ollut paha olo jo maanantai aamusta lähtien, eikä se ole helpottanut vielä joulun jälkeenkään. Katottiin sellanen pätkä, kuin Joulubileet. Ei mikään varsinainen jouluelokuva. Känninen äijälauma viettää joulua keskellä kesää. Yks saarnaa vessanpönttöön, porukka saa turpaansa ja meno on muutenkin melko päätöntä.

Leffan jälkeen jaettiin lahjat ja sisko lähti kotiin. Kello oli jotain yhdeksän-kymmenen maissa ja mä olin jo ihan valmis petiin, koska mun tarvittavien 12tunnin yöunien sijaan olin nukkunut vain kuusi ja nekin hyvin huonosti. M keksi, että se haluaa lähteä käymään sen äidillä. TAAS. Mun ymmärrys ei oikein riittänyt siihen ravaamiseen. Mua väsytti, keuhko pihisi entistä enemmän, oli myöhä ja oli sitä paitsi jo pimeää ja ulkona tuli vettä. Suostuin kuitenkin lähtemään jos saatais kyyti, mutta M:n mielestä sen veljeltä ei voinu ees kysyä voisko se tulla hakemaan. Sitten se uhosi lähteä yksin ja riitahan siitähän taas tuli. Sen oli helvetin vaikea käsittää miks mun oli tärkeetä saada olla sen kanssa just jouluna, koska sille joulu ei merkkaa yhtään mitään. Mun taas oli helvetin vaikeeta käsittää miks sen piti saada ravata sen äidillä, kun siellä oltiin just käyty ja se oli lupautunut viettämään aaton nimenomaan mun porukoilla, koska joulupäivän se olis isänsä suvun kanssa ja tapanin äitinsä suvun kanssa.

Hirveesti yritin saada kiinni joulufiiliksistä, mutta M teki siitä ja rentoutumisesta ihan mahdotonta. Jasu oli varmaan ainoo joka osas nauttia olostaan täysin rinnoin.



Joulupäivä



M lähti heti aamusta. Kahvit se ehti juoda ja sitten sillä oli hirveä kiire. Mä olin sille edelleen ihan helvetin vihanen, koska se ei vieläkään tajunnu. Ei mua haitannut se, että se lähtee sukuloimaan. Mua vaivasi se, että se vaan ilmotti lähtevänsä, eikä sen pieneen mieleen ollu koskaan tullu mieleenkään kysyä haluisinko lähteä sen mukaan, koska se ei halunnut mua mukaansa. Ei tänä jouluna, ei viime jouluna, eikä yhtenäkään jouluna sitä ennen, eikä varmaan tule koskaan haluamaankaan. Ja joulun piti muka olla perhejuhla. Onneksi meillä ei ole lapsia. Olis hirveen kiva aina selittää miksei isi halua olla jouluna meidän kanssa.



Turrutin mieleni ja yritin saada joulufiiliksestä jälleen kiinni ahmimalla lisää torttuja, pipareita ja suklaata. Katottiin iskän kanssa joku random tappopätkä jossa suolenpätkät lenteli. Ei hirveesti nostattanu fiilistä.

Sisko tuli illalla miehensä kanssa syömään. Katottiin Myrsky, jota Jasukin seurasi hyvin tiiviisti. Sen jälkeen katottiin Kekkonen tulee! Olin trailerin perusteella odottanu siltä vähän enempi, mutta ihan passeli se oli kotimaiseksi.



Toinen joulupäivä

Nukuin pitkään ja mielessä kävi jäädä sänkyyn koko päiväksi. Joulu olisi pian ohi, enkä vieläkään ollut tavoittanut sitä kaipaamaani fiilistä. Kolmas yritys. Kuusen tuoksuttelua, pipareita, torttua ja suklaata. Ähky.

Katsottiin Pentujengi ja joulupentu. Jasu otti vähän liian tosissaan ja olis halunnut mennä ruudun läpi leikkimään niiden kanssa. Lassieta se katteli jo paljon nätimmin.

Lumiukko jäi aattona välistä joten katsoin sen nyt. Hirveän surullinen sekin. Miksi sen lumiukon pitää sulaa. Tyhmää. Katsoin lumiukon ja lumikoiran heti siihen perään, eikä tuntunut enää niin pahalta - kunnes se lumiukko suli taas. Himputti. Miksi kaikista kivoista joulujutuista pitää tehdä niin surullisia?

Iskä heitti mut illalla kotiin. M oli kotona, mutta ei sitä kiinnostanut. Ajattelin, että oltais voitu vielä vähän fiilistellä ja kattoa joku leffa yhessä, mutta ei. Se lähti poikien kanssa baariin ja jätti mut tänne yksin. Yksin kotona 2, pipareita, torttuja ja suklaata. Verta ja kyyneliä. Josko sitten ens jouluna...


31 kommenttia:

  1. Varmaan moni muukin ihmetellyt tätä aikaisemmin, mutta mikset sä oikeesti jätä sitä miestä? En sano tätä pahalla, uskon että se on todella vaikeaa mutta kuinka paljon hyvää teidän suhteessa on? Mitä oon täältä aikasemminkin lukenu, niin ei teillä kovin hyvin mene. Tai sit teillä menee välillä paremmin, muttet siitä tänne blogiin kerro. Joskus muistaakseni sanoit, että et halua erota koska on koira. Kumpi sen kanssa enemmän viettää aikaa? Olettaisin että sinä, koira kyllä sopeutuu siihen jos se asuisikin vain sinun kanssa. Kovasti voimia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sillä hyvätkin hetkensä, sillon kun sitä sattuu kiinnostamaan ja mulla on ikävä tapa tarrautua niihin pieniin hetkiin.. Enkä mä pärjää yksin. En taloudellisesti, enkä muutenkaan. Jos joku ei oo vahtimassa niin nukun kaiken aikaa, eikä musta muutenkaan ole nyt mihinkään isoihin muutoksiin. Sitä paitsi kukaan ei halua nurkkiinsa puolikuollutta ja koiraa.

      Poista
    2. Ootko muuttanut suoraan kotoota miehesi kanssa asumaan? Itsekin välillä mietin, että mitä käy kun oon suoraan kotoota muuttanu yhteen, mutta kyllä siitä selviää. Ja jos ei rahallisesti pärjää, niin suomessa onneks saa aina sossusta rahaa. Anonyymin kanssa samaa mieltä.

      Poista
    3. Juu olen. Ongelma kun ei olis siinä, että olisin yksinäinen, vaan siinä, että en muista sammuttaa uunia, enkä hellaa. En muista käydä kaupassa, en muista ottaa mukaan avaimia. En muista oonko syöny jne... Eli todennäkösesti kun asuisin yksin kävis jota kuinkin niin että poltan kämpän, lukitsen itteni ulos ja kuolen nälkään, tai jotain vastaavaa. Eikä sieltä sossustakaan sitä rahaa ihan niin vaan tule jaj os tulee niin sen verran että saa just ja just pidettyä ittensä hengissä. Koirat tuskin saa mitään etuuksia.

      Poista
  2. harmi! oot niin läpeensä jouluihminen, että sulle soisi tunnelmallisen joulun, oletko ajatellut, että tuo sinun väsymys, haluttomuus tehdä muuta, kuin nukkua johtuu ehkä juuri tuosta sun elämäntilanteesta, jos muuttaisit sen voisi energiaa löytyä ihan eritavalla, sinä et ole itsenäistynyt, ihan sama, jos asut kotona, on vaarallista tuollainen riippuvuus, siinä toinen pystyy alistamaan ja mitätöimään vaarallisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ollu väsynyt NIIIN monta vuotta, etten tosiaankaan tiedä mistä tämä johtuu. 19 tunnin unia ei mun mielestä voi selittää enää vain masennuksen aiheuttamalla väsymyksellä. Oon melko varma, että taustalla on jotain fyysistäkin vikaa, mutta vaikea mennä sanomaan mitä kun lääkäreitten mielestä on kivempi arvailla, kun tutkia. Pienikin fyysinen ponnistus vie kaikki mehut. Se asia tuskin muuttuu asuntoa vaihtamalla. (Ellei tässä asunnossa sitten satu olemaan hometta.)

      Poista
    2. Varmaan mahdotonta parantua masennuksesta tuossa parisuhteessa, jossa nyt kituutat todella ihmeellisillä tekosyillä.Tuhlaat vaan aikaasi kun et keskity siihen mitä itse haluat elämältäsi.Kokemuksesta tiedän, että kun tekee sen rohkean päätöksen että lähtee toimimattomasta parisuhteesta, niin kummasti sitä energiaa ja elämänhalua löytyy kun tajuaa että on vapaa tekemään mitä vaan.! Nyt taidat vaan odotella uusia iskuja vyön alle ja ihan kun oisit vaan hyväksynyt sen että märehdit lopunelämäsi tossa tilanteessa, joka tuskin edistyy mihinkään.. ja muu elämä menee tolla "kun ei kiinnosta, kun ei jaksa, kun väsyttää, kun tää nyt vaan on näin" fiiliksellä.

      Poista
  3. Aloin vasta lukemaan blogiasi ja kyllä pidän kovasti. Huomasin kyllä että olet aika ailahtelevainen. Yhdessä kirjoituksessa haukut perhettäsi ja heidän tavastaan kohdella sinua. Minusta he vaikuttavat rakastavilta ja aidosti kiinnostuneilta. Isäsi varsinkin näyttää välittävän. Ja samalla kuitenkin se raivostuttaa sinua vaikka sanot itsekkin että tarvitsen vahtimista muttet pärjää yksin.

    Älä käsitä väärin! Olet aika mahtava

    -Olen itsekkin kokenut masennuksen ja juuri lähimmäisten väkisinkin avun tunkeminen pelasti minut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Isä se hakkas ja huus koko lapsuuden, että siinä sulle välittämistä. Kaikki on hirveen kivasti niin kauan kun pitää suunsa kiinni, tekee just niinku sanotaan eikä osota minkäänlaisia tunteita.

      Poista
  4. Olen samaaa mieltä edeltäjien kanssa!
    Minulle myös perhe on ollut suuri apu. Varsinkin samanikäiset sukulaiseni. Perheeni on aika iso joten välillä tulee tilankin puutteesta ja vessajonoista kovakin tappelu, mutten vaihtaisi siskoani mihinkään!
    Kertoisitko lisää perheestäsi, siitä on minullekkin jäänyt vähän pimentoon että tuletteko toimeen vai ettekö :D Tai pidätkö ylipäätänsä perheestäsi. Ovatko he tukenasi? Voitko pyytää heiltä apua vai ovatko he kääntäneet sinlle selkänsä? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on aika arka, enkä osaa puhua siitä vielä oikein terapiassakaan. Tullaan me toimeen niin kauan kun oon kaikesta samaa mieltä, pysyn hiljaa ja mahdollisimman näkymättömänä. Rahallista apua niiltä voi pyytää, mutta mitään tukea on turha odottaa. Itkeminen ja tunteiden osoittaminen noin muutenkaan on kiellettyä. Niitten kanssa saa aina olla varpaillaan. Ei sellasta kestä.

      Poista
  5. Oletko ajatellut että he eivät vaan tiedä miten käsitellä masennustasi ja ovat siksi varpaillaan myös sinun kanssasi? Minun tätini joka on minut kasvattanutoikestaan kokonaan on hyvin topakka täti. Täti kyllä ymmärtää jos hänelle selittää, joskus menee huudoksi mutta kun selittää tarpeeksi monta kertaa niin yleensä saadaan aikaan kompromissi. Kuulostaa siltä että tyydyt joko olemaan hiljaa tai rupeat helposti itkemään. Kokeile keskustella rauhallisesti, tehkää kompromisseja niin että he saavat jotain ja sinä saat jotain siitä myös. Mutta kyllä se huutokin on joskus hyväksi! :D Tätikin aina sanoo "No on likka ainakin oppinut pitämään puolensa, eipä pääse muutkaan viemään kun pässiä narussa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tullut selväksi etteivät osaa käsitellä masennusta, tai mitään muutakaan sairautta. Varpaillaan oloksi sitä toimintaa ei kyllä voi kutsua. "Älä yski naapurit häiriintyy", "älä pillitä", "et voi nukkua voi paljon", "ota itteäs niskasta kiinni" yms. kommentit ei hirveesti kannusta puhumaan omista asioistaan. Siinä vaiheessa kun on eri mieltä alkaa huuto ja huutoa seuraa mustelmia. Jos ei halua saada turpaansa, kannattaa pitää se turpansa kiinni. Näin meillä...

      Poista
  6. Sun perhe kuulostaa hirveeltä. Mä katkasin välini omiin ja nyt oon onnellinen. Ne ei koskaan tehny mitään mun hyväks. Kyläänkin kun meni niin sai tehdä heille tyyliin sen lounaan jolle he olivat kutsuneet. Koskaan tullut muuta kuin valitusta siitä miksi pyörin vielä siinä ja enkö menisi jo kotiin. Ja jos joskus satuin jotain tuomaan mukanani, vaikka leivoksia, ne haukuttiin saman tien esim liian kuiviksi. Nyt oon onnellinen kun on oma perhe ja ainakun edes huomaan samoja piirteitä kuin vanhemmillani, olivat sitten negatiivisia tai positiivisia pysähdyn miettimään.

    Mun neuvo on että JÄTÄ NE

    VastaaPoista
  7. Voi sua! Lämmöllä ajattelen, miten raskas elämä sulla on ollut, toivottavasti joskus joku päivä alkaa helpottaa! ootko jutellut vamhempiesi kanssa aikuisena näistä asioista? Sulle helpompaa elämää toivon, olet niin yritteliäs tossa kaaoksessa, voin kuvitella, miten tuo Jasu tuo sulle lohtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ♥ En ole, enkä aio. Pelkään niitä.

      Poista
  8. Ymmärrän kyllä sua, vaikka olenkin parin edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä että kannattaisi jättää tuollainen mies. Se, että hän ei ota sinua mukaan jouluna sukulaisten luo, on kyllä aika uskomatonta ja loukkaavaa.

    Olen itse elänyt vuosia huonossa parisuhteessa, ja voin sanoa että se jos jokin kyllä vei voimia. Jälkeenpäin ne vuodet tuntuvat hukkaan heitetyltä ajalta. Hyvästä parisuhteesta voi saada uskomattoman paljon voimia!

    Vaikutat kyllä tyypiltä, joka pärjäilee yksinkin. Ja uskon myös, että sinulla ei loppujenlopuksi ole vaikeuksia löytää uuttakaan parisuhdetta. Olet kaunis, nähtävästi ihan lahjakaskin etkä luonteeltasikaan todennäköisesti mikään riivinrauta. :)

    Toivotan sinulle mukavampia tunnelmia ja onnellista uutta vuotta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan noita ottajia, mutta, kun mussa on se vika, että tykästyn vaan ns. pahoihin poikiin, notta ei se vaihtamalla parane ja mieltymyksiään on hankala muuttaa...

      Kiitos kovasti. Hyvää ja onnellista uutta vuotta myös sinulle! :)

      Poista
    2. Ei tarvitse vaihtaa mihinkään, vaan olla ihan vaikka yksin hetki ja tunnustella sitten miltä ihan oikeasti tuntuu.

      sanot, että mieltymyksiä on vaikea muuttaa.. Kaikki uskoo, että välität siitä ihmisestä, mutta vaikka kuinka yrität, et saa rakkaudella ja hyvällä tahdolla muutettua toista ihmistä. Haluaisit muuttaa ja toivot, että se muuttuisi, mutta ei se muutu.

      Joko sun täytyy hyväksyä se, että toinen on ku**pää narsisti, ja elää sen asian kanssa, tai sitten sun täytyy lopettaa tollanen parisuhde. Tyytymätön olet tällä hetkellä kun sen ääneen täällä sanot ja valitat jatkuvasti.


      Poista
    3. Mistähän sinä tiedät, ettei se muutu? Ethän sä tunne koko ihmistä. Jos se olis aina "kusipää narsisti" niin elämähän olis hirveen helppoo, mutta kun ei se ole aina sellanen! Sehän se onkin, kun se osaa olla myös ihana ja huolehtiva, en kai mä muuten sen kanssa olisi.

      Poista
  9. Tosi kiva blogi sulla!!:) Niin omaperänen ja samalla tosi suloinen!!:3 Tosi ihania nää jouluiset kuvat!! Jatka samaan malliin!!(:

    http://fanni0405.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. "Siinä vaiheessa kun on eri mieltä alkaa huuto ja huutoa seuraa mustelmia. Jos ei halua saada turpaansa, kannattaa pitää se turpansa kiinni. Näin meillä..."

    Pikkasen liiottelua


    VastaaPoista
  11. Eikö äitisi edes ollut tukenasi? Vai saiko saman kohtelun? Anteeksi vaan, mutta kyllä tuo sun parisuhde on mahdoton yhtälö, sinä olet ihan koiran asemassa, kerjäät huomiota, etkä sitä saa. Ei Suomessa kenenkään tartte elää toisen siivellä, se on hirveä tilanne.

    VastaaPoista
  12. Puhut, että sulla on M kanssa hyvät hetket joskus, mutta et koskaan kirjoita niistä. aina tuo kumppanisi on sun puheiden mukaan kapakassa yötä myöten, olet kertonut, ettei sua seksi kiinnosta, ei kai virili nuori mies ilman elä, että tiedätkö todella missä se luuhaa? Siitä terapiasta ei ole mitään hyötyä, jos et ole valmis muuttamaan asioita elämässäsi, puhu välit selväksi vanhempiesi kanssa, toisen hakkaaminen on rikos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja pointti oli? Useat kirjottaa blogissaan vaan siitä kuinka ne shoppailee ja kaikki on kivaa. Meinaatko ettei niitten elämässä tapahdu muuta vaan koska ne ei kirjota siitä? Mä kirjotan niistä asioista jotka vaivaa mua, koska asioiden ulos purkaminen auttaa mua, eikä mua useinkaan vaivaa nauttia kivoista jutuista.

      Poista
  13. Kauheaa tuollainen pahoinpitely on lapsesta mahtanut tuntua kamalalta. Ja yhä aikuisenakin! Siis kyllähän 80-90 luvulla vielä on ollut ihan yleinen kurinpito sallittua fyysisestikkin. Ja en sano että se olisi hyvä taikka huono. Itsekkin on saatu remmistä ja tukkapöllyä joskus muksuna ja no en syytä vanhempiani koska tavallaan uskon sen olleen osa suomalaista lapsenkasvatus kulttuuria vielä tuolloin. Minusta se on kuitenkin aivan eri asia kurittaa noilla keinoin kuin sitten kännipäissä alkaa mätkimään nyrkillä.
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin laissa jo vuonna 1984. Kuulostaa joka tapauksessa melko pöyristyttävältä, että väkivaltaa puolustellaan sen kuulumisella kulttuuriin. Siinä tapauksessa kyseessä on helvetin paska kulttuuri.

      Poista
  14. Minusta vanhemmat ovat oppineet omilta vanhemmiltaan tuon kurittamisen. Perjaatteessa siis he ovat nähneet ja eläneet siinä ajatuksessa että se toimii ja on ihan ok jos lapsi ei sanaa tottele. He ovt kuitenkin kokeneet tuon saman. Sanoisin jopa että pahempana tuolloin 50-70 luvulla itsekkin syntyneenä. Joten jos jotain niin kasvatusmenetelmiä on vain noudatettu, niitä samoja metodeja jo monia monia kymmeniä ellei satoja vuosia. Kuitenkin ennen 2000 luvun alkua siihen on alettu puuttumaan enemmän ja koko kasvatus on mennyt aivan uuden laiseksi. En sano että välttämättä paremmaksi, muuten siinä mielessä että fyysinen kuritus on vähentynyt.

    Joten isovanhemmilta ja isoisovanhemmilta on otettu vallia. Puolustelen tässä nyt aikaisempaa kirjoittajaa, sillä veikkaan että hän vain ilmaisi itsensä hieman huonosti.

    Nimimerkillä 5 villiä poikaa syntyneet 76-99 välillä ja jos en olisi joskus tukasta heitä kotiin väkisin raahannut ties missä vakeuksissa olisivat tänä päivänä.

    VastaaPoista
  15. Vatvaat noita samoja asioita blogista toiseen ja pöyristyt lukijoiden neuvoista, jos ne yhtään koskee elämänmuutosta, et näe metsää puilta, sitten, kun miehesi huom! kohta lähtee litomaan, ihmettelet, mitäs nyt tapahtui.

    VastaaPoista
  16. Vaikka "masentunutta ei saa neuvoa parantumaan", blogisi perusteella sinun omat valintasi ovat erittäin suuri syy "masennukseesi". Lopeta itsesääli ja jätä se mies, opettele elämään itsenäisesti. Tekisi kummia itsetunnollesi ja sitä kautta et varmaan näkisi maailmaa niin harmaana.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...