lauantai 9. marraskuuta 2013

Ajatuksia joita ei sanota ääneen

Vk 45 
BDI: 54/63


Eilinen terapia meni taas harakoille. Olen niin väsynyt ja lopussa, että pää vain humisee tyhjyyttään. Suun avaaminen tuntuu raskaalta, saati että pitäisi vielä pystyä muodostamaan sanoja. On niin paha olla, että oksettaa. Stressaan niin, että hikoilemiseni muistuttaa lähinnä vuotavaa hanaa. Koko ajan on kuuma, kuin saunassa ja päässä humisee. Olo on kuumeinen ilman kuumetta. Lämpöä kyllä on ollut taas reilu kuukauden verran sen vähän päälle 37°C. 

Mikään ei kiinnosta. En jaksa. Ei huvita. Tekisi mieli vain maata yksin pimeässä. Ihan hiljaa hievahtamatta. Voisin nukkua viikon. Haluaisin nukkua, mutten saa unta ilman unilääkkeitä. Ahdistaa liikaa. Koko kroppa on edelleen jumissa ja jäykkänä. Valmiina taistelemaan, tai pakenemaan. Koko ajan. Korkeiden masennuspisteiden ja stressin lisäksi mun kroppa prakaa. Keuhkoissa asuva mörkö saa yskimään metallinmakua suuhun. Rintaa pistelee, eikä tuo leikkauksesta toipuminenkaan ole tainnut sujua ihan odotetusti. Yli neljän kilon paino saa ihan kivasti vihlaisemaan ja kohta jossa joskus oli munasarja on kipeänä ainakin seuraavat kolme päivää. "Paremmin tietävät" kertovat, että olishan sen pitänyt jo parantua! On siitä leikkauksesta kuitenkin jo niin kauan aikaa! AIJAA! Munko vikani tämäkin taas on? Tai no tottakai se on mun vika, kun oon airaslomasta lähtien kannellu ylipainavia kauppakasseja, vaikka nostorajoitus oli tuolloin maitotölkin verran. Arpikaan ei ota haalentuakseen.



Minusta ei siis ollut eilen puhumaan, joten käytettiin terapia-aika rentoutusharjoitukseen. Mielikuvaharjoitukset ovat siitä ahdistavia, ettei minulla ole enää mielikuvitusta ja silloin joskus harvoin kun on, se karkaa heti käsistä. Eilen piti miettiä olotilaa parhaiten kuvaavaa väriä. Sen jälkeen piti valita väri, joka kuvasi rauhallisuutta ja kuvitella värin valtaavan koko kehon jokaisen sopukan. Ensin tulin liian tietoiseksi eri ruumiinosistani, joka ei suinkaan vähennä ahdistusta, vaan lisää sitä. Lihakset jännittyivät vain entistä enemmän. Sitten tuntui, että olen niin täynnä vaalean vihreää, että tukehdun. Olo oli kahta kauheampi.

Tehtiin myös itsestäänselviä oivalluksia. Esimerkiksi sellainen, että rentouttavin hetki päivässä oli kyläily kaveripariskunnan luona. Hetki, kun sai ihan vaan olla ilman, että kukaan odotti minulta yhtään mitään. 

Olen taas kiltteydestä kipeä. Jatkuvasti tuntosarvet ojossa kuulostelemassa miten kutakin kohtaan tulee käyttäytyä, miten ketäkin voi miellyttää, valmiina toteuttamaan pyyntöjä. En jaksa enää, mutten osaa lopettakaan. Kenties juuri siksi olen vapaa-ajalla, kuin tyhjä taulu. Ruutu pimeänä ja pää tyhjänä. Kerroinko muuten jo, että lupauduin jatkamaan töitä vielä kaksi viikkoa? 


- Mitä yhteistä on kiltillä ja televisiolla? - Kaukosäädin

4 kommenttia:

  1. Hei, kyllähän toi haava näyttää kuitenkin suhteellisen hyvältä :) kyllä se siitä pikkuhiljaa, toisilla vaan kestää kauemmin. Mulla esim haavat paranee melkein heti, kun taas kaverilla haava vuotaakin viikkotolkulla.

    Kurjaa, että terapia meni taas hieman ohi. :( hirmuset voimahalit sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voishan se kieltämättä olla pahempikin. Se vaan on niin hemmetin kipee kun siihen koskee, niin en vieläkään pysty pitämään esim. farkkuja, kun ne puristaa just sopivasti ton arven kohdalta. :/ Mut ei toi arpi ole edes se pahin. En tiedä onko tuolla sisällä jotain kiinnikkeitä jotka ottaa vastaan, vai mitä, mutta vihlasee tosi ikävästi aina jos vähänkin rasittaa itteään kurottamalla johonkin korkeelle tai kantamalla jotain painavaa. :/

      Kiitus! ♥ Huomenna uusi yritys...

      Poista
  2. Tiia. En usko kenenkään sanovan "olisi sen pitänyt jo parantua" sinua syyllistääkseen. Käytän sitä itse puhtaasti ja pelkästään huolen ilmauksena, jonkun murheisiin. Ehkä patistaakseni uudestaan lääkäriin tms ja useimpien luulisi tietävän, että parantumistahti on yksilöllinen asia ja muusta kiinni kuin omasta valinnasta. Jos taas eivät tiedä, niin kannattaako sellaista ihmistä kuunnella edes? Tuskin on ainakaan ammattinsa osaava hoitohenkilökunta silloin kyseessä, jos noin kommentoi. Huomautan vielä, että itselläni ei ole mitään lääkärin tutkintoa ja tajuan tuon verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki täsä tilassa ottaa turhan herkästi itseensä, mutta kun seuraava lause on "se on vain sun korvien välissä" ja "ihan hyvin sä voit- (viedä koiraa/kantaa painavia juttuja)" on asiaa vaikea käsittää muutoin, kuin painostuksena ja syyllistämisenä. :/ Siinä olet kyllä oikeassa, että kaikkia ja kaikkea ei ehkä tarvitse kuunnella, jos ei ole mitään kunnollista sanottavaa, mutta jälleen kerran helpommin sanottu, kuin tehty. Ne sanat vain jää mieleen painostamaan, vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...