Kyllä töitä tekevälle riittää


Kolmas kerta toden sanoo! Viimeinen työviikko, kyllä tämän vielä jaksaa pusertaa, ajatteli Tintti maanantaiaamuna autuaantietämättömänä kaikesta. Optimistisuus kunniaan, mutta niin se vain on, että pessimisti ei pety. Pian koitti nimittäin keskiviikko, jolloin pomo ilmoitti, että hänellä olisi esittää yksi kysymys. Sellainen kysymys tietää tunnetusti joko jotain todella hyvää, tai todella huonoa. Minun kantiltani usein kumpaakin.

Ensimmäinen kysymys kuului, kuinka olen toipunut siitä syksyisestä. Mieleni teki korjata, että syövästä, koska tuollainen kaartelu vähän ärsyttää, mutta kuten tavallista koin parhaaksi pitää mölyt mahassani ja vastata kysymykseen. En minä varsinaisesti valehdellut vastatessani ihan hyvin. Niinpä seurasi kysymys, jonka olin jo aavistanutkin.
-Mitäs sulla on ensi viikolla? Astuin ansaan sen enempää ajattelematta.
-Ei niin mitään. Se oli valkoinen vale, koska olisihan mulla ollut ohjelmassa muunmuassa terapiaa ja purkkiin pissaamista.
-Onnistuisiko, että jatkaisit vielä ensi viikon?
-No onnistuuhan se! Miksei onnistuisi, eihän mulla ole parempaakaan tekemistä. Mitä nyt pitäis kuurata tää kämppä lattiasta kattoon, mutta mihinkäs ne pölyt katoaisi. Ei mihinkään. Niin. Ja levätähän mä ehdin sitten vaikka ens vuonna, tai ainakin viimeistään haudassa. Sitäpaitsi töistä ei voi, eikä saa kieltäytyä. Ei varsinkaan tällaisina aikoina.

Torstaina kroppa päätti tehdä tenän. On valitettava tosiasia, että jos pää ei kuuntele, niin lopulta kroppa tilttaa. Minun tapauksessani se tarkoittaa yleensä sitä, että ensimmäisenä alta lähtevät jalat. Siinähän olet sitten. Loppu se hiki hatussa juokseminen justiinsa siihen. Pää parkani epäonneksi jalat menevät epäkuntoon vain hetkeksi ja pian voi taas rientää paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Tässä kohtaa moni kai yleensä hidastaisi tahtia, mutta vielä mitä. Sähköpostiini kolahti hakuilmoitus, johon ei voinut olla vastaamatta MÄ HALUUN TÄN! Etsivät tallentajaa Sörnäisiin. Kahden viikon keissi, kuusi tuntia päivässä, eikä joulun välipäivinä tarvitse mennä töihin, ellei välttämättä itse halua. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta olen toistaiseksi ainoa, jota on hommaan suositeltu. Toivotaan siis parasta.

Töiden jatkumisen takia jouduin perumaan ensi viikon terapian. Toki oltais voitu siirtää aika iltaan , mutta ainoa vapaa-aika oli keskiviikolle ja lupasin värjätä silloin kaverin hiukset. Tässäpä annos halpaa ironiaa: käyn terapiassa, jotta jaksaisin käydä töissä, mutta koska käyn töissä en ehdi, enkä jaksa käydä terapiassa.

Kommentit

  1. Voi harmi kun jouduit perumaan terapeutin ajan eikä ajan muutoskaan onnistunut :( toivottavasti pääset kuitenkin pian purkamaan ajatuksiasi, tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. :/ No parin viikon päästä voidaan toivottavasti palata kahteen terapiakäyntiin viikossa ja onneksi voin aina itkeä tänne blogiin jos tuntuu, että pää räjähtää. :D Kiitos! ♥

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit