Stressiä ja traumoja

Sain terapeutin kanssa sovittua terapia-ajat niin, että käyn siellä työjaksoni ajan vain kerran viikossa. Kävipä vielä niin kivasti, että aika löytyi perjantailta heti töiden jälkeen, niin että parhaimmassa tapauksessa minun täytyy vain tulla perjantaisin töihin 15min aikaisemmin ja jättää ruokatunti väliin.

Viime terapiakerralla aloitettiin täyttämään lomaketta, jossa kartoitetaan aikaisempia traumoja. Vaikein kysymys tähän mennessä lienee sellainen, jossa kysyttiin jotakin onnistumisista ja taidoista.  (esim koulussa, harrastuksissa yms.) Mitä siihen nyt sitten pitäisi vastata, kun omasta mielestään ei ole hyvä missään ja aina pitäisi olla parempi, mutta  muut väittävät minun osaavan sitä sun tätä.

Sainpa myös selityksen merkillisille kohtauksilleni. Siis niille, joissa "filmi menee poikki" ja henkinen olemassaoloni kytkeytyy pois päältä, vaikka fyysisin puolin tuntuisinkin olevan yhä läsnä. En tunne, näe, enkä kuule mitään, vaikka kuinka puhuteltaisiin nimellä ja tökittäisiin olkapäälle. Asiaa ei tosin selittänyt terapeutti, vaan arveli ystävä. Minä ilmeisesti dissosioin. Mietin myös sellaista vaihtoehtoa, että saatan kärsiä pitkittyneestä traumaperäisestä stressihäiriöstä, joka selittäisi hyvin montakin seikkaa, eikä olisi lainkaan kaukaa haettua. Ensi viikolla olisi käynti myös psykiatrin juttusilla. Mikäli se ei ole heti ensimmäisenä tyrkyttämässä sairaslomaa, voisin sille yrittää selittää kohtauksiani ja muita oireiluja. Hyvällä tuurilla sitä kiinnostaa tällä kertaa enemmän minun hyvinvointini, kuin se mitä M tekee työkseen.