Pikakuulumiset

En ole taas vaihteeksi ehtinyt paljon kirjoittelemaan. Tai ehkä olisin ehtinytkin, mutta pää on niin jumissa, ettei ajatus oikein kulje. Töks. Töks. Töks. Tässä nyt kuitenkin lyhyesti vähän kuulumisia.

Terapiassa on viime kerroilla täytetty Steinbergin depersonalisaatiokysely ja  SDQ-20, joten hirmusti ei niiltäkään reissuilta ole kerrottavaa ainakaan tässä vaiheessa. Terapeutti sanoi käyvänsä läpi meikäläisen vastauksia, joten palaillaan asiaan varmaan perjantaina, jolloin mulla onkin aika vasta puoli seitsemältä.

Töitä olis jäljellä enää ruhtinaalliset kaksi päivää, jonka takia olin sitten töissä viime lauantainakin. Jeps. Meikäläinen ei ikinä opi. Suusta pääsi "tottakai voin tulla", ennen kuin kysymystä oli ehditty esittämään edes loppuun. Lauantaina menin töitten jälkeen vielä käväsemään Suvelassa tekemässä muita hommia, nimittäin piirtelemässä Herra S:n tulevaa tatskaa. Mua niin harmittaa, ettei omalla koneella ole illustratoria, kun pääsee niin hirmu harvoin raapustamaan vektorigrafiikkaa.

Ehkä olennaisin mainitsemisen arvoinen asia lienee kuitenkin se, että oon päättäny lopettaa essitalopraamin. Kyllä, ihan ominpäin. Joitakin se saattaa vähän ihmetyttää, tai kauhistuttaa, tai herättää vaikka ja mitä muita tunteita, mutta kun lääkäriä ei kiinnosta, niin ei väkisin. Juttelin nimittäin muiden essitalopraamia syöneiden kanssa ja tulin siihen tulokseen, että väsymykseni saattaa johtua ainakin osittain myös kyseisistä lääkkeistä. Useasta saman lääkityksen omaavista oli tullut täysiä sohvaperunoita. Essitalopraamilla ei mitään muita vaikutuksia ole muhun ollutkaan, enkä halua syödä mitään nappeja turhaan. Parin päivän, vai pitäisikö sanoa yön jälkeen lopetan myös tenoxin ja parin viikon päästä loppuu myös e-pilsut. Mikäli psykiatri ei suostu testamaan muuta lääkitystä essitalopraamin tilalle, niin sitten elelen täysin lääkkeettömästi vitamiinien voimalla. Saa nähdä mitä siitä seuraa.

Lahjalista Joulupukille!

Minulta kysyttiin ensimmäisen kerran elokuussa mitä haluan synttärilahjaksi. En osannut vastata, joten kysyttiin mitä haluan joululahjaksi. Ei kukaan kysy sellaista elokuussa. Sellaisena hellepäivänä, kun vielä hikoiltiin ohuimmassa kesämekossa. En tiennyt mitä halusin syödä lounaaksi, miten ihmeessä voisin tietää mitä haluan lahjaksi? Tässä kuussa asiaa kysyttiin uudestaan ja kun sisko uhkasi antaa lahjaksi Ikean kuitteja, ellen itse keksisi jotakin, jotakin oli todella keksittävä ja pian!

On kamalan vaikeaa pysähtyä miettimään, mitä sitä oikein haluaisi, tai tarvitsisi. Siinä vaiheessa, kun jotakin oikeasti tarvitsee se kyllä käy mielessä, mutta unohtuu sitten samantien. Lapsena oli paljon helpompaa! Sen kun otti lelulehden ja ympyröi sieltä, että mä haluan ton, ton ja ton! (Eli tyyliin kaikki muut paitsi poikien lelut. Sisko tais haluta nekin.)

♥ No mutta, ihan oikeestihan mä tartten ruokalautasia, koska edelliset lensi roskiin penten säröjen tähden. Olisivat kelvanneet minulle, muttei miehelle. Jälkkärilautaset on muuten vaan mystisesti kadonneet, joten ei sellasetkaan pahitteeks olis.

♥ Nukkamatto keittiöön olis kans varsin tarpeellinen, koska varpaat paleltuu. Koira väänsi tortut edelliselle, joten se joutui sinne mistä löytyikin: roskikseen. Oikeestaan kun tälle mattolinjalle nyt lähdettiin niin joku kapee ja pikkasempi matto vois olla kiva myös makkarissa.

♥ Sähköhammasharja ois kans jees. Oon halunnu tarvinnu sellasta jo pitkään!

En sit keksiny muistanut tähän hätään mitään muuta mitä oikeesti tarttisin, joten keräsin sit juttuja tyyliin tälläsen mä oon aaaaina halunnu!

♥ Täytettävä parfyymi/hajuvesipullo pumpulla. Pumppu on tärkee! Ihan vaan koska sellaset on paaljon nädempiä, kuin normi hajustepullot.

♥ Cacharel Amor Amor hajuvesi. Mun ensimmäinen hajuvesi ihastukseni. Ehdoton luottotuote iltarientoihin.

♥ Valkoista akryylimaalia koska se loppuu aina kesken. Aina.

♥ Kamerarompetta, eli jalusta ja kaukolaukaisin. Helpottais kummasti, kun ei tarttis viritellä kameraa tuolejen varaan ja juosta ees taas.

♥ Disneyn klassikoita blu-rayna. Tarkemmin sanottuna klassikot 1, 3, 14, 17, 18, 20, 22, 23, 26, 27, 29, 34, 35, 37, 38, 39, 41-49. Disney Pixar Urhea olis kans kiva.

♥ Herstyler kiharrin olis kans toivelistalla, koska sillä saa kuulemma kikkuroita, jotka kestää seuraavaankin päivään, vaikkei käyttäis mitään muotoilutuotteita!

Toki ois kiva jos joku esim. tarjoutuis maksaa mun laskut, tai jotain...

Vaareilua

Eilen oli ohjelmassa vaarin synttärikekkerit. Karpalolonkeroa ja boolia. En ole juonut sitten juhannuksen ja boolin lisäksi päähän kilahti ihan järjetön hedari. Muiden mielestä olisin toki oikein hyvin voinut ottaa vähän lisääkin, onhan mulla sentään lapsivapaata. (Koira lähti viikoksi mökille.)

Koko päivän oli vähän sellanen fiilinki, että olis pitänyt jäädä vaan sänkyyn ja meninkin nukkumaan ennen yhdeksää illalla ja heräsin ensimmäistä kertaa kymmenen aikoihin aamulla. Pari tuntia jaksoin olla valveilla ja nauttia vähän aamupalaa, ennen kuin sänky kutsui taas. Lopulta sain itseni ylös puoli neljältä. Ruokaa, leffaa, Gossip Girliä ja viimeistään seitsemältä takaisin petiin, notta jaksaa huomenna mennä taas töihin. Toivottavasti tää päänsärky hellittää siihen mennessä. Nyt pitää vaan toivoa, ettei kuume nouse vielä puoleentoista viikkoon.

Sovittiin me jo, notta mennään vaarille porukalla pikkujouluilemaan. Toivottavasti oon viimeistään siinä vaiheessa vähän enemmän elossa. Räkäpää kiittää ja kuittaa!

Ps. Papparaiselle annoin lahjaksi musteella maalaamani omakuvan hänestä itsestään.

Muistihäiriö

Tänään taas terapiaa. Täytetltiin tuo yksi kysely loppuun ja tehtiin yksi rentoutumisharjoitus, joten siitä reissusta ei ole paljon kerrottavaa. Paitsi, että nyt se terapeutti kuvittelee, että kuulen ääniä, koska käyn pääni sisällä väittelyitä itseni kanssa. Mahtavaa.

Mulla on ollut viime aikoina jotenkin Näkymätön Ninni-fiilis. Sellanen, ettei kukaan huomaa, eikä kuule. Se on kyllä osittain oma vikani, koska jostakin syystä mun volyyminappi on rikki. Kaikki tulee ulos joko kuiskaten, tai rääkymällä. Yhä useammin olen kuitenkin mykkä. Suu ei aukea sanomaan edes moi. Hirveän vaikea sana. Ehkä opettelen viittomakieltä, kun moikkamainen käden heilautuksella tuntuu kuitenkin onnistuvan, kuin itsestään.

Terapian jälkeen kävin apteekissa noutamassa iho-omegaa. Kaveri nimittäin vinkkasi, että se auttaa kuivaan ihoon. Rasvaaminen ei nimittäin näytä auttavan. Apteekki on muuten siitä jännä paikka, että jos ostat enemmän, maksat myös enemmän. Melkein menin lankaan, kun kuvittelin suurpakkauksen tulevan halvemmaksi, mutta ehei! Kannattavampaa onkin ostaa kaksi pienempää pakkausta. Siinä säästää jopa 6senttiä per kapseli.

Kävin myös suorittamassa vaikeampaakin vaikeamman tehtävän, nimittäin vessapaperin ostamisen. Monelle on varmaan sattunut se perinteinen: lähdet kauppaan ja ostat kaikkea muuta kuin sitä mitä piti. No mulle käy niin joka kerta. Tällä kertaa muistin kyllä sen vessapaperin, mutten ruokaa. (Mitä se on?)

Mun muisti on kyllä muutenkin ihan kaput. Kuvittelen tehneeni asioita joita en ole tehnyt, enkä muista niitä, jotka olen saanut tehdyksi. Ehkä mulla onkin dementia? Hauskaksihan tämän tekee se, että kun ei muista niin siitä tulee ihan hirveä stressi ja sitten säheltää vielä enemmän. Oikeasti ihmettelen miten en ole vielä onnistunut saamaan potkuja. Ehkä siksi, että mulla on ehkä maailman mukavimmat ja ymmärtäväisimmät pomot? Tai ehkä siitä ei vaan olis mitään hyötyä, kun töitä on muutenkin jäljellä enää puoltoistaviikkoa. Kyllä mä kestän, mutta kestääkö pää?

Syksyisiä valokarnevaaleja ja Pariisin kevättä

Eilen suuntasin Linnanmäen valokarnevaaleihin kera kameran ja kuvausvinkkien. Säädinpä asetuksia mihin suuntaan tahansa, aina jokin oli pielessä. Liikaa kohinaa, alivaloittunut, ylivaloittunut, tärähtänyt... you name it. Varmaan ne säädöt olisi saanut kohdalleen jos omistaisi yhtään enempää kärsivällisyyttä, mutta kun pitää olla vähän tämmönen mulle kaikki heti nyt luonne, niin ei oikein pelitä.

Tunnelma oli kuitenkin mainio, väriloisto upeaa ja ilmakin oli suhteellisen lämmin. (Kuvat aukeavat isommiksi niitä klikkaamalla.)

   

Ihanan ja kauniin valoloiston lisänä ja illan kruunaajana esiintyi Pariisin Kevät. Tällaisen hukkapätkän pitäisi muistaa laittaa keikoille kunnon platformit. Lyhyyttäni kuvaa varmaan hyvin se, etten nähnyt väkijoukon keskellä seisoessani suoraan sanottuna yhtään mitään ja korotimpa käsiäni kuinka korkealle tahansa, kuvien alareunassa killuu silti kanssa katsojien takaraivoja, mutta mitäpä noista.

Kaikenkaikkiaan ilta oli oikein mukava ja ulkona oleilu oli oikein mukavaa vaihtelua sohvanpohjalla makoiluun, vaikka kyllä me ehdittiin sitäkin harrastaa. Saisin siskolta kyydin kotiin ja se jäi miehensä kanssa kattelemaan vielä School of Rock pätkän ennen kuin painelin koirulin kanssa yöpuulle. 

Tänään ollaanki sitten vaan rötvätty.

Air Wick Black Edition - Kynttilät testissä

Pääsin jälleen mukaan yhteen Buzzadorin järjestämään kampanjaan. Tällä kertaa testissä on syysiltoja valaisevat ja piristävät Air Wick Black Edition kynttilät.

Ai mikä ihmeen Buzzador? Lue lisää ja liity sinäkin täällä.

Tuoksuvaihtoehtoja kynttilöissä on kaksi. Purple Blackberry Fig ja Apple & Cinnamon. Ihanien tuoksujen lisäksi kynttilät vaihtavat kauniisti väriä palaessaan. Kuka kaipaa mitään takkatulia, kun voi yhtä suurella, jos ei jopa suuremmalla hartaudella tuijotella tuntikausia kynttilän värin vaihtumista!? Minä ainakin jäin ihan hypnoosiin.

Mukaan mahtuu valitettavasti myös maanantaikappaleita ja omista kynttilöistäni yksi olikin aikamoinen Strömssi. Kynttilämokoman valo jämähti kerta sytytyksellä siniseksi ja valo jäi palamaan pariksi tunniksi vielä liekin sammuksiin puhaltamisen jälkeenkin. Tuoksu on kuitenkin sen verran ihastuttava, ettei väriloiston puuttuminen sinällään mitään haittaa.

Ennakkoluuloisena pidin Apple & Cinnamon tuoksua ensin aivan liian makeana omaan makuuni, mutta yllätyin positiivisesti. Makoisan mehevän omenan ja kanelin tuoksuinen kynttilä on tuoksultaan miellyttävän mieto ja makean jouluinen. Voisinkin kuvitella polttavani tätä tuoksua nimenomaan pikkujouluissa, tai joulupöydässä.

Hedelmäiset karhunvatukat ja  mehukkaat viikunat luovat yhdessä kirpeiltä ja raikkailta syysaamuilta tuoksuvan elämyksen. Siinä missä miellän omenakanelin liittyvän nimenomaan jouluun, niin tämä tuoksu sopii kyllä syksyyn, kuin nenä päähän. Tuoksu tuntuu raikastavan ilmaa ja virkistävän mieltä erinomaisesti.

Tuoksuja ja tunnelmointia on vaikea kuvailla sanoin, ne pitää kokea itse.

♦ Lyhtyjä on saatavana eri kuvioisina 

♦ Pakkauskoko 155g 

♦ Palamisaika jopa 30 tuntia 

♦ Myydääm useimmissa päivittäistavarakaupoissa, kuten K-Citymarket, K-Supermarket, Tokmanni, Prisma, S-Market, Stockmann, Tuko ja Kokkolan halpahalli

♦ Ohjehinta 6,50€

Huom! Allergisten ja tuoksuille yliherkkien ei tule käyttää tuotetta!

Vinkki: Pakkauksessa neuvotaan lajittelemaan tuote kierrätykseen, mutta itse aion kynttilän loppuun palettua poistaa lasista kynttiläjäämän, valon ja pariston ja pestä lasin juomakäyttöön.

Traumaterapiaa

Uskaltaudin perjantaina antamaan kirjoittamani kirjeen terapeutille, eikä siitä näyttänyt olevan hänelle mitään ylimääräistä vaivaa. Kymmenessä minuutissa hän oli lukenut sen ensin itsekseen ja sitten toistamiseen ääneen. Voisi siis kuvitella, että lääkärinkin ajan pitäisi riittää kirjeen lukemiseen ja jonkinlaisten päätelmien tekemiseen, vaikkei jäisikään aikaa sen seikkaperäisempään perehtymiseen. (En minä mitään tarkkaa diagnoosia kaipaa, vaan edes jonkinlaisen selityksen oireilleni, jotta osaisin hoitaa ja hankkitua niistä sitten eroon oikeilla tavoilla.)

Onneksi terapeutilla sen sijaan on minulle aikaa joka viikko 45 minuuttia. Perjantain ajan omistimme kokonaan kirjeeni läpi käymiseen. Terapeutti esitti tarkentavia kysymyksiä, teki kovasti muistiinpanoja ja keksi ehdottaa montaa eri lomaketta, joita voitaisiin tulevilla käynneillä täytellä. Tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että minua oikeasti kuunnellaan. Terapeutti osasi myös selittää, mistä uskoo oireiluni johtuvan. Lapsuuden traumaattiset kokemukset, myöhemmällä iällä koettu henkinen ja fyysinen väkivalta, läheisen ihmisen menetys ja syöpäni kuulostivat paljon järkevimmältä selityksiltä, kuin lääkärin toteama hajamielisyys ja mekaaninen työ. Eikä kuulemma ole edes kovin harvinaista, että käsittelemättömät traumat alkavat vaivaamaan pahemmin vasta aikuisiällä ja että oireita saattaa ajan kuluessa ilmetä yhä herkemmin.

Sain myös tehtäväkseni piirtää tai maalata kohtauksieni aikana kadotetun ajan. Siirsin tehtävän suosiolla toiselle kerralle, koska en keksinyt siihen hätään mitään, millä kuvata sitä tyhjyyttä ja olemattomuutta. Miten piirretään tyhjää? Terapeutin tarkentaessa, että kuva voisi olla vain jonkinlainen symboli, tiesin mikä se olisi. Saippuakupla. Sen parempaan en nyt pysty. Niin hento ja kaunis, mutta kuitenkin sisältä täysin tyhjä. Itsekseen poispäin leijaileva kupla.

Nyt kun kissa on nostettu pöydälle, ehkä tämä vyyhtikin alkaa tästä pikkuhiljaa purkautumaan.

Avunhuuto kirjeitse

Heippa hei. Tässä tämä edellisessä postauksessa suunnittelemani kirje nyt olisi. Mikäli te rakkaat lukijat keksitte jotakin lisättävää, korjattavaa, selvennettävää, tai muistatte jotakin, mitä en itse muistanut niin hihkaistaa! Minulla on aikaa muokata tekstiä pe aamuun (klo 6.00) asti.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Minusta tuntuu, että hoitavat tahoni eivät ole ottaneet minua tarpeeksi vakavasti, eivätkä kuunnelleet minua kunnolla. Vähättelevät kohtauksiani hajamielisyydeksi. Hajamielisyys on sitä, että unohtaa maidon pöydälle, tai etsii kädessä olevaa puhelintaan. Hajamielisyys EI ole sitä, että kadottaa itsensä ja havahtuu yhtäkkiä vieraasta paikasta tietämättä miten sinne on joutunut ja mitä on viimeisen tunnin aikana tehnyt. Lääkärin väitteen vastaisesti kohtaukseni eivät myöskään johdu mekaanisesta työstä, sillä olen oireillut tiettävästi jo peruskoulusta lähtien.

Päätin listata kaikki oireet, jotka olen itsessäni havainnut. Muistini on tätä nykyä olematon, joten lista saattaa olla jokseenkin puutteellinen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Pitkäaikaiset oireet ja tuntemukset

Päivittäiset, tai lähes päivittäiset

• Kehon, tai kehon osien jäykistyminen, ahdistuneisuus, säikkyherkkyys, jatkuva varuillaan olo, turvattomuuden tuntu, jatkuva epäonnistumisen pelko, ärtymys, keskittymiskyvyn puute, väsymys, uni ja nukahtamisvaikeudet, yöheräily, arvottomuuden tuntu, hapen puutteen tuntu. Traumojen uudelleen eläminen muistoina, takautumina ja painajaisina.

Omat havainnot tuntemusten aiheuttajista:

Yllä olevat oireet ilmaantuvat yleensä julkisilla paikoilla ja sosiaalisissa tilanteissa. Reaktiot voi laukaista myös jokin tietty haju, muisto, kova ääni, tai äänensävy riippumatta siitä onko sanat osoitettu minulle, vai jollekin toiselle.

Lapsuudesta asti koettu väkivalta, kiusaaminen ja turvattomuus ovat opettaneet tulkitsemaan ihmisten eleitä ja äänenpainoja: vähänkin vihaista ihmistä kannattaa pelätä, tai voi tulla satutetuksi.  

Esim.
"Stressireaktion" laukaisemineen riittää, että kuulen toisen ihmisen saavan negatiivista palautetta, vaikka se kerrottaisiin kuinka ystävällisesti tahansa, eikä asia millään tavalla liity minuun.

Usein (vähintään kerran viikossa) tapahtuvat

• Runsas hikoilu, "havahtuminen/herääminen" kesken tekemisien, muistivaikeudet, sydämen tykytys, aistien katoaminen (en näe, kuule, tunne).

Omat havainnot tuntemusten aiheuttajista:
Edellä mainitut oireet ilmaantuvat yleensä siinä vaiheessa, mikäli en ole reagoinut aikaisemmin yllä mainittuihin päivittäisiin, tai lähes päivittäisiin oireisiin. Voimakkaat muisti- ja mielikuvat, niihin liittyvät hajut, äänet ja muut tuntemukset toimivat laukaisevina tekijöinä kohtauksille, joissa kytkeydyn off-asentoon ja lakkaan määrittelemättömäksi ajaksi henkisesti olemasta. (Dissosioin?)

Esim. 1.
Menen joka aamu töihin 165v:llä. Ja niin kuvittelin meneväni tänäänkin kunnes kesken matkan havahdun olevani 158:ssa. Pääsen onneksi töihin silläkin, (joskaan en yhtä lähelle,) että sinällään mitään vahinkoa ei tapahtunut, mutta minulla ei ole mitään käsitystä, eikä muistikuvaa siitä kuinka olen bussiin päätynyt.

Esim. 2.
Havahdun yhtäkkiä kesken rutiiniaskareen, huomaan ajan kuluneen, mutten pysty muistamaan, enkä tiedostamaan mitä olen tänä aikana tehnyt. En myöskään ole reagoinut mihinkään ulkoisiin ärsykkeisiin, vaikka minulle on yritetty puhua ja tökkiä olkapäälle.

Esim. 3
Välillä en pysty erottamaan onko jokin asia tapahtunut oikeasti, vai olenko vain kuvitellut niin tapahtuneen.

Muita silloin tällöin, tai aikaisemmin ilmenneitä oireita

Toisinaan olen myös kokenut kuuloharhoja. Yleesnä tutunoloinen ääni kieltää natisevalla sävyllä tekemästä jotakin. Ollessani henkisesti hyvin huonossa kunnossa ovat muutamaan otteeseen jalat lähteneet kirjaimellisesti pois alta. (= Järki ei kuuntele, joten kroppa tilttaa.)

Jos kirjoittaisin sille kirjeen...?

Olen viime päivät kolunnut traumajadissosiaatio.fi sivustoa. Sivustolta löytyi myös muutama itsetäytettävä asteikko. Niiden täyttelemisessä ei näin yksikseen ole suurtakaan hyötyä, kun ei ole ammattilaista selvittämässä tuloksia, enkä siis yhtään tiedä mitä nuo vastaukseni minusta kertovat, vai kertovatko yhtään mitään, mutta tulipa nyt huvikseen täyteltyä.

Olen ajatellut kirjoittaa terapeutille kirjeen, jossa listaan ja selvitän kaikki mahdolliset oireeni ja mikäli mahdollista myös syyt, joista luulen niiden johtuvan. Ongelma vain on siinä, että minun on vaikeata välillä tunnistaa mitkä reaktiot ovat ns, normaaleja ja mitkä kielivät jostakin vakavammasta. Oireita on myös vaikea listata mm. siksi, että niiden ajatteleminenkin saattaa saada ajatuksen karkaamaan niinkin kivasti, että unohdan koko oireet kunnes ne taas pamahtavat päälle. 

Todennäköisesti kirjeestä tulisi myös sen verran pitkä romaani, etten tiedä jaksaisiko terapeuttini sitä lukea ja vaikka jaksaisi olisiko siitä siltikään mitään hyötyä. Niinpä ehdotan seuraavaa: Kirjoitan kirjeen näinä päivinä ja julkaisen sen sitten täällä blogissa, jonka jälkeen te rakkaat lukijani, tukeni ja turvani voitte kertoa siitä mielipiteenne ja ehdotella tarpeen mukaan korjauksia ja lisäyksiä, jotta terapeuttini saataisiin ymmärtämään, ettei minua vaivaa pelkästään "hajamielisyys". Oliskohan se hyvä, vai huono idea..?