keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Avunhuuto kirjeitse

Heippa hei. Tässä tämä edellisessä postauksessa suunnittelemani kirje nyt olisi. Mikäli te rakkaat lukijat keksitte jotakin lisättävää, korjattavaa, selvennettävää, tai muistatte jotakin, mitä en itse muistanut niin hihkaistaa! Minulla on aikaa muokata tekstiä pe aamuun (klo 6.00) asti.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Minusta tuntuu, että hoitavat tahoni eivät ole ottaneet minua tarpeeksi vakavasti, eivätkä kuunnelleet minua kunnolla. Vähättelevät kohtauksiani hajamielisyydeksi. Hajamielisyys on sitä, että unohtaa maidon pöydälle, tai etsii kädessä olevaa puhelintaan. Hajamielisyys EI ole sitä, että kadottaa itsensä ja havahtuu yhtäkkiä vieraasta paikasta tietämättä miten sinne on joutunut ja mitä on viimeisen tunnin aikana tehnyt. Lääkärin väitteen vastaisesti kohtaukseni eivät myöskään johdu mekaanisesta työstä, sillä olen oireillut tiettävästi jo peruskoulusta lähtien.

Päätin listata kaikki oireet, jotka olen itsessäni havainnut. Muistini on tätä nykyä olematon, joten lista saattaa olla jokseenkin puutteellinen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Pitkäaikaiset oireet ja tuntemukset


Päivittäiset, tai lähes päivittäiset

• Kehon, tai kehon osien jäykistyminen, ahdistuneisuus, säikkyherkkyys, jatkuva varuillaan olo, turvattomuuden tuntu, jatkuva epäonnistumisen pelko, ärtymys, keskittymiskyvyn puute, väsymys, uni ja nukahtamisvaikeudet, yöheräily, arvottomuuden tuntu, hapen puutteen tuntu. Traumojen uudelleen eläminen muistoina, takautumina ja painajaisina.

Omat havainnot tuntemusten aiheuttajista:
Yllä olevat oireet ilmaantuvat yleensä julkisilla paikoilla ja sosiaalisissa tilanteissa. Reaktiot voi laukaista myös jokin tietty haju, muisto, kova ääni, tai äänensävy riippumatta siitä onko sanat osoitettu minulle, vai jollekin toiselle.

Lapsuudesta asti koettu väkivalta, kiusaaminen ja turvattomuus ovat opettaneet tulkitsemaan ihmisten eleitä ja äänenpainoja: vähänkin vihaista ihmistä kannattaa pelätä, tai voi tulla satutetuksi.  

Esim.
"Stressireaktion" laukaisemineen riittää, että kuulen toisen ihmisen saavan negatiivista palautetta, vaikka se kerrottaisiin kuinka ystävällisesti tahansa, eikä asia millään tavalla liity minuun.

Usein (vähintään kerran viikossa) tapahtuvat

 Runsas hikoilu, "havahtuminen/herääminen" kesken tekemisien, muistivaikeudet, sydämen tykytys, aistien katoaminen (en näe, kuule, tunne).

Omat havainnot tuntemusten aiheuttajista:
Edellä mainitut oireet ilmaantuvat yleensä siinä vaiheessa, mikäli en ole reagoinut aikaisemmin yllä mainittuihin päivittäisiin, tai lähes päivittäisiin oireisiin. Voimakkaat muisti- ja mielikuvat, niihin liittyvät hajut, äänet ja muut tuntemukset toimivat laukaisevina tekijöinä kohtauksille, joissa kytkeydyn off-asentoon ja lakkaan määrittelemättömäksi ajaksi henkisesti olemasta. (Dissosioin?)

Esim. 1.
Menen joka aamu töihin 165v:llä. Ja niin kuvittelin meneväni tänäänkin kunnes kesken matkan havahdun olevani 158:ssa. Pääsen onneksi töihin silläkin, (joskaan en yhtä lähelle,) että sinällään mitään vahinkoa ei tapahtunut, mutta minulla ei ole mitään käsitystä, eikä muistikuvaa siitä kuinka olen bussiin päätynyt.

Esim. 2.
Havahdun yhtäkkiä kesken rutiiniaskareen, huomaan ajan kuluneen, mutten pysty muistamaan, enkä tiedostamaan mitä olen tänä aikana tehnyt. En myöskään ole reagoinut mihinkään ulkoisiin ärsykkeisiin, vaikka minulle on yritetty puhua ja tökkiä olkapäälle.

Esim. 3
Välillä en pysty erottamaan onko jokin asia tapahtunut oikeasti, vai olenko vain kuvitellut niin tapahtuneen.

Muita silloin tällöin, tai aikaisemmin ilmenneitä oireita

Toisinaan olen myös kokenut kuuloharhoja. Yleesnä tutunoloinen ääni kieltää natisevalla sävyllä tekemästä jotakin. Ollessani henkisesti hyvin huonossa kunnossa ovat muutamaan otteeseen jalat lähteneet kirjaimellisesti pois alta. (= Järki ei kuuntele, joten kroppa tilttaa.)


27 kommenttia:

  1. E-RIT-TÄIN HYVÄ, LOISTOTYÖTÄ!! -Noga

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEE! Kiitos! Toivottavasti se nyt tepsii ja saa aikaan muutakin kuin "tuntuu varmaan kurjalta" reaktion.

      Poista
  2. Ehkä sinua auttaa jo se, että kirjoitat näitä asioita paperille. Jotenkin ajattelisin, että jos voisit tiivistää asioita.
    Jos laittaist vaan nuo testit jotka teit ja avaisit omalta kannaltasi tuota asiaa jonka olet kirjoittanut tekstinä: omat havainnot tuntemusten aiheuttajista. Niistä, joista sanot nimellä väkivalta, kiusaaminen ja turvattomuus ja muut tärkeäksi katsomasi.
    Kirjoittaisit ne vaan ihan itsellesi ja hoitavalle taholle.

    Kaikki muukin on tärkeätä asiaa mutta epäilen vaan sitä ajan puutetta ja hoitavan intoa käydä asioita läpi.
    Nämä neuvot tulee vaan maalaisjärjellä ajateltuna. Tietoa tai kokemusta ei ko. asioiden käsittelystä ole, joten ajatuksilleni ei ehkä kannata kovin suurta painoarvoa laittaa.
    Toivottavasti asiat selkiintyy ja elämä käy vähemmän ahdistavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttaahan se toki hetkellisesti, että itselleen kirjoittaa, mutta ei se niitä ongelmia saa ratkeamaan, tai katoamaan mihinkään. Olen aikaisemmin yrittänyt mahdollisimman tiiviisti ja lyhyesti olojani ja ajatuksiani terapeutille kirjoittaa, mutta ei ole mennyt perille, ei...

      Poista
  3. Mielestäni tuo vaikuttaa oikein hyvältä kirjeeltä. Saat siinä myös purettua oman tyytymättömyytesi asioiden nykyiseen hoitoon, joten se toivottavasti saa terapeutin ymmärtämään, että kaipaat hiukan muutakin kuin vain "tuntuu varmaan kurjalta" -reaktion. Sinullahan on kuitenkin säännöllinen terapia joten tehän voitte käydä tuota kirjettä läpi vaikka useammallakin kerralla, jos tarvetta on eikä sikäli ole kiirettä. -peach-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Ilmottelen sitten miten kävi! Niinpä, se on kyllä positiivista, että asioihin voi aina myöhemmin palata uudestaan, jos jäi vielä jotakin hampaankoloon...

      Poista
  4. Tosi hyvä kirje! Jospa se saisi siihen terapeuttiin vauhtia, oletko puhunut siellä tästä blogista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen mä maininnut, että tänne kirjottelen huolistani, kun kirjoittaminen kerran tuntuu niin luontevalta tavalta purkaa ajatuksia.

      Poista
  5. Itselle ensimmäisestä kohdasta kaikki samat oireet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jauts! :/ Ootko hakenut niiden takia mitään apua?

      Poista
  6. Hurjalta kuulostaa noi sun oireet. vähän liian hurjalta ollakseen totta, miten näin sairas ihminen jaksaa pitää näin monimuotoista blogia ja huolehtia ulkonäöstään viimeisen päälle? Ihankuin sussa olisi kaksi persoonaa; narsisti ja itseään aliarvioija, vai vedätätkö koko tätä blogisi lukijakuntaa, jossain mättää pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkään blogi ei anna täydellistä kokonaiskuvaa minusta, mutten arvannut, että olisin onnistunut johdattamaan jotakuta näin pahasti harhaan. En tiedä kuka olet ja paljonko olet blogiani lukenut, muttet selvästikään tunne minua. Olen kuitenkin alusta asti painottanut sitä, että kirjoittaminen on minulle niitä ainoita luontaisia asioita, jotka vielä tuottavat minulle mielihyvää. Lisäksi asioiden ylös kirjoittaminen auttaa purkamaan ajatuksia ja tunteita. Siksi pidän tätä blogia: se ei tuota minulle yhtään ylimääräistä vaivaa, päin vastoin iloa ja helpotusta. Ja olenhan minä pitänyt pitkiäkin postaustaukoja silloin, kun en ole jaksanut enää innostua edes kirjoittamisesta. Toisinsanoen tämän blogin pitäminen on ainoa asia mitä minä oikeastaan jaksan tehdä. Muut ihmiset käyvät ulkona, näkevät kavereita, käyvät salilla jne jne. minä nukun jakirjoitan ja siinä se.

      Täytyy ihan mielenkiinnosta kysyä, miksi kuvittelet minun huolehtivan ulkonäöstäni viimeisen päälle? Siksikö, että blogissani on kuvia itestäni kerran-pari kuukaudessa? Sinun pitäisi todella nähdä minut niinä kaikkina muina päivinä. En todellakaan jaksa käydä suihkussakaan, kun hädin tuskin kerran viikossa, joten "huolehtia ulkonäöstään viimeisen päälle", kuulostaa aika mielenkiintoiselta toteamukselta. Toki laittaudun blogikuvia varten kerran-pari kuussa, joten se saattaa olla vähän harhaan johtavaa, mutta se on aika pieni osa siitä miltä yleensä näytän. Sitä paitsi laittautuminen nostattaa muuten olematonta itsetuntoani, eikä mielestäni ole mitään pahaa. Ihan pikku vinkkinä: ulkonäkö voi pettää. Tiesitkö, ettei monikaan sairaus näy ihmisistä päällepäin? Ulkokuoren alla voi velloa, vaikka mitä.

      Ja millähän perusteella kutsut minua narsistiksi? Tämän haluan todella kuulla! :D Minä en vedätä yhtään ketään. En siedä valehtelua ja vaikken nyt IHAN kaikkea täällä kerrokaan, niin ainakin kerron tunteeni, ajatukseni ja kokemukseni täysin rehellisesti. Se mikä tässä nyt näyttää mättäävän on sinun ihmistuntemuksesi minua koskien. :)

      Poista
  7. Anonyymi pyytää anteeksi liian hätiköityjä johtopäätöksiä, en todellakaan tunne sua, enkä ole ollut kuin vähän aikaa lukijasi, tulin tuon Metro-lehden kirjoituksen kautta, kaikkea hyvää sulle toivon, kirjoitat upeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitähän sattuu, joten anteeksipyyntö hyväksytty ja kiitokset kehuista! Ihan uteliaisuudesta haluaisin silti kuulla, mistä sait kuvan, että olisin narsisti? Moneksi on haukuttu, mutta narsisti tuli nyt kyllä ihan puskista! :D

      Poista
  8. pohdin tässä, että mistäköhän kohtaa olet narsisti? Vai pitikö lukea masokisti? Itse narsistin kanssa eläneenä luulen, että anonyymi ei tiedä mitä sana narsisti tarkoittaa.. Nousipa verenpaine.. Ei mulla muuta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jatkoa omaan kirjotukseen kun en ota siitä itekkään selvää.. Eka kysymys oli Tiialle ja toka anonyymille ;-) Tiia siis ei ole narsisti eikä masokisti mutta ennemmin tuntematon sais aateltua et on masokisti.. Narsistia ei mistään kohtaa saa käännettyä vaik lukis tekstiä takaperin puussa roikkuen..

      Poista
    2. Se muakin kiinnostais tietää! Masokisti voin ollakin, sen verran kuitenkin vapaaehtosesti vietän aikaani noiden "vatipäiden" kanssa. :D

      Poista
  9. narsisimi tuli mieleen, kun tuntui, että sulla on korostunut suhde omaan ulkonäköön, mutta näköjään sinut tuntevat tyrmäsivät ajatuksen ja minäkin pidin sitä hätiköityneenä arviona, jota nöyrimmin pyydän anteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. öö miten ulkonäkö liittyy narsistiin?

      Poista
    2. Anonyymi: En osannut edes loukkaantua, joten nou hätä! :)

      Anonyymi 2: En väitä olevani oikeassa, mutta oman käsitykseni mukaan narsistin kriteereitä (siis jos nyt puhutaan persoonallisusshäiriöstä, eikä terveestä narsismista) ovat mm. tunnekylmyys, empatiakyvn puute, muiden manipuloiminen ja hyväksikäyttö, itseään muita parempana ja ylempiarvoisena pitäminen, ylimielisyys ja röyhkeys. Joten minäkään en oikein käsitä, mitä tekemistä ulkonäöllä on tämän asian kanssa..?

      Vähän off topic, mutta kun asiaa tässä oikein tutkiskelin, niin voisi melkein sanoa, että kärsin narsismin puuteessta (huono itsetunto ja jatkuva huonommuuden tunne). :p

      Poista
  10. Kyllä osaat tunteita herättää, tosi mielenkiintoisia kommentteja! Yksi anonyymi alkoi tosi syvissä vesissä uimaan, olen aikaisemminkin sanonut, että nämä sun blogit ovat kuin paraskin dekkari, ilolla menee katsomaan, mitä uutta on tapahtunut, ei oo tylsää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon haaveillu kirjottavani joskus kirjan ja oon tuumaillu, että mitään jännitysromaania en kyllä ikinä osaisi kirjottaa, mut hyvä jos tää mun elämä menee dekkarista... :DD

      Poista
  11. Mulla tuli sellainen mieleen tota tekstiä lukiessa, että onko sinulta tutkittuu epilepsiaa? Kuulostaa jotenki epilepsitisiltä osa noista oireista, poissaolevuus, ei reagoi ärsykkeisiin, kuuloharhat jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tutkittu, mutta mulla ei myöskään ole epilepsialle tyypillisiä kouristuskohtauksia, eikä kohtauksia laukaise vilkkuvat valot tms. vaan vahvat tunnereaktiot.

      Poista
  12. Moikka. En tiedä että oletko asiaan jo saanut selvyyttä, mutta kovasti kuulostaisi nuo oireet viittaavan dissosiaatiohäiriöön. http://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiaatioh%C3%A4iri%C3%B6

    Itselläni diagnoosin saamiseen meni vuosikausia, kun se ensin sekoitettiin moneen muuhun mt-ongelmaan.
    Epileptisiä kohtauksia ilman epilepsiaa ja ns. "pakkovaeltamista" esiintyy juurikin dissosiaatiohäiriössä, trauman uudelleeneläminen ja kuuloharhat voivat liittyä dissosiaatiohäiriöön liittyvään persoonallisuuden pirstoutumiseen, samoin muistiongelmat ja dissosiointi, kuten myös runsaat somaattiset oireilut. Toivottavasti saat asiaan pian selvyyden/olet jo saanut.

    T: Disso

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka moi! Terapeuttini on ajatellut asiaa ja ehdottikin, että täytettäisiin jokin dissosiaatiohäiriöön liittyvä kysely, mutta kysely on kuulemma sen verran pitkä, että se kannattaa täyttää vasta, kun voin käydä terapiassa säännöllisesti kahdesti viikossa, nykyisen yhden kerran sijaan... sitä odotellessa.

      Poista
    2. Hmmm... Itse käyn traumaterapiassa kerran viikossa, terapeuttini on myös erikoistunut dissosiaatiohäiriöiden hoitoon. Hain Kelalta tukea yksityiseen terapiaan ja sitä myönnettiin.

      Terapiasta on ollut huimasti apua, nyt kun vihdoinkin käyn oikeanlaisessa sellaisessa, aiemmin en terapiasta ole juurikaan hyötynyt. Tuntui aina kuin olisin puhunut eri kieltä, oireeni käsitettiin usein psykoottisiksi tai muuten väärin. Luin blogiasi lisää ja mietin yhä enemmän mahdollisuutta dissosiaatiohäiriöön.

      Tuntuu hieman oudolta jos terapeutillesi ei ole koko dissosiaatiohäiriö tullut mieleen kirjeistäsi ja pohdinnoistasi huolimatta, kun terapiasi on vielä traumaterapiaa. Saattaahan olla että hän ei ole vain halunnut ottaa kantaa asiaan ja vältellyt aihetta siksi, mutta mielipiteet hajamielisyydestä jne. kummastuttavat.

      Mutta kovasti tsemppiä ja pidän peukkuja pystyssä! En siis missään nimessä sano että olen oikeassa dissosiaatiohäiriön suhteen, sen voi määritellä vain ammattilainen, mutta kärsin itsekin vuosikausia rajuista epileptistyylisistä kohtauksista, epilepsiaa minulla tutkitusti ei ole. Terapian myötä ne ovat jääneet vihdoinkin pois. Eräänlaista rajua dissosioimista nekin, pää vain pakeni paikalta. Lievemmät dissosiaatiot ovat tuntuneet mm. toispuoleisena tunnottomuutena, kivuntunteen puuttumisena, sekavuutena ja hidastuneisuutena, toisinaan on ollut kykenemätön liikkumaan, jne. jne. Somaattisia oireita piisaa muutenkin paljon, toisinaan on itsekin vaikeaa vieläkään ymmärtää että se on henkistä. Puhumattakaan siitä että kukaan sitä oikein ymmärtäisi, sama koskee muistiongelmia, jotka hankaloittavat elämää erittäin paljon. Ihmiset kun ymmärtävät sen toisinaan piittaamattomuutena, kun ei aina muista. Samoin kuin somaattiset oireilut huomionhakuna :(

      No tulipas kilometrikommentti, hui! Jään seurailemaan, toivottavasti jotain ratkaisua löytyy pian, suuntaan tai toiseen :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...