Stressiä ja traumoja

Sain terapeutin kanssa sovittua terapia-ajat niin, että käyn siellä työjaksoni ajan vain kerran viikossa. Kävipä vielä niin kivasti, että aika löytyi perjantailta heti töiden jälkeen, niin että parhaimmassa tapauksessa minun täytyy vain tulla perjantaisin töihin 15min aikaisemmin ja jättää ruokatunti väliin.

Viime terapiakerralla aloitettiin täyttämään lomaketta, jossa kartoitetaan aikaisempia traumoja. Vaikein kysymys tähän mennessä lienee sellainen, jossa kysyttiin jotakin onnistumisista ja taidoista.  (esim koulussa, harrastuksissa yms.) Mitä siihen nyt sitten pitäisi vastata, kun omasta mielestään ei ole hyvä missään ja aina pitäisi olla parempi, mutta  muut väittävät minun osaavan sitä sun tätä.

Sainpa myös selityksen merkillisille kohtauksilleni. Siis niille, joissa "filmi menee poikki" ja henkinen olemassaoloni kytkeytyy pois päältä, vaikka fyysisin puolin tuntuisinkin olevan yhä läsnä. En tunne, näe, enkä kuule mitään, vaikka kuinka puhuteltaisiin nimellä ja tökittäisiin olkapäälle. Asiaa ei tosin selittänyt terapeutti, vaan arveli ystävä. Minä ilmeisesti dissosioin. Mietin myös sellaista vaihtoehtoa, että saatan kärsiä pitkittyneestä traumaperäisestä stressihäiriöstä, joka selittäisi hyvin montakin seikkaa, eikä olisi lainkaan kaukaa haettua. Ensi viikolla olisi käynti myös psykiatrin juttusilla. Mikäli se ei ole heti ensimmäisenä tyrkyttämässä sairaslomaa, voisin sille yrittää selittää kohtauksiani ja muita oireiluja. Hyvällä tuurilla sitä kiinnostaa tällä kertaa enemmän minun hyvinvointini, kuin se mitä M tekee työkseen.

Kommentit

  1. Sun kannattaa panna paperille psykoa varten noita asioita, jos et pysty puhumaan,dissosiaatiohäiriö on vakavan trauman jälkioire, luin tuosta, tulee esim.siitä, jos lapsuudessa on ollut fyysistä väkivaltaa.Jaksamista sulle paranemisessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti!

      Niinhän mun varmaan pitäis kirjottaa... Jeps, olen tietoinen asiasta ja siksi sen mahdollisuuteen uskonkin. Tokihan kyse voi olla jostain ihan muustakin, mutta noi KAIKKI oireet ainakin kuvaa mua just, eikä melkein...

      "Traumaattinen tapahtuma koetaan uudelleen, mikä ilmenee toistuvina ahdistavina muisti- ja mielikuvina, tuntemuksina tai unina traumaattisesta tapahtumasta: traumaattisesta tapahtumasta tavalla tai toisella muistuttavat tapahtumat, asiat tai mielikuvat herättävät häiriöstä kärsivällä voimakasta ahdistusta tai autonomisen hermoston aktivoitumisesta aiheutuvia ruumiillisia oireita."

      "Henkilö voi eristäytyä sosiaalisesti, hänen kykynsä kokea ja ilmaista tunteitaan ja tulevaisuudennäkymänsä voivat kaventua."

      "Traumaattiset muistot ja mielikuvat voivat aiheuttaa jatkuvan varuillaanolon, joka ilmenee nukahtamisvaikeutena, yöllisinä heräilyinä, ärtyneisyytenä, keskittymisvaikeuksina ja säikähtelynä pienistäkin asioista."

      + Se, että traumaattinen stressihäriö voi aiheuttaa erilaisia dissosiatiivisia häiriöitä.

      Poista
  2. Oho! Kyllä uit syvissä vesissä, miten ihmeessä jaksat käydä töissä? Pystytkö juttelemaan vanhempiesi tai siskosi kanssa, vai onko terapeutin istunnot ainoat ottaa näitä asioita esille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se teraputti, psykiatri ja kaveritkin ihmettelee... Enhän mä oikein jaksaisikaan, mutta kun raha ei valitettavasti kasva puissa. Vanhemmille nyt on ihan turha yrittääkään puhua. Toinen käskee ottamaan itseään niskasta kiinni ja toinen on ylihuolehtivainen. Siskolle nyt jotain joskus, mutta lähinnä avaudun parille kavereille ja terapeutille ja tietysti tänne blogiin. Mutta sehän se ongelma kai onkin, kun en uskalla kertoa niistä kipeimmistä asioista edes terapeutille ja jos ei kerro, niin eihän niitä tietenkään saa silloin käsiteltyä... :/

      Poista
  3. Jaksamista sulle! Onneksi sulla on tämä kirjoittamisen taito.

    VastaaPoista
  4. Miksihän et uskalla kertoa terapeutille. Kannatan kirjoittamista, jos puhuminen ei onnistu. Kunpa häkkilintu pääsisi vapaaksi. Jospa yrität vaikka vähänkin sitä häkin lukkoa terapeutille raottaa.
    Jaksuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kuulunee perusluonteeseen. Kun on tarpeeksi vaikeaa sanoa jo kanssaihmisille "huomenta", niin vaikeista asioista puhuminen on täysi mahdottomuus. Kirjoittaminenkaan ei onnistu, kun pelkästään tiettyjen ikävien asioiden ajattelu aiheuttaa kehon jäykistymisen, oksennusreaktion ja liudan muita oireita..

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit