Muistihäiriö

Tänään taas terapiaa. Täytetltiin tuo yksi kysely loppuun ja tehtiin yksi rentoutumisharjoitus, joten siitä reissusta ei ole paljon kerrottavaa. Paitsi, että nyt se terapeutti kuvittelee, että kuulen ääniä, koska käyn pääni sisällä väittelyitä itseni kanssa. Mahtavaa.

Mulla on ollut viime aikoina jotenkin Näkymätön Ninni-fiilis. Sellanen, ettei kukaan huomaa, eikä kuule. Se on kyllä osittain oma vikani, koska jostakin syystä mun volyyminappi on rikki. Kaikki tulee ulos joko kuiskaten, tai rääkymällä. Yhä useammin olen kuitenkin mykkä. Suu ei aukea sanomaan edes moi. Hirveän vaikea sana. Ehkä opettelen viittomakieltä, kun moikkamainen käden heilautuksella tuntuu kuitenkin onnistuvan, kuin itsestään.

Terapian jälkeen kävin apteekissa noutamassa iho-omegaa. Kaveri nimittäin vinkkasi, että se auttaa kuivaan ihoon. Rasvaaminen ei nimittäin näytä auttavan. Apteekki on muuten siitä jännä paikka, että jos ostat enemmän, maksat myös enemmän. Melkein menin lankaan, kun kuvittelin suurpakkauksen tulevan halvemmaksi, mutta ehei! Kannattavampaa onkin ostaa kaksi pienempää pakkausta. Siinä säästää jopa 6senttiä per kapseli.

Kävin myös suorittamassa vaikeampaakin vaikeamman tehtävän, nimittäin vessapaperin ostamisen. Monelle on varmaan sattunut se perinteinen: lähdet kauppaan ja ostat kaikkea muuta kuin sitä mitä piti. No mulle käy niin joka kerta. Tällä kertaa muistin kyllä sen vessapaperin, mutten ruokaa. (Mitä se on?)

Mun muisti on kyllä muutenkin ihan kaput. Kuvittelen tehneeni asioita joita en ole tehnyt, enkä muista niitä, jotka olen saanut tehdyksi. Ehkä mulla onkin dementia? Hauskaksihan tämän tekee se, että kun ei muista niin siitä tulee ihan hirveä stressi ja sitten säheltää vielä enemmän. Oikeasti ihmettelen miten en ole vielä onnistunut saamaan potkuja. Ehkä siksi, että mulla on ehkä maailman mukavimmat ja ymmärtäväisimmät pomot? Tai ehkä siitä ei vaan olis mitään hyötyä, kun töitä on muutenkin jäljellä enää puoltoistaviikkoa. Kyllä mä kestän, mutta kestääkö pää?

Kommentit

  1. mustakin tuntuu etten muista yhtään mitään... se on ahdistavaa kun ei muista välillä mitä sitä eilen oikeasti tekikään... Vinkkaas mulle oliko noista iho-omegoista sit apua, mulla kun on sama ongelma. Rasvaan ihoa jatkuvasti mutta tuntuu kuivuvan entistä enemmän... Mukavaa viikonloppua sulle ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Terapeutin milelestä olis vielä hirveen kiva vertailla mun nykysiä oloja joihinkin keväisiin tuntemuksiin. Miten mä voisin muistaa miltä musta on tuntunu keväällä, kun en muista mitä on tapahtunu pari tuntia sitten... Ilmottelen sit parin-kolmen kuukauden päästä onko iho-omegat tepsineet. :) Kiitos samoin! ♥

      Poista
  2. Hei, mulla on ollut tuota ihan samaa näkymättömyysongelmaa. Se oli ihan kauheaa. Onneksi mulla on nyt kuitenkin elämässäni ihmisiä, jotka näkevät mut. Aion pitää niistä kiinni. Myös suun aikeaminen on ollut joskus älyttömän vaikeaa. En uskalla mennä enää sinne, missä en saanut sitä auki.

    Jos keksit ratkaisun noihin ongelmiin, luen niistä mielelläni! Helpottaa jo nyt kuulla, etten ole ainoa joka painii noiden ongelmien kanssa. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu ihan hyvältäkin olla näkymätön, mutta pitemmän päälle se on kyllä aika kauheaa.

      Kirjoitan kyllä heti jos teen ongelmieni kanssa läpimurtoja! Kiitos itsellesi, helpottaa tosiaan itseänikin kuulla, etten ole ainut joka näistä kärsii. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit