Vuoden vanhempi, vaan ei yhtään viisaampi


Vuoden paskin päivä, eli omat synttärit lusittu eilen. Meitsi täytti 26-vuotta, masennusdiagnoosi 2-vuotta. Se, että omista synttäreistä tulee mieleen vaan masennus kertonee jo paljon. Se ainoo ihminen jolta odotit jotain huomiota käyttäytyi kuin idiootti, kuten tavallista. Vaari ei muistanut edes tekstarilla, eikä kummisetä, mutta se nyt ei muutenkaan ikinä muista mitään, eikä ketään, joten en siltä mitään odottanutkaan. Oon taas vuoden vanhempi, enkä ole saavuttanut mitään. Huoh.

Mun töitä jatkettiin taas viikolla, vaikka työkaveri yritti kauheesti sanoa EI:tä mun puolesta. Järkeilin et kerkeenhän mä levätä sitten viikonki päästä, vaikka kuukauden putkeen, jos siltä tuntuu. Oon luvannu itelleni tehä jo aika kauan monenlaisia asioita "sitten viikon päästä" ja "heti kun työt loppuu". Itselleen valehtelu on toki hirveen hyödyllistä ja motivoitaa. "Kerkeethän sä sit myöhemminkin" ja sitten sitä vaan tulee lykänneeksi asioita hamaan loppuun asti.

Yritin metsästää itelleni synttärilonkeroa, koska mikä nyt kruunais päivän paremmin, kuin mansikka-margarita lonkero, jonka kyljessä lukee slogani "elämä on ihmisen parasta aikaa". Kolmesta kaupasta sitä hain, mutten mistään löytänyt. Olkoot. Ois maistunu salee paskalta kuitenki. Mies teki suklaakakkua, mutta koska vietettiin kaikki-mikä-voi-mennä-pieleen-menee-pieleen-päivää se paloi. 


Mulla oli taas ihan järkky olo muutenkin koko illan. Jos haluutte vertailukohteita niin hierokaa sitruunaa silmään ja istukaa kuumassa saunassa vaatteet päällä viistuntia putkeen. Ihan kuollu olo. Seiskalta petiin. Tunnin siellä varmaan pyörin tuskissani, tsekkasin yhen leffan ja kokeilin uusiks vähän paremmalla menestyksellä.

Tää päivä on ollu vähän parempi, joten siitä ihan erillistä postausta viimeistään huomenissa.

Kommentit

Suositut tekstit