Terapiaa pitkästä aikaa...

Tänään oli terapia. Piti taas miettiä maailman hankalinta kysymystä: mistä mä haluan puhua? En minä tiedä. Kuuluuko terapian olla näin hankalaa? Kun olen purkanut kaikki mieltä vaivaavat asiat ja ajatukset ensin tänne ja jauhanut niitä aikani kaverien kanssa, ei sanottavaa juuri jää. Ehken tarvitsekaan terapiaa, vaan lisää ystäviä? Tai sitten käyn terapiassa juuri siksi, ettei minun tarvitsisi rasittaa ystäviäni näillä asioilla? En tiedä.

- Oletko miettinyt mistä haluaisit erityisesti puhua? Ei, en ole. Sen sijaan vääntelehdin levottomasti paikoillani ja virnuilen typerästi. Piäiskö puhua syövästä, vaikkei sitä enää ole? Tai kenties jostain muusta yhtä turhasta olleesta ja menneestä asiasta.

Terapeutti kysyy saamastani tuesta. Kerron, että kavereilta on kyllä saatu tukea, mutta isä on sellaisa sorttia, että keuhkokuumeessa ei saa yskiä, ettei naapurit hermostu ja syöpäleikkauksesta toipuessa ei saa itkeä, ettei vatsa repeä. Se siitä sympatiasta.

Sitten me puhuttiin mun voinnista ja luulotautisuudesta. Muistkatkoista ja yskästä. - Kauanko sulla on ollut se? Mä yritin muistaa. Niin kauanko? Muistan, että se alkoi kun mulla oli keuhkokuume. Mummi kärsi siihen aikaan syövästä ja mua harmitti kun en päässyt käymään sen luona, mutta milloin se oli? Mikä vuosi? Ei aavistustakaan. Mulla ei ole enää mitään ajantajua.

Sovitaan seuraava aika ensiviikon keskiviikoksi kello... Mitä? Oliko se puoli seitsemältä, vai 17.30? Vai ehkä sittenkin 19.30? Ei kai niin myöhään? Hemmetti.

Kommentit

  1. Kannataisko ens kerralla puhua tuosta isä- suhteestasi, muutamasta blogista olen huomannut siinä jotakin kitkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siitä puhuttu, mutta kun terapeutilta saa vain sääliä "tuntuu varmasti kurjalta" ja "ymmärrän" plaaplaaplaa... niin seo ikeastaan vaan pahentaa tilannetta. Haluan, että mua autetaan ratkaisemaan ongelmia, eikä aleta sääliä. Sääli ei auta yhtään mitään mihinkään.

      Poista
  2. Masennus aiheuttaa muistikatkoja. puhumattomuus terapiassa kertoo aina terapeutille jotain, mitään aihetta ei kannata pelkää, terapeutti on kuullut koko elämän kirjon, ei hätkähdä pienistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se aiheuttaa, mutta ei mulla koskaan ennen ole näin pahoja ollut! Ne alkaa olla jo melko pelottavia. :s Sitähän varten se terapeutti on, että sille pitäisi voida kaikesta puhua, mutta jotenkin siellä vastaanotolla pää tyhjenee ihan täysin ja pitää oikein miettimällä miettiä edes jotain puhumisen aihetta.

      Poista
  3. Onkohan sulla oikea terapeutti? Monethan käy läpi useampia, ennen kuin se oikea löytyy, siinäkin ammatissa on valitettavasti monia,jotka ovat aikalailla leipääntyneitä hommiinsa ja sitten on niitä aarteita, jotka todella haluavat auttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en enää tiedä. Tutustumiskerroilla se vaikutti tosi hyvältä ja oikeelta mulle, kun on kuitenkin muuten tosi mukava ja sillon tuntu että sille on tosi helppo puhua, joka on multa tosi harvinaista. Enkä tiedä pystyykö sitä terapeutti noin vain vaihtamaankaan, kun kela kuitenkin kustantaa siitä osan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit